Hurma-huopahattu

Kuva: A-L Törrönen.

Kuva: A-L Törrönen.

Hattuprojekti oli hauska ja yllätyksellinen. Ohje oli selkeä ja minulle tarpeeksi helppo. Kun iso, lampunvarjostinta muistuttava neuleeni oli valmis, panin sen muun pyykin joukkoon ja ohjeen mukaan valitsin 40 asteisen lyhytohjelman. Pesukoneen hiljennyttyä avasin vähän jännittyneenä luukun.

Millainen hattu sieltä löytyisi? Neuleelleni ei ollut kuitenkaan tapahtunut muuta muutosta, kuin että nyt se oli märkä ”lampunvarjostin”.

Kirjopyykkiä onneksi riitti, joten päättäväisesti jatkoin projektia. Vaihdoin nestemäisen pesuaineen pulveriin, lyhytohjelman pidempään ja linkouksen kierrosluvuksi 1200.

Luukkua avatessani mietin, löydänkö sieltä tällä kertaa minikokoisen hatunkoppuran. Mutta ihme oli tapahtunut! Pesukone oli muotoillut ison, epätasaisen neuleeni pehmeän pörrökkääksi, juuri sopivan kokoiseksi päähineeksi.

Olin kerrassaan hurmaantunut.

Arja-Leena Törrönen

 

 

 

9 comments for “Hurma-huopahattu

  1. Kerrassaan ihastuttava tuotos. Onnittelut!

  2. Onpa upea! Seuraavaksi voisit tehdä teille molemmille saunahatut!
    Ne ovat myös huopaisia.

  3. Hieno! Hatusta ei olla hurmaantumatta.

  4. Arja-Leena, laita ihmeessä tuo hattu päähäsi ja komenna Masa kameran taakse! Sitten lähetä kuva, jossa hurmahattu on kansankynttilän päässä. Pesukoneen prosessi jatkuu nousujohteisesti: hurmaava – hurmaavampi – kurmaavin.

    Kiitos!

  5. Ihana ja varmasti lämmin tuulellakin.Mistä hatunteko-ohjeita saa?

  6. Irene eiköhän paikallinen käsityön tekijä opastaisi tai pitäisi kurssin.Kun hän saapui tänne meillepäin asumaan oitis menin ja tilasin häneltä kauniin hatun, jossa on monta väriä. Lisäksi olemme saaneet tuttavilta lahjaksi hänen huovutustöitään. Kyllä kelpaa pitää!
    Terv. naapuri

  7. Kiitos iloisista ja kannustavista kommenteista.
    Irene, sain ohjeen lankojen mukana. Lähetän sen sinulle sähköpostissa.

  8. Mirja hoi, ostettu ei ole sama kuin itse tehty. Jää se jännitys pois. Samoin käy, kun on ammattilainen opastamassa. Muutoin olen samaa mieltä, ihania ovat Arvilommin työt.

  9. Kuule Irene minä tunnustan, etten enää osaa tai kehtaa eikä aina ole rahaakaan ostaa. Tuskin muillakaan Oma tyttöni on mulle tehnyt kaulureita – arvostan niitäkin. Kiitti Kirstille,kun työsi ohella ehdit tehdä käsitöitä.
    Äiti-Mirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *