Olipa mukava nähdä vanha höyryveturi tosi toimessa. Höyryjunan piti tehdä 20- vuotis juhlamatka Joensuuhun jo toukokuulla, mutta teknisen vian vuoksi silloinen matka peruuntui. Nytkin veturiin tuli joku vaiva ja paluumatkalle oli otettu dieselveturi avuksi turvaamaan tiukassa aikataulussa pysymistä.
Itse en päässyt tälle nostalgiamatkalle, mutta erään matkustajan kertoman mukaan matka oli hintansa arvoinen. Matka oli nykyaikaisen miellyttävä, eikä mistään tiennyt istuvansa vanhuksen kyydissä. Vaunujen sisustus oli saanut kansainvälisiä vaikutteita. Matkustajia oli paljon ainakin täällä loppupäässä. Monet ihmiset olivat tulleet muulla kyydillä Viinijärven asemalle matkustaakseen höyryjunalla Joensuuhun.
Kesällä Kouvolan sanomissa oli artikkeli, jonka mukaan veturin omistaja Nigel Sill aikoo luopua vetureista jäädessään eläkkeelle. Hänellä on ollut 20 veturia, mutta ajokuntoisia vetureita hänellä on enää kaksi. Yksi veturi on Englannissa ja toinen täällä Suomessa. Tämä ainut liikkuva höyryveturi kävi nyt täällä.
Olisikohan kellä rahakasta tuttavaa, joka ostaisi Ukko-Pekan Värtsilään. Radalla on nykyisin niin vähän liikennettä, että sekaan luulisi mahtuvan. Ja eikähän sitä tiedä, vaikka siitä avautuisi nostalgiamatkat itään. Siellä saattaisi vielä olla höyryjunan tankkauspaikkoja toiminnassa.
Linkkejä
Tässä videoleike Viinijärven asemalta. Joensuuhun tulossa oleva höyryjuna odottaa toisella raiteella kun Joensuusta Turkuun matkaava juna ohittaa ykkös-raiteella. Kuvaaja Juha Hartikka, eli sama kaveri joka kuvasi Sääperin pohjaa
http://www.youtube.com/watch?v=qCFVZRJYw48&feature=youtu.be
Artikkeli sanomalehti Karjalaisessa 21.09.2013
Teksti ja kuvat: Alpo Rummukainen
Kiitti Alpo- mulle kivoja kuvia ja muistoja. Ostaisin jos olis rahaa ja mahdollisuus.
Mitäs minä höpötän – kiitti kuitenkin sulle jutusta.
Voi kun voisin näyttää setä-Kaukolle tuonne tuonilmaisiin –
hän oli veturinkuljettaja ja vaimolla ei ole tietokonetta iänkään takia. Hänen luonaan käymme kuitenkin.
Täytyy lähettää postissa valokuva.
MirjaSisko
Alpoaatos mainitsee Viinijärven aseman.
Kuinka tutuksi se tulikaan lapsuudessani
kun matkasimme mummolaan. Jäimme pois Viinijärven asemalla
josta sitten otettiin Lavikaisen Kallen pirssi
Ristonkankaalle.
Toinen vaihtoehto oli matkustaa Kaarnalammin asemalle
saakka ja kävellä siitä kaksi kilometriä.
Kerrankin veturinkuljettaja ja lämmittäjä (?) kurkkivat veturin
ikkunasta ja totesivat meille että ”tytöt on kuin mansikat!”
Aseman seudut olivat hyvin hoidettuja, Viinijärvi sai
joskus valtakunnallisen palkinnon. Olimme siitä ylpeitä,
aivan kuin olisimme saaneet sen omasta puutarhastamme.
Mutta yksi pelottava seikka siellä Viinijärven asemalla
oli: pyramidinmallinen pommisuoja joka törötti paikoillaan
vielä vuosia sodankin jälkeen.
Mainittakoon vielä sekin, että välillä Joensuu-Viinijärvi
oli useita seisakkeita ja pysäkkejä joiden nimet osasimme
tietenkin ulkoa, joitakin muistan vieläkin.
Ylimmäinen kuva on Joensuun asemalta. Muut kuvat ovat Viinijärveltä. Alimmassa kuvassa tarkastetaan onko pyörän laakeri jo lämmennyt.
Tellelle tiedoksi; pommisuoja on edelleen pystyssä.
Jäi tuossa mainitsematta että
asemia, seisakkeita ja pysäkkejä.
