Salametsästäjät pantasusien jäljillä

susi

Pohjois-Karjalan poliisi kertoo lauantaina Facebook-sivuillaan, että salametsästäjät käyttävät Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen internetin pantasusiseurantaa hyväkseen rikollisessa toiminnassaan. Poliisi on löytänyt Pohjois-Karjalasta tuoreita salametsästäjien jälkiä alueilta, joilla pantasudet liikkuvat.

Lue koko juttu ->  Poliisi: Salametsästäjät jahtaavat pantasusia Pohjois-Karjalassa

Lähde: Karjalainen

Missä pantasudet liikkuvat? Katso täältä!

Tietoa Susien pantaseurannasta:
Susien pantaseuranta -palvelussa esitetään pannoitettujen susien tuoreimmat paikannustiedot. Karttapalvelussa Suomi on jaettu 5 x 5 kilometrin ruutuihin. Palvelussa ei esitetä eläimen tarkkaa sijaintia, vaan kerrotaan, missä ruudussa pannoitettu susi on ollut viimeisimmän paikannuksen mukaan. Klikkaamalla vihreää ruutua näkee yksilön ja lauman nimen, viimeisen paikannuksen ajankohdan ja ilmoituksen, mikäli paikannus on yli kaksi viikkoa vanha.

Tavoitteena on, että kunkin suden paikannushavainnot päivittyvät palveluun seitsemän tunnin välein. Tämä edellyttää, että eläin on paikannushetkellä riittävän avoimessa maastossa, jossa paikannus onnistuu. Lisäksi eläimen tulee olla GSM-kuuluvuusalueella, jotta panta pystyy lähettämään paikannustiedot.

Palvelu toimii myös mobiililaitteilla.

Share

24 comments for “Salametsästäjät pantasusien jäljillä

  1. Eira Varonen
    8.2.2014 at 14:45

    Sero ja Sako ovat näiden kahden pantasuden nimet jotka liikkuvat alueellamme.

    Mitenkähän monta muuta sutta liikkuneekin alueellamme? Seron ja Sakon seurana. Susihan on laumaeläin! Muillahan ei ole pantaa kaulassaan. Uskoisin, että aikas monta!

    Värtsi verkkolehteenkin on tullut useita jopa “hysteeriseksi ja yliampuvaksi” luokiteltavaksi yhteydenottoja pantasusien liikkeistä.

    Pelko lienee oikea sana kuvaamaan em. käytöstä.

    Omaa koiraani en yksin ulos iltasin pimeällä jätä, valvomatta. Terve järki sanoo näin. Hukka voi olla nälissään nurkilla. Syötävä on senkin, mutta ei saa helppoa ateriaa minun kultaisestanoutajasta!

    Onko kellään tietoa pihoista “napatuista helpoista” aterioista Värtsilän, tai Keski-Karjalan alueella?

    Metsäkauriita näyttää vielä olevan Värtsilän alueella. Todennäköisesti mm. näitä saalistanevat, luonnostaan.. ?

  2. Eira Varonen
    8.2.2014 at 15:00

    Ns. häkissä elävät koiran lienevät turvassa?

    Naamatusten ja silmätysten kaukaisten sukulaistensa kanssa!

    =)

  3. Eero-Matti
    8.2.2014 at 15:40

    Turhaa mitään hysteriaa susista on lietsoa!

    En tiedä että kylältä tai sen liepeiltä olisi aikoihin koiria syöty. Meidän onni täällä Värtsilässä on se että kylällämme asuvat varmaan maan parhaat petoasiantuntijat, eli takuulla saamme reaaliajassa varoitukset jos siihen aihetta olisi.

    Nukutaan siis yömme rauhassa 😉

  4. Kalevi Tikka
    8.2.2014 at 16:46

    Susi on laumaeläin ja lauman kokoa rajoittaa sellainen asia, että saadusta saaliista tulee riittää lauman jokaiselle yksilölle. Tavallisimmin meidän alueen lauma koostuu kantavanhemmista eli alfaparista ja niiden pennuista. Pennut ovat laumassa noin pari vuotta ja urospennut lähtevät etsimään omaa reviiriä ja sille puolisoa.

