Näin joulun alla kiinnittyy huomioni erityisesti myynnissä olleiden suklaarasioiden ja muidenkin suklaatuotteiden valtavaan määrään.
Suklaahan valmistetaan kaakaojauheesta, kaakaorasvasta, sokerista ja erilaisista mausteista. Kaakaopuu, jonka hedelmistä kaakaojauhe tehdään, kasvaa luonnonvaraisena muun muassa Keski- ja Etelä-Amerikassa. Se on kasvutavaltaan matala, aina vihreä pensas.
Kerrotaan, että ensimmäisenä eurooppalaisena löysi suklaan löytöretkeilijä Kristoffer Kolumbus neljännellä matkallaan vuonna 1502. Hän oli ankkuroitunut silloin Guajanan saaren edustalle. Intiaanit olivat kehittäneet manteleista, rasvasta ym. aineista herkullisen seoksen, jonka me tänä päivänä tunnemme suklaana. ”Xocoatliksi” kutsuttu aine oli niin arvokasta, että sitä tarjottiin alkuun vain harvoille ja valituille. Esimerkiksi naiset eivät saaneet sitä edes haistaa saatikka maistaa. Selvää sukupuolisyrjintää! Eikö totta!
Tummaa tai vähän vaaleampaa kaiken kansan nautiskeluherkkua.
No, ei siitä suklaasta alkuun tullut kaikkien varauksetonta herkkua, värilläkin kun lienee ollut väliä. Nythän on jo kauan ollut saatavana myös vaalean ja tumman lisäksi valkoistakin suklaata, kaikki erittäin maukkaita.
Suomessa suklaan teollisen valmistuksen aloitti Karl Fazer vuonna 1891. Suku tuli Suomeen Sveitsistä 1844. Jo aiemmin oli Suomessa ollut saatavana halpaa venäläistä suklaata, joten kilpailutilannehan siitä syntyi. Myöhemmin suklaavalmistajia tuli markkinoille lisää muun muassa Hellas ja Panda. Fazerin sininen suklaalevy on ainakin minulle tutuin, ikään kuin suklaan tavaramerkki.
Muistan lapsuudestani, ennen sotia, ettei suklaalla pahemmin herkuteltu. Joulupukin kontista saattoi löytyä isoksi iloksi pieni 50 gramman pieni suklaalevy, joskus suklainen joulukello. Ne ripustettiin joulukuusen oksaan ja syötiin vasta joulun jälkeen.
Aikoinaan teki tunnettu iskelmätähtemme Brita Koivunen menestyshitin Suklaasydän. Sen tekstissä taidettiin hieman kyseenalaistaa suklaan tehovaikutus. Kuitenkin siitä ollaan montaa mieltä, sillä onhan siinä noin 300 eri ainetta, joista fenyylietyyliamiini ehkä vaikuttavin. Jos huomaat suklaaherkuttelun jälkeen palavasti rakastuneesi, niin syy on melko varmasti fenyylietyyliamiinissa. Uskokoon ken tahtoo, näin kuitenkin väitetään!
Joukossamme on paljon ihmisiä, joille suklaa ei valitettavasti sovi. Paino- ja iho-ongelmat näyttävät olevan aika yleisiä vaivoja. Itselleni saan liiasta suklaan herkuttelusta ainakin kunnon närästystä. Ei makeaa mahan täydeltä, ja kohtuus kaikessa! Mukavaa joulun odotusta.
Hilkka
Suklaa voi maistua myös pahalle. Sotalapsena jäi Göteborgin asemalla kaakao juomatta, niin pahaa se oli. Kotiin palattua saatiin Ruotsista paketteja. Herkulliset konvehdit sai äiti syödä.
Nykyään suklaa on suurinta herkkua, jonka nauttimista rajoittaa diabetes. Jouluksi olen kuitenkin toivonut yhtä konvehtirasiaa. Olen luvannut itselleni yhden konvehdin päivässä joulun aikaan. Nykyään on saatavilla myös stevialla maustettua suklaata. Ei hassumpaa sekään ja voi nautiskella hyvällä omallatunnolla.
Sama vaiva minullakin, mutta syön silloin tällöin kun mieleni niin tekevi…..
Onhan sallittuja suklaita myös keliaakikoille – valkoinen suklaakin on hyvää – on olemassa aivan ihania keksejäkin joissain kaupoissa (itse en juuri kaipaa niitä) sanoisinko onneksi!
En voi tykätä näistä keinosokereista – en käytä sitten mitään.
Pitäähän sitä joillain asioilla jouluna herkutella esim. laatikoilla ja salaateilla ehken kinkulla jne.
Herkutellaan ilman suurempia ”rähinöitä” eikö.
Mirja Sisko
Brita Koivunen – Suklaasydän
http://www.youtube.com/watch?v=0EHTu2A4G40
Muistan lapsuudestani mainoksen ”Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää”.
Minulle selvisi jo silloin mainosmaailman valheellisuus. Luulin, että lausumalla tuon taikasanan Fazer, eteeni ilmestyisi jostain himoittu suklaalevy. Vaan vielä mitä!
Aloitin joulusuklaiden syönnin jo syyskuussa.
Nykyään ostan tummaa suklaata, jota tarttuu
mukaani kaupasta tämän tästä.
Kyllä ne ennen sotaa saadut Fazerin herkkujen nautinnot alkoi
himmentyä.Sodan jälkeen alkoi kupongilla saada taas näitä herkkuja,kyllä siinä makunystyrät heräs uuteen eloon.
Nautintoa tietenkin lisäsi se,ettei ne olleet jokapäiväistä
herkkua.
Hyvä kun Hilkka laittoi tällaista kevennystä Värtsin liiankin totisten juttujen seuraan ja Eira satutti sen vielä sunnuntaille! Kiitokset molemmille tytöille.
Kyllä se fenyyli vai mikä flaneeli se oli alkaa selvästi vaikuttaa.. Tuli niin kauhia suklaan himo, että oli etsittävä kaikki paikat jos löytyisi suklaata. Ei löytynyt. Jotain makeaa korviketta sentään löytyi. Uunin pohjalla paistettu bataatti ja punajuuret. Jovain olivat makeita.
Minulle suklaa on pikaenergiaa ja sellaisena hyvän makuista. Varaan suklaata silloin kun on pitkäkestoinen fyysinen suoritus edessä. Yleensä kysymyksessä on useita tunteja kestävä laturetki. Möskin pitkään autolla ajamiseen on hyvä varata sitä suklaata verensokerin tasapainoiseen ylläpitämiseen. Huomiokyky autoilussa ja verensokeritasapaino ovat sidoksissa toisiinsa.
Mukavaa herkutella Hilkan tarjoamalla suklaatarinalla! Minä olen jäänyt koukkuun tankkausmatkoilla ”Flikkainkaupassa”. Sieltä saa keksejä, joissa on suklaata. ”Spassibo, krashaavitza!”
Mielenkiintoista muuten, että myös peruna on tullut tänne Eurooppaan Etelä-Amerikasta. Onneksi, onhan se suklaata terveellisempää ja tarpeellisempaa. Tai en tiedä. Miten elämä olisikaan mautonta ilman suklaata. Perunan yllä pitämä elämä siis.
Moi,Hilikka!
Enpä muista, että Pussinpohjassa olisi muinoin kovin suklaalla
herkuteltu.Nykyisin Arja-Leena iltaisin tarjoaa pienen palan
Fazerin tummaa suklaata sokeritautiselle papparaiselleen.
Imeskelen sitä mahdollisimman kauan saadakseni suuremman nautinnon. Valkoista suklaata ostettiin ennen laivareissuilta tuliaisiksi. Kouluaikana minulla oli kirjeenvaihtotoveri Ruotsista.Kerran hän lähetti jouluksi oikean herkkupaketin, jossa oli suklaatakin pari isoa levyä. Napostelin ne heti
imelännälkääni ja voin tosi pahoin. Vähään aikaan ei tehnyt
mieli suklaata.Eipä sitä silloin ollut saatavanakaan Suomessa.
Suklaista joulua vaan kaikille!
IMELÄÄ JOULUA KAIKILLE JA LUNTA.
Muuten Masa eilen kuulimme sinun nuoruuden tuttavan musiikkia
Kemiessä kyläillessämme – sellaisia terveisiä …….
Pusan Mirja