Asemia olivat muistaakseni Onttola-
Ylämylly-Liperi-Viinijärvi.
Mielenkiintoinen tieto tuo että se
lasta peloittanut pommisuoja
on edelleen paikoillaan!
Taidanpa osata nuo Tellen mainitsemat asemat, pysäkit ja seisakkeet vieläkin Joensuusta aina Ristinpohjan pysäkille saakka. Sieltä kuljin kouluun Joensuuhun muutamina vuosina. Joinakin vuosina nousin junaan Kontkalan seisakkeelta, johon ensin linjapiilin kyydillä. Liperin asema tuli myös tutuksi kun olin koulukortteerisa tätini luona aivan siinä aseman lähellä.
Meitä junassa kulkevia koululaisia oli 1950-luvun puolivälin paikkeilla melkoinen joukko eri suunnilta, sieltä Viinijärveltä päin, pohjoisesta Enon suunnalta ja täältä Niiralasta päin.
Oi niitä aikoja! Sitten ihanat höyryjunat poistuivat ja kiskoilla alkoi lättähattujen aika.
Kylläpä tuli lapsuus- ja nuoruusmuistoja taas mieleen.
Koulumatkoilla näimme näitä vetureita vetämässä pitkiä
vaunuletkoja Värsilään päin. Ne veivät sotakorvaustarvikkeita
silloiseen Neuvostoliittoon, jota me alakoululaiset emme
vielä silloin käsittäneet.
Lapinlahdella on Matin ja Liisan baarin edustalla höyryveturi
nähtävänä. Se näytti tämän kuvan veturia pienemmältä.
Siellä saa muuten hyvää kahvia ja leivonnaisia, jos liikutte
siellä päin Juhani Ahon maisemissa.
Tellelle tiedoksi, että Viinijärven aseman ”pommisuoja” on melkoinen harvinaisuus, joita ei ole enää montaa Suomessa jäljellä.
Oikea nimi rakennelmalle on KIVIKUKKO.
1940 tai 1942, rakennettiin kivikukkoja, pommisuoja junasuorituspaikoiksi.
Eli Kivikukko on aito sota-ajan muistomerkki.
Vara-asemat tehtiin säädetyn lain mukaisesti ja samoilla piirustuksilla.
Ulkomitoiltaan ne ovat 10 metriä sivuiltaan, neliöitä. Kantavana rakenteena on betoni ja sen päällä on sora ja raskas, vahva porakivikuori, siitä osa nimitykseenkin. Rakenteet ovat toisen luokan sirpalesuojan vaatimusten mukaiset.
Kaikkiaan niitä oli rautatiemuseon mukaan ainakin 12 asemalla, mm. Oulussa, Iisalmessa, Kokkolassa, Ylivieskassa, Seinäjoella, Kajaanissa ja Riihimäellä, Huutokoskella, Kontiomäessä, Mikkelissä, Pieksämäellä ja Viinijärvellä.
Muutamilta asemilta kivikukko on hävitetty. Niin on käynyt mm. Oulussa ja Seinäjoella. Ylivieskassakin se oli uhattuna ainakin yhden kerran.
Toivottavasti Viinijärvellä säilyy….
Olipa hieno lisäys tämä KIVIKUKKO. Suuret kiitokset lähettäjälle.
Asun nykyään Viinijärven lähellä, mutta ei ole koskaan tullut mieleen kuinka tärkeä rautatieasema Viinijärven asema on ollut. Kun karttaa katsoo, niin näkee, että kaikki Joensuuhun tulleet tai lähteneet sotatarvike tai evakkojunat ovat kulkeneet Viinijärven kautta. Oulun suunta haarautuu täältä. Varkauden suunnasta haarautuu Helsingin suunta ja turun suunta. Ei ihme, että KIVIKUKKO on siinä missä on. Alla on kuvalinkki Kivikukolle.
http://vaunut.org/kuva/70109?a=1
Olemme käyneet Lapinlahden asemalla – kiva paikka Liisan ja Matin
asema. Vielä kun lähisukulaisissa on pariskunnalla samat nimet.
Siellä on myös pappissukua.
Terv. MirjaSisko
Oikaisu:
Tuon ylimmän kuvan Ukko-Pekasta Joensuun aemalla on lähettänyt minulle mukana matkustanut Arto Koponen. Valitettavasti kuvaaja jäi minulta mainitsematta.
Muut kuvat ovat Viinijärven asemalta.