    Saalistuskäyttäytymiesen johtava periaate on ravinnon saannin helppous. Susi ottaa syötävän siitä mistä se on helpoimmin saatavissa. Pihamaan koira on saaliina sieltä helpommasta päästä ja hirvi vaikeammasta. Hirvi saaliina riittää 7 suden laumalle yli viikon ajaksi ennen kuin on tarvetta lähteä etsimään uutta syötävää. Lieksan reuna alueella eläessäni totesin sen, jotta kun susilaumaa ei häiritä niin se syö saalishirven viimeista murua myöten. Vasta sitten vaihdetaan uuteen paikkaan ja uuteen saaliiseen. Häirittynä sudet hylkäävät tuoreenkin hirvenruhon ja vaihtavat maisemaa.

    Ihminen ei kuulu suden ravintoketjuun, mutta ne hyökkäykset ja ihmisten raatelut muualla kuten Venäjällä ja Kanadassakin johtuvat poikkeustilanteesta. Jokin asia saa sudet silloin raatelemaan ihmisen.
    Suomessa Turun alueella 1800 luvulla tapahtuneet lasten syömiset olivat vanhan naarassuden ainoa keino saada ruokaa. Pieni lapsi ei päässyt pakoon ja muuta syötävää tämä susi ei enää kiinni saanut. Lopuksi se ammuttiin kuoliaaksi.

    Vaara joutua suden hyökkäyksen kohteeksi kasvaa silloin kun ne oppivat hyödyntämään ihmisten asumusten luona olevaa ruokaa. Pihamaiden ruoka on kotikoiria, kissoja ja tunkion jätteitä sekä laiduntamisen kaudella muut kotieläimet. Lammas on erityisen helppo kohde suden saaliiksi se tuskin osaa edes paeta. Tulee siis kilpailutilanne ruuasta eikä sudet jaa ruokaansa toisen lauman (ihmisten) kesken.

    Salametsästyksestä esitetyt syytteet ovat sellaisia, että mennään ylitse siitä mistä aita on matalin. On helppoa syyttää salametsästystä susien vähenemisestä. Ravintotilanne on susien lisääntymisen kannalta oleellinen asia. Vähän ravintoa saatavilla, pienet ja elinvoimiltaan huonot pentueet tai ei ollenkaan pentuja. Lisäksi sudet sairastuvat kapiin eli syyhypunkin loisintaan ja karvaton susi ei talvesta selviä. 1800 luvun lopulla koirien penikkatauti tappoi suuren osan suomen susikannasta ja voi tehdä sen vieläkin.
    Susien suojelijat ja viranomaiset sanovat esiin tulleiden salametsästystapusten olevan “jäävuopren huipun” siis 10% tulee ilmi ja 90% jää peittoon? Väite on tuulesta temmattua roskapuhetta ja omiaan lisäämään metsästyskortin omistajien epäluuloa suden suojelua kohtaan. Suojelusta vastaavat viranomaiset ja muut toimijat voisivat joskus kokeilla rehellisyyttä ja totuutta tiedottamisen välineenä. Lopputulos voisi olla parempi kuin nykyinen tapa.
    Niin kauan kuin suden suojelijat juoksevat Bryssellin kantelu retkille sillä meiningillä, että tie Brysseliin on sonnalla. Se menettelytapa koituu sudelle vahingoksi.

  5. Eero-Matti
    8.2.2014 at 18:15

    Lainaan nyt tuonne “somen” puolelle postaamaani viestiä ja laitan sen myös tänne;

    Salametsästys on hanurista!! Sen sijaan ymmärrän sitä jos pedot tulevat pihapiiriin ja omien kotieläinten puolesta jouduttaisiin turvautumaan “järeimpiin” keinoihin.

    Jos minun tarhoihin hukat yrittäisivät tunkeutua ja koirieni turvallisuus olisi vaarassa, en hetkeäkään empisi ampumasta jos muutoin eivät kaikkoaisi. Toki toivon ettei moista tilannetta ikinä eteen sattuisi.

    Hukkakin on eläin joka kuuluu luontoomme.

