13 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 15

  1. Otin aamulla pakastimesta mansikka- ja mustaherukkamössöä jälkiruuaksi. Tuli mieleen ajatus, voisiko kansa kertoa kokemuksiaan siitä, miten marjat ja muutkin kuukausiksi eteen päin varatut herkut ennen vanhaan säilöttiin. Olisi hyvä tietää, kun tämä nykyinen pakastimessa säilyttäminen on niin helppoa ja turvallista.

    Taisi olla ennen vanhaan enemmän vaivannäköä?

  2. Puhutaan paljon^entisestä,hyvästä ajasta.
    Useimmiten on kuitenkin niin, ettei^entistä
    hyvää aikaa^koskaan ole ollutkaan >

    Miksi on kaikkina aikoina nykypäivää moitittu
    ja entisyyttä korostettu parempana?
    Luultavasti siksi,että muistikoneistomme on niin
    onnistuneesti rakennettu,että se helpommin säilyttää
    valoisan ja unohtaa synkän ,se maalaa ihannekuvan
    menneisyydestä.
    Meidän on keskityttävä nykypäivän parhaimpiin
    puoliin -siihen, mikä on edistynyt ja tullut
    paremmaksi,valoisammaksi ja helpommaksi,siten
    korvaamme muistikuvamme epätodellisen paratiisin.

    HARRY EMERSON FOSDICK:

  3. Pulmusia lenteli suuria parvia.Nämä läpimuuttajat ”kelirikkolinnut”kertovat yleensä säiden lämpenemisestä.
    Nyt ei puutu kuin uivelo tästä valkolintujen triplasta.Pohjoiseenhan se uivelokin matkaa. Joutsen kotiutuu jo paljon lähemmäksi.

    Ierikkä kyseli vanhoista säilöntämenetelmistä. Ihan Kaustajäveläinen oli Mielosen Taunon tapa säilöä mehuja kaivossa, säilyivät kuulemma vuosikausia. Toisella puolen järveä sama tapahtui lähteessä. Samoin Patsolassa Leminrinteen suuressa lähteessä oli muuan mummon hillovarasto.
    Enolassa Kiteen Papinniemellä mustikoita kuivattiin auringossa. Ihan vatsalääkkeenäkin käyttivät.

    Että entiajoissa oli jotakin hyvääkin.

  4. Kait sitä on ennen käytetty niitä keinoja mitä on ollut käytettävissä mm. mustikoiden kuivaus ja kovaan suolaan laitettu liha ja kala. Hapankaalia on tehty mm. mummoni teki sitä. Puolukat säiyivät survottuna. Muistan lapsuudessani nähneeni, että myös voita säilöttiin suolavedessä. Jos talossa oli muutama lehmä, ne poikivat yleensä keväällä ja keskitalvella ei maitoa ollut saatavilla.

  5. Edellä mainittiin hapankaali säilöntänä. Todella se säilyy hyvänä kun lämpötila on siellä +4 – 5 paikkeilla mieluummin hieman alle. Hapankaali valmistuu maitohapobakteerien käymistuotteena ja on säilyvää, että terveellistä. Siinä kaalin c-vitamiinipitoisuus nousee käymisen johdosta ja ne maitohappobakteerit ovat suoliston terveyspoliiseja pitäen muut haitallisemmat bakteerikannat kurissa. Mikä parasta hapankaali on raikkaan kirpeää ja hyvän makuista. Meillä sitä valmistetaan hieman yli 20 kg talvikautta varten. Syön sitä yleensä aterian lopuksi joka päivä pari reilua ruokalausikallista. Ei ole flunssa vaivannut tänäkään talvena.

    Mustikan aurinkokuivaamista olen kokeillut ja se vaatii kärsivällisyyttä ja ohuen kerroksen mustikoita kuivuakseen kunnolla. Sitten se onkin kestoruokaa, joka säilyy pitkiä aikoja kuivassa paikassa säilytettynä.
    Ahavakuivattua särkeä olen valmistanut kokeilumielessä silloin kun olin varusmiesten kouluttajana. Se oli hyvää mastomuonaa sitä voi syödä sellaisenaan tai murentaa muun sisievään joukkoon. Toinen vähän täälläpäin käytetty retkimuona oli kuivattu verileipä, jota myös valmistin silloin Onttolan aikana. Verileivän nesteestä puolet verta ja toinen puloikas piimää tai vettä. Kun sen kuivasi olise kevyttä kannettavaa ja tuhtia evasta, joka iski nälän pois pitkäksi aikaa. Yksinkertaisimmillaan sen ruuaksivalmistus tapahtui näin. Kiehautin vajaa puolilitraa vettä ja murensin verileivän siinne turpoamaan. Hetken päästä se oli imenyt veden itseensä ja turvonnut kuin tuore veripalttu. Hyvää ja helppoa evästä kuljetaa maastossa mukanaan.

  6. Silloin ”vanhaan aikaan” oli pakko keksiä säilömisen konstit tai olla säilömättä. Meillä kotona oli aina pieni määrä kuivattua mustikkaa mahalääkkeeksi. Sitä säilytettiin kannellisessa lasipurkissa.

    Kuivattavaa lihaa tai kalaa ei välttämättä tarvitse suolata. Se on vain tehtävä talvella tai keväällä ennen kärpästen heräämistä.

    Suolassa säilyttäminen
    Isoja lihapaloja voi säilyttää suolan sisällä. Esim täysi korvollinen heinäsuolaa. Sinne sisään peitellään vaikkapa kinkun kokoinen lihapala. Olen nähnyt että liha oli kääritty voipaperiin. Suola on kuivaa. Ainakaan tämä kinkku ei ollut juurikaan suolautunut. Liha muistutti ilmakuivattua kinkkua. Se on siis eri asia suolaliemessä suolaaminen.

  7. Isä oli kova kalamies. Keväisin tuli Jänisjoesta lahnaa joskus niin paljon, että piti lähetä hevosella sitä kauppaamaan. Lahnaa myös säilöttiin omaan käyttöön. Pihalla oli pitkä lautarivi ja sen päällä lahnan kyljyksestä leikattuja viipaleita. Aurinko palvasi ne, ja suola takasi säilymisen.

    Lahnaviipaleet taltioitiin tuvan katossa olevaan koteloon, joka oli ontto, samanlainen kuin kattopalkkien verhoksi rakennetut kaksi muuta. Säilöstä otettiin monen kuukauden aikana lahnaviipaleita särpimeksi. Tätä on muistaakseni nimitetty myös kapakalaksi.

    Äiti valmisti pikku kaloista säilykettä lasipurkkeihin. Se oli tosi hyvää. Muistaakseni Värtsissä on joskus ollut Jussi Raerinteen ohje tällaisesta säilykkeestä. Olisikohan tässä värtsiläinen tuote. Kurssi pystyyn. Onget, verkot ja katiskat veteen. Logo purkin kylkeen ja tuotteet Itähuolintaan. Olen heti ostamassa.

  8. Erkki, isäsi Topi oli kuulema tuonut isäni hautajaistarjoilua varten isoja lahnoja toukokuun puolivälissä v. 1944. Niitä oli savustettu ja miten muuten lie laitettukaan. Tämän muistan äidin aikoinaan kertomana.

  9. Liisa, tuo on mahdollista. Savulahnaa oli meillä usein pöydässä, ja siitä minä edelleenkin nautin sekä itse savustettuna että toisten tuomana.

    Eno Pentti Väänänen on ollut taitava lahnan savustaja.

    Lahna juuri savustettuna kyllä vetää vertansa lohelle, vaikka onkin ihan maatiaisruokaa!!!

  10. Ajankohtainen asia. Talvi on taitettu ja uutukaiset kesärenkaat löytyy lähempää kuin olit aavistanutkaan! Soittele tai käy PALTIVARISSA Uusi-Värtsilän tiellä. Meillä on varastossa joitakin malleja ja lisää saa tilaamalla. Kirpparillakin on muutama paikka vielä vapaana. Joten tervetuloa!

  11. Nektarios-kuoron konsertti oli mahtava!!Äänet soivat NIIN kauniisti yhteen, että kylmät väreet kulki selkäpiissä. Onhan ortodoksinen kirkkolaulu jo muutoinkin kauniisti sointuvaa. Eikä sointuvuus hävinnyt, vaikka pistettiin kunnon forte.

  12. Taisi öinen sade tehdä harppauksen kevääseen. Kesyt lokkimme saapuivat, tosin myös se vähemmän toivottu harmaalokki. Sääperin suoralla kauriit yrittivät tien yli. Metsähanhiäkin oli parvi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *