Joulun lapsonen saa,
seimeen lumisen maan,
tähti taivaan on kirkkauden.
Tähti sammumaton,
äiti valveilla on,
sanat siunaavat sydämessään.
Yhä paimenet maan,
työhön käy kedollaan,
saa kuoro enkelten ilmoittamaan.
Meille syntynyt on,
lahja korvaamaton,
lapsi seimessään nyt nukahtaa.
Häntä nyt kiittäkää,
kaikki taivaat ja maat,
seimen vierelle kiiruhtakaa.
Meillä taas joulu on,
lapsi syntynyt on,
lahja taivaan kirkkauden.
Maija Varonen
Minäkin olen harrastanut kuvassa olevia kukkia niiden varman kukkimisen vuoksi ja ovat komeitakin.
Jouluterv. Pusan Mirja
Värtsissä olevat jouluseimikuvat innoittivat minut
kirjoittamaan nämä säkeet. Hyräilin näitä kirjoitatessani
Konsta Jylhän joululaulua, johon poljentoon yritin
tätä ympätä.
Meillä kukkii kesäisin liljoja useita lajikkeita, joista
on karannut läheiseen metsäänkin.
Talven tulo
Sitoi halla syksyn sormet, huurteen huulille puhalsi.
Pohjoisen hyiset hepenet, tuulen helmat heilahtivat.
Pilvet kiitäen kiirehti, lumi laulunsa aloitti.
Virsi viimoissa virisi, kajahtaen kylmä sointi.
Tuiskutti kedolle kiteet, lumikukat kuusikoille.
Valkoiseen metsät maalasi, lumen harsot hartioille.
Lumilinnut liihottivat, peittivät pimeät päivät.
Saivat laineet langenneina, jäiset kannet kasvoillensa.
Maija Varonen