  6. Kalevi Tikka
    8.2.2014 at 19:21

    Olen silloin tällöin kertonut juttua poromiesten suden pyynnistä siihen aikaan kun sudesta maksettiin tapporahaa.
    Poromies nähdessään susiparin ei vainonnut sitä kovinkaan aktiivisesti. Sen sijaan he kyllä seurasivat minne susi tekee pesänsä ja pennut. Pesäpentu vaiheessa he menivät ja kaivoivat pennut esille ja panivat nahoiksi. Jokaisesta pennusta sai aikuisen suden tapporahan ja se oli 1960 luvulla 500 markka/ pentususi. Se oli niin iso rahasumma siihen aikan, että jo yhden suden tapporaha oli enemmän kuin suden tekemät petovahingot. Petovahingoistakin maksettiin korvausta erillisen hakemuksen perusteella.
    Poromies kaivaessaan suden pesästä pennut sai tiliä vaihtelevasti 3 – 5 pennun tapporahan. Hyvässä lykyssä pentueesta sai vuoden tilin. Vasta kun tapporahan maksaminen päättyi 1975 silloin sudetsta tuli täysin lainsuojaton haittaeläin.

    En minäkään suden salametsästystä hyväksy, mutta ihminen on raadollinen eikä voi miltänsä malttaa. Tilaisuus voi tuoda ylivoimaisen kiusauksen ampua sutta.

  7. Taponen vanhempi
    9.2.2014 at 12:15

    Mikä metsästysrikos Värtsilässä, josta Poliisin FB-sivuilla pölistään,kertokaa mullekkin ?

  8. Mika Piiroinen
    9.2.2014 at 14:40

    Mielenkiintoisia aikoja tässä eletään. Nimenomaan näiden susien seassa. En muista yhtä vilkasta susitalvea, näitä näköhavaintoja on jo pelkästään Värtsilässä kymmeniä. Näitä kulkijoita oli esimerkiksi eilen ainakin 5 Värtsilässä. Yksi pannallinen, ja lähellä on tuo toinenkin, Petravaarassa. Vähintään neljä muuta. Kylän pinnassa kulkevista susista toinen pannallinen, tuo Sero nimeltään, käy jatkuvasti pihoissa, ja täällä vipeltää ainakin yksi kolmen suden porukka joka pihoja kiertää. Lisäksi venäläisiä koiria ja alkaakin näin ollen olla melko vilkasta kylän pihoilla noiden koirapetojen toimesta. No tuo metsästysrikos on sitten juttu sinänsä, eikä sitä oikein pysty tässä vaiheessa kukaan kommentoimaan. Poliisi varmaan aikanaan tiedottaa jos tiedottamista on. He ovat kuitenkin nyt lähteneet tiedottamaan somessa, ja maakunnan ykköslehdessä, joten oletettavasti rikos on jossain muotoa tapahtunut. Puhutaan suden ampumisesta ja leimataan kylän metsästäjät tekijöiksi, vaikka niin ei varsinaisesti sanotakaan. Toivon todella että poliisi on varma asiastaan ja syyllinenkin on jo tiedossa. Jos ei niin poliisi on tehnyt surkean mahalaskun. Kalle oli tuossa aikaisemmin tasan oikeassa siinä että pedot tulevat evään perässä pihoille. Meidän metsien hirvikannat, jotka sitä normaalien susilaumojen pääasiallista evästä ovat, on alamaissa. Susilla ei salolta enää syötävää löydy. Ei ainakaan vasoja tai heikkokuntoisia yksiöitä, joita ne helpoiten saavat. Nyt sitten ollaan kylän metsäkauriiden kimpussa, ja haetaan sitä helppoa syötävää pihoilta. Kaikista havainnoista huolimatta ei kaatolupia sudella ole saatu. Vaikka on todistetusti ennätysmäärä havaintoja. Ilmeisesti vahingon pitää tapahtua, ison sellaisen, ennen kuin suden saa hengiltä ottaa.
    No mitäs tässä nyt voi sitten tehdä. Odotellaan sitä vahinkoa. Ja ilmoitellaan kaikki havainnot Kolehmaisen Jukalle tai jollekin tutulle metsämiehelle, ja kerätään lisää näitä havaintoja. Pidetään tilannetta silmällä, ja koetetaan ennalta ehkäistä vahinkoja. Mitä me muuta voidaan. Mutta pidetään myös silmällä outoja liikkujia, jotka susibongareina tunnetaan. Heidän intressit tuntuvat olevan enemmän metsästäjäkunnan maineen turmelemisessa, kuin suden suojelussa. Me voidaan odottaa ihan minkälaisia edesottamuksia vaan tuolta porukalta. Ja aikaisemmasta mediajulkisuudesta johtuen Värtsilän metsästäjät ovat “helppoa riistaa” tälle jengille.
    Poliisihan syyttää metsästäjiä salametsästyksestä ja erityisesti näiden pantasusien ruuduille tulevista metsästäjistä, jotka niitä tarkkailee. Ilmeisesti oletus on että metsästäjät haluavat tappaa tämän pantaeläimen. No poliisille on kyllä asiaa valaistu, eli kyllä metsästäjien pitää tietää missä tuo pantahukka viilettää, jos meinataan koirien kanssa metsästystä harrastaa. Ketun ajossa koira liikkuu helposti viisi kilometriä suuntaansa joka tarkoittaa sitä että ketun ympärille pitäisi vähintään kymmenen kilometrin sudeton vyöhyke saada varmistettua. Jos tuo pantayksilö on lähimaisemissa, on melko luonnollista että metsästäjä kiertää sen ensin, ja katsoo mihin se suuntaa. Pannastahan tulee tieto 7 tunnin välein, jos tulee, ja siinä ajassa susi liikkuu pitkän taipaleen. Kyllä ne sitten jalkaisin pitää ne jäljet varmistaa, ainakin suunta mihin se susi on mennyt. Ei liene ihmeellistä että niitä jälkiä suden jäljille tulee, mutta ei sitä metsästetty ole. Poliisilla tuntuu olevan toisenlainen käsitys. No katsotaan miten petotilanne kehittyy. Ottakaa yhteyttä petoyhdysmieheen, ainakin kun epäilette suden pihallanne käyneen.
    Mika Piiroinen

  9. Eira Varonen
    9.2.2014 at 18:37

    Tässä linkki em. viitattuun uutiseen.

    http://www.vihrealanka.fi/uutiset/suden-salamets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4t-iskiv%C3%A4t-poliisi-tutkii-t%C3%B6rke%C3%A4%C3%A4-mets%C3%A4stysrikosta

    Lainaus jutusta: Poliisi selvittelee Tohmajärven Värtsilässä epäiltyä suden salametsästystapausta. Toistaiseksi tutkinnasta ei kerrota paljon.

    “Meille on eilen (lauantaina) kirjattu rikosilmoitus törkeästä metsästyrikoksesta, jossa sutta on ammuttu metsästystarkoituksessa. Esitutkinta on aloitettu, eikä siitä oikein sen enempää voi tässä vaiheessa kertoa”, rikoskomisario Simo Hämäläinen Itä-Suomen poliisista kertoo.

  10. Kalevi Tikka
    9.2.2014 at 19:11

    Olen Mikan kanssa samaa mieltä susitilanteesta Värtsilän alueella ja muullakin.
    Luin muutama vuosi sitten juttua Italian susitilanteesta, Siellä ongelmat kasvoivat samalla tavalla kuin meilläkin. Ongelman ratkaisuksi otettiin valikoiva metsästys. Lammas- ja karjatilojen ympärillä pyörivät sudet poistettiin jolloin tarve salakaatoihin loppui.

  11. Hemppa Turunen
    9.2.2014 at 22:06

    Kerrankin hyviä kommentteja ja varsinkin asiantuntemuksella annettuja vastauksia.
    Päädyin lopulta lukemaan, kun aikaa oli. Niin huomasin mm. tarkemmin lukien myös poliisien tiedotteetkin, että minäkin olen varmaan epäiltynä Pantasusien metsästyksen yrittämisestä.

    Oltiin porukan kansssa suunnitellulla metsästys viikonloppuretkellä reilu viikko sitten Värtsilässä.
    Meitä oli poikia ja pojan poikia reilu puolen kymmentä. Tarkoitus alunperin opettaa nuorisoa erä ja metsästys harrastukseen sinä viikonloppuna lähinnä jänis ja kettu kohteinamme.
    Pantasusi kartta näytti kuitenkin sen tosiasian, joka nuorisollekkin tuli tiedoksi, että ajokoiraa ei metsään.

    Niinpä otettiin aiheiksi jäljestys ja pomppujänisten jäljitys passareita käyttäen.
    Niinpä sitten samoiltiin tuiskun jälkeisen päivän aikaan Sääperin laakson risukot ja kaustan suunnan korpimetsät.
    Tuore jälki havainnotkin jäi kuten arvata saattaa tuiskulumisella ilmalla, “ei juuri hiiren hyppäämää”. Pois lukien yhdet ilveksen jäljet, yhdet näädän, yhdet ketun ja yhdet jäniksen. Ne jäniksenkin jäljet päätyivät vieraalle alueelle, että se siitä, kokemusta tuli.Tosin kohokohta täyttyi päästiin laavunlämpöön erätulille makkaroita poltamaan.

    Ettei vain meidän jahti olisi yksi polliisien eppäilemä pantasusiin kohdistunut juttu.
    Varsinkin, tämänhetken hysterian aikana jos joku joka näki meidän touhuja on hysteriassaan voinut kuvitella tietenkin vaikka mitä.
    Olisi mielenkiintoista tietää onko poliiseilla niiltä ajoin ja paikoilta ilmoitettu em, havaintoja. Niin tietäisin yksinkertaisena miehenä herahtaa kertakaikkisesti aivan kaksinverroin nauramaan tätä uusavuttomuutta.

  12. Maija- Liisa
    10.2.2014 at 7:54

    Ottamatta kantaa kyseessä olevan tapahtuman epäilyyn, haluan
    mainita, että tämä vuodenaika on erittäin aktiivista koirien
    koetoiminta- aikaa. Kokeita riittää joka viikonlopulle ja
    viikollekin lähes joka kunnan alueella. Näiden tapahtumien
    yhteydessä metsässä liikkuu huomattava määrä ihmisiä, koiria
    ja autoja. Kaikki koepäivämäärät ja paikat löytyvät kunkin
    koirarodun nettisivuilta. Ei pitäisi syyllistää kaikkia metsässä
    liikkuvia.

    Kymmenisen vuotta sitten Luontoliiton susiryhmä järjesti
    Ruunaalla sudenjälkihiihtoja, joihin he toivoivat paikallisia
    asukkaita heidän oppiinsa tunnistamaan jälkiä. Luin myöhemmin
    eräästä retkitapahtumasta, ettei kaikilla ryhmäläisillä ollut
    mukana edes suksia, eivätkä kaikki susiryhmäläiset olisi
    osanneet hiihtää, vaikka olisi sukset olleetkin. Sudenjäljet
    olivat myös löytyneet, kylläkin erään paikallisen asukkaan
    suosiollisella avustuksella. Onhan se ihan söpöä bongausta!

  13. Taponen nuorempi
    10.2.2014 at 10:13

    Perin merkilliseksihän tämä touhu menee, Värtsilän Riistamiesten mainetta ryvetetään jo virkavallankin toimesta, ei suoranaisesti, mutta ei tuossa nyt suuremmin tulkinnan varaakaan jää. Väitetään että meidän alueella susien salametsästys on laajamittaista, ja järjestäytynyttä. Ja mitä ilmeisemminkin lumijälkien perusteella.

    No mie voin kertoo että mie ainakin olen jättänyt niitä lumijälkiä pitkin poikin Värtsilän sivuteitä, vaikkakin vain pienellä sedan tai hatchback corollalla, eikä “suurella maasturilla” niinkuin lehtijutuissa annetaan ymmärtää. Saatika sitten kelkalla, jolla joidenkin lehtitietojan mukaan on tampattu kaikki järven selät, sekä metsäautotiet. Mie oon ajanu näitä teitä helmikuun aikana ~400-500km, ja nimenomaan suden jälkiä etsien. Kelkan jälkiä tosin en ole löytänyt muualta kuin kaatiolta. Kaustan suunnalla en kylläkään ole ajanut, ilmeisesti siellä sitten on kaikki tiet ajettu kelkalla? Eipähän tarvitse aurailla.

    Miulla on 8kk ikäinen Suomenajokoira, joka vaatii treeniä vaikka niitä hukkia nurkissa pyörii, ei se sohvalla opi jäniksestä mitään, vaikka unissaan jalkojansa vippasee ja ajeleekin.

    Eli normaali metsästys aamu alkaa pimeän aikaan kiertämällä esimerkiksi Kukkovaara riittävän isolla motituksella, ja tarkastaa että mottiin ei mene hukan jälkiä sisään, jos jäljet menee alueelle, vaihdan aluetta tai menen kotiin keittelemään tuoretta kahvia. Ja jos näen jäljet tiessä, niin kyllä mie niitä pysähdyn ihmettelemään, onko ne miten tuoreet? Minne ne menevät?

    RKTL:n susitutka on lähinnä huono vitsi. Niinkuin Mika jo kuvailikin tutkan toiminnan, niin jokainen varmaan ymmärtää että tunninkin vanha paikkatieto on vanha, hukka on erittäin liikkuva eläin. Silläpä, vaikka löytäisinkin tyhjän motin, koiran löysääminen on aina SUURI TIEDOSTETTU RISKI! Mutta niinhän meille on toitetttu: “Teidän pitää vain oppia elämään niiden kanssa.” No, nyt kun niin tehdään, niin ollaankin salametsästäjiä. Asian olisi voinut poliisin toimesta ilmoittaa hieman eri tavallakin, eikä syytellen ja yleistäen. Saas nähdä mitä tuosta tutkinnasta paljastuu.

    Viimeisimmät median uroteot on kuitenkin saaneet semmoisen mielikuvan asiasta tietämättömille ihmisille, että Värtsilän Riistamiehet on mafiajengi joka tappaa kaiken mikä liikkuu, sekä kylväävät pirut vielä elukan ruhoja kaikkialle, jotta sienimetsällekkään ei pääse ilman luusahaa. Näitä käsityksiä olen saanut oikoa, aika ja paljon.

    Jarkko Taponen

  14. Kalevi Tikka
    10.2.2014 at 15:43

    Tuli vaan mieleeni sellainen asia, että käytetäänkö nyt mediaa kostamisen välineenä. Jos näin on niin kostetaanko nyt Värtsilän Riistamiehille jostakin vai yksityisille henkilöille käyttäen kiertotietä.

  15. Jussi Raerinne
    10.2.2014 at 15:57

    Sudesta ja sen metsästyksestä/suojelusta on keskusteltu aika ajoin Värtsinkin palstoilla. En sinällään palaa näihin vanhoihin juttuihin; ne voi jokainen halutessaan helposti Kuukkelin kautta jäljittää. En myöskään ole fanaatikko suuntaan enkä toiseen, mutta luin tässä taannoin vanhasta kirjasta edesmenneen Lapin riistapäällikön Pasi Puttosen kannanoton neljän vuosikymmenen takaa ja tahdon sen edelleen jopa erittäinkin ajankohtaisena heittää pohdittavaksi.
    Repliikki on siis julkaistu Lapin Kansan eräpalstalla 26. elokuuta 1973, suunnilleen aikana jolloin suden henkipattous Suomessakin päättyi ja kuuluu seuraavasti:

    “Susisuojelun alalla Pohjois-Eurooppa näyttää loppuvan meidän itärajaamme; kuitenkin on opetettu aikanaan meidän maanosamme rajan olevan Uralin vuorilla. Kun kolmisen kuukautta sitten sain luotettavana pidettävän miehen tuomat tuoreet tiedot naapurista, jotka kertoivat itäisen Karjalan alueella vuosittain tapettavan satakunta hukkaa, viime vuoden huippusaaliin ollessa kaksi sataa, niin arveluttavalta alkoi tuntua, että Suomen muutaman hukan varassa on Pohjois-Euroopan susikanta. Vaan pieni sisukas Suomi ponnistelee isoisten sarjaan tasan sillä voimalla, jonka suuruudenhulluus voi antaa ja taipuu herkästi semmoisten ulkomaitten painostuksessa, jotka itse ovat sutensa jo ajat sitten teilanneet ja uusille ei jalansijaa voi löytyä.”

    Olen ollut tänään Värtsilän Riistamiesten puheenjohtajan ominaisuudessa puhelinyhteydessä poliisiviranomaisiin uutisoidun mahdollisen suden salametsästyksen vuoksi; asiassa ei ole edelleenkään mitään erityistä tiedotettavaa. Asialle saattaa kuitenkin löytyä hyvin luonnollinen selitys, mutta jos jotakin on oikeasti tapahtunut niin toivottavasti syyllinen löytyy ja turhilta huhuilta saadaan siivet poikki!

  16. Jussi Raerinne
    10.2.2014 at 16:01

    Sudesta ja sen metsästyksestä/suojelusta on keskusteltu aika ajoin Värtsinkin palstoilla. En sinällään palaa näihin vanhoihin juttuihin; ne voi jokainen halutessaan helposti Kuukkelin kautta jäljittää. En myöskään ole fanaatikko suuntaan enkä toiseen, mutta luin tässä taannoin vanhasta kirjasta edesmenneen Lapin riistapäällikön Pasi Puttosen kannanoton neljän vuosikymmenen takaa ja tahdon sen edelleen jopa erittäinkin ajankohtaisena heittää pohdittavaksi.
    Repliikki on siis julkaistu Lapin Kansan eräpalstalla 26. elokuuta 1973, suunnilleen aikana jolloin suden henkipattous Suomessakin päättyi ja kuuluu seuraavasti:

    “Susisuojelun alalla Pohjois-Eurooppa näyttää loppuvan meidän itärajaamme; kuitenkin on opetettu aikanaan meidän maanosamme rajan olevan Uralin vuorilla. Kun kolmisen kuukautta sitten sain luotettavana pidettävän miehen tuomat tuoreet tiedot naapurista, jotka kertoivat itäisen Karjalan alueella vuosittain tapettavan satakunta hukkaa, viime vuoden huippusaaliin ollessa kaksi sataa, niin arveluttavalta alkoi tuntua, että Suomen muutaman hukan varassa on Pohjois-Euroopan susikanta. Vaan pieni sisukas Suomi ponnistelee isoisten sarjaan tasan sillä voimalla, jonka suuruudenhulluus voi antaa ja taipuu herkästi semmoisten ulkomaitten painostuksessa, jotka itse ovat sutensa jo ajat sitten teilanneet ja uusille ei jalansijaa voi löytyä.”

    Olen ollut tänään Värtsilän Riistamiesten puheenjohtajan ominaisuudessa puhelinyhteydessä poliisiviranomaisiin uutisoidun mahdollisen suden salametsästyksen vuoksi; asiassa ei ole edelleenkään mitään erityistä tiedotettavaa. Asialle saattaa kuitenkin ehkä löytyä hyvinkin luonnollinen selitys, mutta jos jotakin on oikeasti tapahtunut niin toivottavasti syyllinen löytyy ja turhilta huhuilta saadaan siivet poikki!

  17. Jussi Raerinne
    12.2.2014 at 23:32

    Edellisen kerran tuli tähän juttuun itsestäni riippumattomista syistä tuplakommentit. Eira ei ole ylimääräistä poistanut enkä tietenkään siihen itsekään pysty.
    No, se siitä; tiedoksi Värtsin lukijoille asiaan liittyen seuraavaa:
    Olen ollut jälleen tänään yhteydessä sekä oman seuramme avainhenkilöihin että Hoilolan Erän johtoon ja myöskin poliisiin. Epäillystä suden ampumisesta ei ole vieläkään sinänsä mitään uutta erityisen raflaavaa kerrottavaa. Ilmeisiä väärinkäsityksiäkin on ehkä tapahtunut, mutta tutkinta on edelleen kesken ja itse asia näin ollen varsin levällään. Keskustelu oli avartavaa, mutta palapeliä siis kootaan parhaillaan ja tietyistä seikoista minunkin on ymmärrettävästi oltava jossain määrin vaitonainen.
    Poliisi ei ole vielä katsonut aiheelliseksi tehdä virka-apupyyntöjä metsästysseuroille/riistanhoitoyhdistyksille (SRVA); tiedotteissa mainittu yhteistyö on rajoittunut lähinnä puhelimitse saatuihin vihjeisiin.
    Edelleen on syytä korostaa, että mitään laitonta ei ole välttämättä ollenkaan tapahtunut. Viranomaistaho pyytää nyt työrauhaa ja suosittaa metsästyksen välttämistä toistaiseksi mahdollisen tapahtuman painopistealueella (Kaustajärvi, Kenraalinkylä, Saarivaara, Hoilola ja Öllölä). Asialla ei juuri nyt ole erityistä kiirettä; lumisade on peittänyt mitä on peittänyt eikä mitään vaaratilannetta ihmisten tai kotieläinten kanssa ole tiedossa.

  18. Maija- Liisa
    13.2.2014 at 8:22

    Isokokoinen susi on majaillut Iiksenvaaran
    koulun liepeillä viikkokausia, mutta kaatolupaa sille ei
    heru. Mitähän täytyy tapahtua, ennen kuin asian vakavuuteen
    herätään?

  19. Jussi Raerinne
    13.2.2014 at 9:27

    Mainittua Iiksen sutta on myös käydyissä keskusteluissa sivuttu. Ymmärtääkseni ratkaisu sen kohdalla on enää vain lyhyen ajan kysymys.

  20. alpoaatos
    13.2.2014 at 9:39

    Huomioni kiinnittyi Hempan kommntin 9.2. mainintaan “yhdet pupun jäljet”.. Niinkö vähissä siellä on jänikset. Jos täällä meilläpäin (Liperissä) menee mihin tahansa metsän risukoihin samoilemaan niin voi sanoa, että joka paikka on täynnä jäniksen jälkiä. Hatunnosto Hempalle ja kaikille muillekin, jotka opetatte nuorisolle metsästystä!

  21. Hemppa Turunen
    13.2.2014 at 23:08

    Alpon kommentin lukien luin uudelleen myös oman kommentin asiasta ja siellähän se oli lyhyt maininta.
    Kuten metsästäjät ja erämiehet tietää. Tuiskun aikaan ja välittömästi sen jälkeen, jos vanhan sananlaskun mukaan (Ei hiiren Hyppäämää)joku löytää varsinkin tuoreita jäniksen jälkiä on onnen Pekka.
    Kyllä Värtsilässäkin jäniksiä on vaikka millä mitalla. Harva se aamu ettei meidän ikkunan altakin jokunen ole loikkinut.
    Jos jänisten määrää pitäisi laskea jälkien määrän perusteella, niin eri ajan ja varsinkin säätyypin mittaus tulokset vois vaihdella 0 – 50 neliökilometrillä. Riippuen millä säällä mitkäkin olisi arvioitu.
    Niin ja se meidän eräretken osallistujien ikävälikin oli muuten 4 – 66 vuotta. Joten kaikesta huolimatta mitään uusavuttomuutta tai pantasusijahti hysteriaa ei kuulunut ohjelmaan.

  22. Hemppa Turunen
    13.2.2014 at 23:20

    Jäi mainitsematta edelliseen.
    Jussille korkea hatun nosto, että Värtsilän ym. metsästystä harrastavien, sekä em. seura-aktivistien velvollisuudella osaa tuoda asiat tosiasiat myös tietoon ja ottaa niistä selvää.
    Olispa tiedotus asiat näin myös monissa muissakin yhdistyksissä.

  23. Jussi Raerinne
    14.2.2014 at 17:19

    Kiitos Hempalle kannustuksesta! Olen todella tyytyväinen jos ja kun olen pystynyt toimittamaan/päivittämään tarvittavaa tietoa.

    Tiedottamistahan ei pääsääntöisesti yleensä ole liikaa. Tietenkin on muistettava, että yhdistyksen tiedottaminen ei saa olla jäseniä passivoivaa eli jäsenten on myös aktiivisesti etsittävä ja haettava tietoa; näinhän syntyy toimiva vuorovaikutus.

    Muistettavaa on myös se, että ihan kaikkea ei voi välttämättä kaikkialla kertoa. “Seinilläkin on korvat”; ei saa tulla tilanteita, jossa tiedotusta käytetään väärällä tavalla lyömäaseena. Tämäkin riski on valitettavasti ilmeinen esim. tällaisissa herkissä petoeläinasioissa. Korostan jälleen sitä, että olkoonpa keskustelu ja äänenpainot miten kovia tahansa niin rehellinen täytyy kannanotoissaan olla; toisella tavalla ajattelevien mustamaalaaminen on ehdottoman tuomittavaa!

  24. pera
    15.2.2014 at 7:37

    Jos ketä kiinnostaa Kainuun tilanne susiaiheesta, kirjoita Google:Sotkamon-Lehti. Kirjoiteltu paljon aiheesta kommentteineen.(puolesta ja vastaan) Kysyn vaan, mikä osuus moottorikelkkojen ym jäljistä alueellanne on RKTL:n pannoittajien
    jättämien?. Pannoittajat eivät huutele liikkeistään julkisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *