Värtsilän messu su 12.1.2014
Sunnuntaina 12.1. kokoontui 22 seurakuntalaista messuun Värtsilän kirkossa. Tilaisuus alkoi seurakuntakodissa. Pöytään oli katettu kirkkokahvit messun jälkeen nautittavaksi. Pöydän ääressä kiitettiin Jumalan luomistyön hedelmistä ja siitä, että olimme saaneet tulla koolle myös ehtoollisen viettoon, minkä merkkinä pöydällä olivat myös leipäastia ja viinikannu.
Kun uhrivirren aikana oli koottu kolehti, jonka käyttötarkoituksen ilmoitti Värtsilän Pitäjäyhdistyksen puheenjohtaja, se laitettiin pöydälle leivän ja viinin viereen. Esirukouksessa vietiin yhteisiä tarpeita Jumalan tietoon, myös kirkkomme kaipaamat korjaukset.
Laulettiin muutama säkeistö virrestä ”On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliis…” Ja sitten siirryttiin kulkueena kirkon puolelle. Alttarille kannettiin kolehti, jolle oli esirukouksessa pyydetty Jumalan siunausta. Myös leipä ja viini vietiin alttarille, ja ne pyhitettiin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
Ehtoollisen nauttimisen jälkeen laulettiin rakas laulu ”Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun…” Sitten palattiin seurakuntakodin puolelle. Seurasi seurustelun sakramentti kahvittelun merkeissä.
Meitä oli koolla 22 henkeä, huomattava osa entisen Värtsilän kunnan ulkopuolelta. Kolehti tuotti 99,55 euroa. Lisäksi joidenkin toivomuksesta kahvirahaa 19,80 euroa. Eli yhteensä 119,35 euroa. Lahjoitukset käytetään kirkon ulkoportaiden ja seurakuntakodin räystäskourun kunnostamisen tarvikkeisiin. Työn suorittaa Värtsilän Pitäjäyhdistys käyttäen myös talkootyötä. Sunnuntain aiheeseen ”Kasteen lahja” sopiva kolehti!!! Kasteessahan olemme tulleet kirkon jäseniksi. Se on Jumalan suuri lahja. Siitä kiitämme lahjalla kirkolle. Elämämme sisältöä ja tarkoitusta voi kuvata kolikolla, jossa on kaksi puolta: toinen puoli on Jumalan rakkaus meitä kohtaan – ja toinen puoli kastetun kristityn rakkaus kirkkoa kohtaan ja myös vastuullinen elämä yhteiskunnassa.
Seurakuntakotimme on saamassa muutakin käyttöä kuin messun viettämisen. Eläkeliiton Värtsilän yhdistys alkaa keskiviikosta 15.1. lähtien kokoontua siellä. Seuraava messu on su 26.1. klo 13. Tämä on mahdollista lahjoituksin hankitun ilmalämpöpumpun ja kirkon puolella öljyllä pidettävän peruslämmön ansiosta.
Arvostan työtänne!
Huonosti nukutun yön jälkeen en jaksanut lähteä Kemienmäelle sanajumalanpalvelukseen. Jäin klo 10 radion äärelle. Olin sen välityksellä Espoonlahden sanajumalanpalveluksessa. Siellä toteutui kaksi luterilaisen jumalanpalvelusteologian keskeistä periaatetta.
Ensinnäkin – vaikka radion kuuluttaja kertoikin esittelyssä, että se ja se pappi on liturgina niin – todellisuudessa liturgina oli seurakunta, joka oli jakanut tehtäviä monille. Näin radioaalloilla kiisi tunnelma, että kaikki olivat äänessä, ei vain virsien kautta vaan muutenkin. Tuskin siellä tarvittiin unilukkaria.
Toinen luterilaisen jumalanpalvelusteologian periaate toteutui saarnassa. Se oli – niinkuin esimerkiksi emeritus piispa Yrjö Sariola opettaa – se oli sakramentaalinen saarna. Kristus Sykarin kaivolta tuli Espoonlahden kirkoon! Hän tuli myös radion kautta Ullukan tupaan ja sydämeeni. Niin tapahtuu sakramentaalisessa saarnassa. Korviin ei tunkeudu vain tietoa, mielipiteitä, minusta tuntuu -mietteitä, vaan Kristus itse tulee, siis saarnassakin eikä vasta ehtoollisessa.
Huonosti nukutun yön jälkeen virkistyin ja olen nyt lähdössä Kemienmäelle Jippua kuuntelemaan. Toivon, että siellä saan lisää energiaa myös viikon päästä kokoontuvaa Värtsilän messua varten.
Olet Erkki monipuolinen mies!
Tiedätkö, Mirja, mistä johtuu runsas parran kasvu? Minäpä paljastan: Paljosta paskan puhumisesta!
” ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville”
Paljonhan papit joutuvat lööperiä puhumaan ihan jo virkansakin puolesta, mutta että siitä johtuisi runsas parrankasvu, lööperipuhetta sekin.
Tämän messuotsikon alle sopinee hesarin juttu vatikaanista. ”Vatikaani on pannut kahdessa vuodessa viralta yhteensä lähes 400 katolista pappia lasten hyväksikäytöstä tulleiden syytösten vuoksi, kertoo BBC. Tiedot ovat vuosilta 2011 ja 2012. Vuosina 2008 ja 2009 virkansa menetti BBC:n mukaan 171 pappia. Paavi Franciscus kertoi joulukuussa Vatikaanin perustavan komitean, joka pyrkii kitkemään kirkosta lasten hyväksikäyttöä”
Lähes 600 pappia on jo saanut kenkää menneinä vuosina ja viime kuussa perustettu komitea pyrkii edelleen kitkemään kirkosta lasten hyväksikäyttöä. Eli sama peli jatkuu edelleen jossain muodossa, vai kuinka tuota komitean nimittämistä pitäisi tulkita.
Suuri on hyväksikäyttäjien määrä, moninkymmenkertainen lienee se lasten joukko, joka on joutunut hyväksikäyttäjäpappien uhriksi ja joutunut pitämään asian sisällään ja salaamaan tuonpuoleisen helvetin tuli & ainainen itku ja hammastenkiristys rangaistuksen uhalla.
Kuinkahan suuri ongelma tämä on ollut tai on suomen kirkoissa? Eihän me uskota siihen, että kyllähän ne muualla, mutta ei meillä, eihän.
Ehkä pappien käytös muuttuisi, jos paavi lopettaisi papistonsa PAKOLLISEN selibaatin Lutherin esimerkkiä noudattaen? Luulisin, että ongelma ainakin vähenisi.
arvelee E-optimist.
Eihän papit ole ihmisiä kummempia. Näitä viettejänsä hallitsemattomia löytyy varmaan joka ammattikunnasta.
Keskustelu siirtynee varsinaisesta otsikosta sivuraiteille, mutta nimimerkki ”M-real” ottaa kyllä kantaa varsin vakavaan asiaan.
Erkki L. tarjoaa ilmiölle yhden selityksen, jonka itsekin allekirjoitan. Jos ihminen ei saa tyydyttää luonnollista viettiään laillisesti ja hyvällä omallatunnolla, niin sitten hän helposti tekee sen laittomasti ja vähemmän hyvällä ot:lla.
Miksi tätä julmaa pahoinpitelyä tapahtuu sitten muuallakin kuin pakkoselibaatin alaisissa järjestelmissä? Syitä lienee useita, mutta katsokaa ympärillenne; kannustavatko nykyajan arvomaailma ja lainsäädäntö ym. esim. Suomessa ja muissakaan niinsanotuissa sivistysvaltioissa terveen mies- tai naisidentiteetin vahvistamiseen tai terveeseen avioliittokäytäntöön? Hei haloo, ne EIVÄT TODELLAKAAN TEE SITÄ!!
Suvaitsevaisuuden nimissä sekä poljetaan kaikki pyhä ja arvokas ihmistä ja ihmisyyttä oikeasti suojeleva elämänmuoto että suositaan kaikenlaisen saastan tunkeutumista koteihin, kouluihin ja työpaikkoihin, jopa seurakuntiin. Ehkä ei voi enää puhua edes tunkeutumisesta, sillehän suorastaan avataan ovia!
Mikä tarkoitus on Pyhässä Raamatussa mainituilla kymmenellä käskyllä? Suojella elämää ja suojella ihmistä!
Kuudennen käskyn: ”Älä tee aviorikosta” tai niin kuin mieleiseni kolmekasikäännöksen nasevampi muoto ”Älä tee huorin” – rikkomistahan nämä mainitut asiat lähinnä ovat. Rikotaanhan niissä tietenkin samalla myös mm. lähimmäisenrakkauden vaatimusta ym. ym. mutta kuitenkin.
Vapahtaja tosin asetti riman meitä jokaista ajatellen liian korkealle, kun Hän sanoi: ”Jokainen, joka himoiten katsoo, on jo sydämessään tehnyt huorin jne…”. Armoa ja anteeksiantamusta siis tarvitsemme me kaikki.
Ajatuksia meidän on vaikea ja suorastaan mahdoton hallita, mutta tekemisissä tai tekemättä jättämisissä meillä on käytössä tahdon valta. En ole teologi pätkänkään vertaa, mutta ymmärrän asian niin, että juuri nimenomaan tämä tahdon valta (ei siis pelkkä viettien valta) erottaa meidät eläimistä. Jumalahan loi ihmisen omaksi kuvakseen, teki meistä tavallaan ”puolijumalia”.
Mikä saa ihmisen käyttämään tätä tahdon valtaa väärin – mikä saa ihmisen valitsemaan elämää tuhoavia vaihtoehtoja? Tekee mieli vastata Liisa Tallgrenin sanoin: ”Tämä kansa (ihmiskunta) on hyljännyt elävän Jumalan!”
Nyt menee sitten jo vihapuheeksi, mutta ei se mitään; minut on helppo jäljittää – ajattelen nimittäin kärjistetysti tuosta seksuaalisesta hyväksikäytöstä niin, että pyövelin ammatti – jota muuten itse Lutherkin taisi ”puolustaa” – tulisi nostaa uudelleen käyttöön. Erotuksena entiseen kuitenkin se, että nyt pitäisi listiä yläpäiden sijaan alapäitä!!
Tänään 26.1.2014 klo 13 oli sitten toisen kerran Värtsilän messu. Paikalla oli yksi enemmän kuin edellisellä kerralla. Kahvituksen hoitivat Anja ja Arja – Alpon avustuksella – Saarivaarasta! Seurakuntakodin puolella oli aikaisempaa lämpimämpää, ja kirkossa viivyimme lyhyemmän ajan silti rikkomatta messun järjestystä.
Kolehti kirkon portaiden remonttikuluihin tuotti 71,65 euroa. Lisäksi läsnä olleiden toivomuksesta sai pudottaa kippoon vapaaehtoisen kahvirahan samaan tarkoitukseen. Sitä kertyi 31,30 euroa. Siis yhteensä 102,95 euroa. Kaikkien huonojalkaisten ja korkokantakenkäisten puolesta lämmin kiitos!
Virrenveisuu oli vahvaa. Erityisesti miesten äänet kaikuivat voimakkaasti! Jussi Raerinne soitti kellot klo 12.50. Raimo Tiittanen luki lukukappaleet. Paula Raerinne keräsi Papin säkillä kolehdin. Päivi Kivivuori hoiti kanttorin pestin, kattoi ehtoollispöydän ja avusti ehtoollisen jaossa. Ulla Tammela toimi kynttilätyttönä. Ja minä yritin käheäkurkkuisena selviytyä omasta osuudestani.
Olisin kirjoittanut messun tapahtumista kirkon päiväkirjaan, vaan en löytänyt sitä! Hoidan asian myöhemmin, sillä Värtsilän messu on Tohmajärven seurakunnan jumalanpalvelus, ei mikään nurkkamessu.
Su 9.2.2014 on sanajumalanpalvelus klo 10. Illalla klo 18 on Kemien seurakuntatalossa Tuomas-messu, johon toivon monen osallistuvan. Kimppakyydeillä pääsevät autottomatkin mukaan.
Seuraava Värtsilän messu on su 23.2.2014 klo 13. Mukana saarnan pitäjänä Pauliina Kainulainen ja Jari Kainulainen ja tietysti aiempaa enemmän muitakin, myös värtsiläisiä.
Kahvin tarjoajia kaivataan. Jussi Raerinne soittanee kellot. Lukupulpettiin saadaan lainaksi kolme nättiä kynttilänjalkaa Hotelli Joesta. Miksi? Siksi että siellä on kolme eri kokoista jalkaa VT:n tekstiä, UT:n epistolaa ja evankeliumia varten. Jos vielä joku soittaisi kitaralla vastausmusiikin, niin liturgien joukko lisääntyisi. Ristin kantaja ja kolehdin kerääjä löytynevät viimeistään eteisessä. Jari Kainulainen lukenee lukukappaleet. Ja tietysti, Päivi Kivivuori soittaa kanttorina pianoa.
Kerroin suunnitelmasta etukäteen siksi, että messun liturgina on seurakunta, eikä vain vanha hapero rovasti, eikä myöskään vain vieraileva teologian tohtori. Messu on yhteinen, ja sitä vietetään yhteisvoimin. Värtsilän messussa on tärkeä osa myös kahveilla, kuten olemme kokeneet.
Mutta ennen tuota juhlaa kokoonnutaan Värtsilän seurakuntakodissa su 9.2.klo 10 (huom. aika) sanajumalanpalvelukseen ja Kemien seurakuntatalon kirkkosalissa klo 18 Tuomas-messuun.
Tänään kynttilänpäivänä oli asiaa Tuupovaaraan. Niinpä poikkesin samalla seurakuntataloon, jossa oli Vaara-Karjalan seurakunnan messu. Klo 10 oli vietetty messua Kiihtelysvaarassa, nyt toista messua Tuupovaarassa klo 13. Siis samana päivänä eri paikoissa eri aikaan!
Kirkko oli kylmillään, ja siksi kokoonnuttiin seurakuntatalossa. Avattiin yhteisvastuukeräys, juotiin kirkkokahvit ja rippikoululaiset jäivät jatkolle.
Jälleen sain todeta, että Tuupovaaran messussa on erityisen hyvä ja viihtyisä tunnelma, mikä ei ole ainakaan puute tai virhe, päinvastoin.
Suomen ev. lut. kirkossa keskustellaan lisääntyvässä määrin, miten hoidetaan talviaikana kirkkojen lämmitys. Olen havainnut kolme vaihtoehtoa. Kirkko on talvellakin lämmin; kirkko on peruslämmöllä niin ettei mene pakkasen puolelle, ja messu on seurakuntatalossa; kirkko on kylmillään, ja messu on seurakuntatalossa. Tuupovaarassa on tämä viime mainittu käytäntö.
Värtsilän kirkossa on peruslämpö ja seurakuntakodissa ilmalämpöpumpun avulla riittävä lämpö messun tarpeisiin. Värtsilässä on oikeastaan eräässä yhdessä mielessä hyvät edellytykset hoitaa kirkon kuntoa kohtuukustannuksin, kun seurakuntakoti on kirkon siipirakennuksessa. Näin on mahdollista toteuttaa ihan hyväksi todettu seurakuntakodin ja viileän kirkon yhteiskäyttö. – Jos joskus saadaan järjestettyä rahoitus ja maalämpö koko kiinteistöön, tilanne vain paranee. Ja – huomatkaa – jos rahoitus saadaan ainakin huomattavalta osin sponsoroinnin ja kirkkohalltuksen avustuksen turvin jää seurakunnan osuus kohtuullisen suuruiseksi.
Muistakaa kirkkomme pelastamista – ulkomaalausta ja maalämmön saamista – rukouksissanne! Värtsilän kirkko istuu hyvin Tohmajärven seurakunnan alueella ja toiminnassa, jos niin halutaan. Ja miksemme haluaisi?
Ilmalämpöpumpun hankkiminen lahjoitusten ja myyjäisten avulla on alkua. Mutta muistakaa Herramme puhe sinapinsiemenestä! Minä muistan Leino Hassisen sanat Lintulan siteenimajasta: ”On hyvä, että jossain palaa vaikka pieni tuikku, kuin että kaikki tulet on sammutettu!”
”Jos Herra ei huonetta rakenna, sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät”; Erkki L. muistuttaa aivan oikein meitä seurakuntalaisia tärkeimmästä toimenpiteestä ja asiasta – rukouksesta!
”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaan, niin teille avataan.” (Matt.7:7 ja Luuk.11:9).
Kolkuttakaa Värtsilän kirkon ovella, meille avataan!!! Aamen!!!
Messu Värtsilässä srk-kodissa ja kirkossa sunnuntaina 23.2. klo 13, Pauliina Kainulainen, Lintunen, Kivivuori.
Kun ei taas nukuttanut kunnolla, niin avasinpa läppärin ja aloin selailla menneitä kirjoituksia Värtsin ruudulta. Eteeni löytyi joukko juttuja kuluvan vuoden talvella pidetyistä messuista Värtsilän kirkossa ja seurakuntakodissa. Yhtäkkiä tein mielenkiintoisen havainnon. Ensimmäinen messu oli 12.1.2014. Edellisenä päivänä oli tullut kuluneeksi 45 vuotta siitä, kun kirkkomme rakentaja – kerjäläinen – Lauri Emerik Uski kuoli 62-vuotiaana, juuri eläkkeelle jääneenä.
Jos olisin tehnyt tämän havainnon ajoissa, olisimme ristineet kätemme ja kiittäneet Jumalaa tästä miehestä. Mutta ennättäähän sen tehdä vielä nytkin ja samalla sitoutua yhä sitkeämmin hänen kirkkonsa kunnostamispyrkimyksiin.
Senkin nyt huomasin, että 25.4.2014 tuli kuluneeksi 70 vuotta Uskin pappisvihkimyksestä, joka tapahtui – Viipurissa. Uski oli Viipurin miehiä. Sieltähän oli tullut 1920-luvulla myös insinööri Wilhelm Wahlfors pelastamaan Wärtsilän rautatehtaan konkurssilta.
Aika jännää, että meikäläinenkin taapersi juuri tänä vuonna yhdelle merkkipaalulle. 4.6.2014 – pappisvihkimykseni 50-vuotispäivänä – istutin kolme alppiruusua vapaussodan muistomerkille kirkkomme pihaan. Sen editse kulki ensimmäinen kirkkotieni ja virkaurani lopputaival vapaan Suomen ev. lut. kirkossa – E.G.Gulin, Erkki Kansanahon, Osmo Alajan, Kalevi Toiviaisen ja Voitto Huotarin paimentamana.
”Päivääkään en vaihtaisi pois!”