Jälleennäkeminen

Kuva: Lissu Kaivolehto

Kuva: Lissu Kaivolehto

Älä turhaan kauhistele eron hetkiä.
Hyvästit ovat tarpeen,

jotta sinä ja ystäväsi voitte kohdata uudestaan.

Ja jälleennäkeminen
joko hetkien tai elinaikojen jälkeen
toteutuu vuorenvarmasti niille, jotka ovat ystäviä.

Richard Bach

Share

7 comments for “Jälleennäkeminen

  1. Erkki Lintunen
    21.4.2014 at 9:36

    Kuikat tulivat Kaustajärvelle pääsiäisenä. Ja vaikka eivät vielä ole huudahdelleet, toivat ne kesän tänne. Jääkin sulaa niiden edestä. Kohta juttelemme toisillemme.

    Lissun joutsen katsoo suoraan silmiin. Elä kummastele. Tiedän, että olen vanhentunut viime näkemästä. Muistikin reistailee, mutta sinut minä tunnen, ja sinua minä rakastan – niin kuin rakastan kuikkianikin.

    Ja Jumalaa minä rakastan, melkein yhtä paljon kuin hän minua, hän joka lähettää viestintuojat pilvien korkeudesta.

  2. Lissu
    21.4.2014 at 10:51

    Kuvan nuori laulujoutsen on mitä suurimmalla todennäköisyydellä sama yksilö, josta kerroin Värtsissä tammikuussa 2013

    https://www.vartsi.net/2013/01/17/talvipaivien-ilo/

    Joutsen talvehti Tammisalon Väylänsuussa tuolloin kaksi kuukautta ja sai ison ystäväpiirin meistä lähiseutujen asukkaista. Kun joutsen lopullisesti hävisi maisemista helmikuun lopulla 2013, luulimme, ettemme näe sitä enää koskaan.

    Kuvan joutsen ilmaantui maaliskuun loppupuolella Herttoniemenrantaan Amiraali Gronstedtin rannan pieneen venesatamaan. Siellä se uiskentelee laitureiden välissä.

    Kun joku meistä “vanhoista tutuista” menee paikalle, niin joutsen ui heti kohti ja tulee “juttelemaan”. Vahinko vain, ettei ihminen ymmärrä joutsenen puhetta.

    Todennäköisesti joutsen on yrittänyt palata talvehtimispaikkaansa, mutta tullut häädetyksi sieltä kyhmyjoutsenten toimesta ja päätynyt sitten venesatamaan, jossa on ainoastaan lokkeja.

    Niin ihana kuin tuota jaloa lintua onkin seurata, toivoisin, että se lähtisi arvoiseensa paikkaan jonnekin rauhaiselle ja kauniille metsälammelle. Ei kapea ja pieni venesatamana toimiva lahti asutuksen keskellä ole kansallislintumme arvolle sopiva elinpaikka.

  3. Lissu
    21.4.2014 at 10:54

    “Talvipäivien ilosta” tarinaa ja kuvia myös jutussa “Kevään tuntua”

    https://www.vartsi.net/2013/03/04/kevaan-tuntua/

  4. Erkki Lintunen
    21.4.2014 at 11:18

    Lissu, sano sille erakolle, että täällä Kaustajärvellä olisi hyvä olla. Täältä voi löytää ihan oman lahdenpoukaman ja täältä voi löytää nimikkolaiturin, jolla istujaa voi käydä tervehtimässä.
    Ruoka täällä riittää, eivätkä moottoriveneet häiritse. Ellinoorakin istuisi mielellään rannalla katselemassa valkoista kauneutta.

    Sano sille tällaisia terveisiä!

  5. alpoaatos
    21.4.2014 at 12:43

    Kyllä joskus olisi mukava ymmärtää noiden ystävien puhetta. Kyllä ne varmaankin tuntee vanhentuneet ystävänsä. MInä luulen, että joutsenet tuntevat äänestä.

    Tänään puhuivat luontoradiossa, että esimerkiksi pihapiirin sisiliskot tuntevat “perheväkensä” eivätkä säiky ihmisiä. Luonnossa elävät sisiliskot ovat huomattavasti säikympiä.

  6. Maija- Liisa
    21.4.2014 at 13:55

    Tässä minun nykyisellä asuinpaikallani oli ollut
    ennen minun tänne muuttoani kesy kanahaukka yhden kesän.
    Sitten se syksyllä oli vain lähtenyt pois jonnekin.

    Kaikki tavanomaiset kesäasukkaat ovat jo saapuneet.
    Jäät lähtivät järvestä suurelta osalta eilen.

  7. Reino A
    21.4.2014 at 21:42

    Kyllähän luonnossa elävien eläinten on opittava tuntemaan vaaralliset ja vaarattomat toisistaan. Sanoisin että se on elämisen ehto. Olisi monta hauskaa tarinaa tämän tueksi. Esimerkiksi tiaiset jotka tulivat syömään emännän kädestä Lökälammen tien varressa.
    Itse olen saanut “keskusteluyhteyden” Ryösiön kuikkien kanssa. Kuikat tulevat laiturin lähelle kun näkevät tuttua porukkaa rannassa.
    Eläinten käyttäytymistä tutkitaan oikein tieteen keinoin. Sitä kutsutaan etologiaksi.Kirjailija Yrjö Kokko, eläinlääkäri muuten siviiliammatiltaan, sai eläimet, varsinkin linnut “tavastumaan” itseensä. Koiraansa Mollia hän käytti monesti apunaan. Joutsenia hän rauhoitteli porokellon kalkahtelulla ym.
    Tällaisia mietteitä sai aikaan kun kuuntelin viitasammakoiden pulputusta pellon ojissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *