Onnellisuus ja yksinäisyys

93

Kuva: Lissu Kaivolehto

Olemme onnellisempia yksinäisyydessä kuin seuramaailmassa. Johtuneeko se siitä, että yksinäisyydessä ajatellaan asioita ja seurassa on pakko ajatella ihmisiä?

Nicolas Chamfort

Share

20 comments for “Onnellisuus ja yksinäisyys

  1. Sateisena syysaamuna saattaapi kaihomielikin
    pujahtaa, vaikka kuinka hyvin viihtyisikin
    omassa seurassaan.

    Näin lienee käynyt V.A.Koskenniemelle jossain
    elämänsä vaiheessa jolloin kuitenkin on syntynyt
    seuraava, kaikkien tuntema, hengentuote:

    “Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
    Yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
    Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
    mutta jo eelläs hän on, taikka jo jälkehes jää.
    .
    .
    Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.”

  2. Yksinäisyys on ajatushautomo. Nuoruudessani se oli Jänisjoen rantatöyräällä ja joen tummalla pinnalla kanootin lipuessa tuomiholvien alitse. Nyt minä “mökötän” kappelissani, jonka etuseinän ikkunasta avautuu näköala Kaustajärvelle ja vasemmalla puiden latvoihin vähä vähältä enemmän kätkeytyvään venäläisten näkötorniin. Niihin suuntautuva katse poimii matkallaan mukaansa alttarilla seisovan krusifiksin ja ikkunan yläpuolella olevat ikonit ja lasimaalausten uskon, toivon ja rakkauden sekä leivän ja viinin. Pyhän Kolminaisuuden ihmettelyyn tämä kaikki antaa aineksia.

    Tellen esille poimima Koskenniemen runo oli hyvin läheinen silloin, kun yksinäisyys tunki mieleen Jänisjoen rannoilla ja hiljaisen virran päällä. “Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.”

    Nyt kuuntelen mielelläni Mari Rantasolan laulua “Vanha mies”: “Vain tuuli käy, ei tiellä kulkijaa…tää kannatti elää…”

    Ierikka

  3. Viittä vaille yksi tänään – menin terassille ja katselin järvelle. Yksinäinen valkoinen joutsen seisoi kivellä. Se käänsi kaulansa minua kohti ja huikkasi. Ymmärsin sen tervehdykseksi. Mutta ei se sitä tainnut olla, kun laskeutui alas kiveltä ja lähti uimaan kohti Venäjän rajaa.

    Minulle tuli kummallinen olo.

    Käänsin katseeni kohti Lammassaarta, kuikka siellä yksikseen uiskenteli. Ilman kiirettä, ikäänkuin ikävissään. Välillä nuljahti veden sisälle, yksinäisen aterialle.

    Ellinoora jossain pihalla. Pitää mennä rapsuttamaan ja postilaatikolle hänen kanssaan kävelemään. Jos sieltä löytyisi muutakin kuin laskuja ja uutisia Merkelin murskavoitosta!

    Ierikka

  4. Kymmenen yli yhden tänään – menin terassille. Kaksi valkoista jousenta istuu rinnatusten kivellä!!! Kuikkaa ei näy. Lienee hakemassa kumppaniaan.
    Menen Ellinooraa rapsuttamaan.

    Ierikka

  5. Mutta ennen sitä vielä: Onneksi on läppäri yksinäisen kaveriksi. Ei kylläkään yhtä rakas kuin Ellinoora, Ullasta puhumattakaan, jota odotan kotiin.

    Ierikka

  6. Kaksikymmentä yli yhden – tänään menin pukemaan lisää vaatetta ylleni, katsahdin ikkunasta pihalle. Ellinoora käveli ulko-ovelta ikkunan luo. Odottavan aika voi käydä pitkäksi.

    Ierikka

  7. Yksin oleminen ei ole ollenkaan sama asia kuin yksinäisyys. Joku onkin sanonut, että on helpompi olla yksin yksin kuin kaksin yksin

  8. Vartin yli kahden – tänään tulimme Ellinooran kanssa postinhausta. Menomatkalla huomasin, että Ullukan kyltti oli jäänyt nopeakasvuisen lehtipuun taakse piiloon. Taitoin kaksi ohutta runkoa, ja kolmannen katkaiseminen tarvitsi vasenta kättä oikean avuksi.

    Laatikossa oli Karjalainen ja kaksi kauppamainosta.
    Laitoin mainokset Turhuuventorin kostealle penkille pyllyn alle, etteivät jäisi ihan käyttämättä. Avasin kirjekuoret. Yhdessä oli Lemiltä ystävien lähettämät säräkaukalon teko-ohjeet. Toisessa kunnan hyöty- ja ongelmajätemaksun lasku. Ensin äimistyin, mikä se sellainen on, kun maksamme jäteastioiden pois noutamisesta paikalliselle yrittäjälle. Sitten käsitin, että kunnan lasku tarkoittaa niitä jätteitä, joista on jollekin hyötyä ja monille ongelmia. Okei, maksa pois (lausu oikein, ettei tarvitse viedä maksaasi ongelmajätekeräykseen)!

    Merkeliä en ole vielä ennättänyt ihailemaan. Pitää syödä ensin ja mennä ettoneelle.

    Terassilla kuitenkin kävin. Nyt siellä on kaksi paria valkoisia joutsenia. Uiskentelevat pareina, mutta aika lähellä toisiaan.

    Ierikka

  9. Todella kauniin ruusukuvan Lissu on laittanut vielä
    ennen kuin syksy laittaa ruusutkin talviunilleen.

    Yksinäisyydessäkin on puolensa ja puolensa. Aina jotain
    uutta ilmenee pohdittavaksi tai tehtäväksi.

  10. Viis yli viidentoista – tänään vielä tämä lörpötys:

    Ei tästä mihinkään ettoneelle päässyt. Kun istuuduin ruokapöytään, huomasin, että joutsenpari oli tullut vähän yli viidenkymmenen metrin päähän aterioimaan.

    Katselin kun nämä pöytäkumppanini painoivat nokkansa pohjaan ja pyrstö taivasta kohti tankkasivat etelänmatkaansa varten.

    Yhtäkkiä melkein räjähdin nauruun: lautasellani oli BROILERIN palasia, järvellä JOUTSENPARI ja LINTUNEN pöytänsä ääressä! Joltakin olisi moisen havainnon jälkeen mennyt ruokahalu. Minulta ei mennyt, sillä pöytäseura järven puolella oli niin valloittava kokemus.

    Luonnon helmassa yksinäisyys hoituu hyvin. Ja nyt onnellisena ettoneelle!

    Ierikka

  11. Ierikka, mainitset usein “mököttöväsi” tai rukoilevasi kappelissasi yksin.

    Järjestätkö kappelissasi koskaan yleisötilaisuuksia, esim. Kaustan kesäasukkaiden kirkkopyhää kirkkokahveineen?

  12. Sellainen on ollut monestikin mielessä, mutta en ole saanut ajoiksi. Pitääpä panna töpinäksi. Kiitos, Lissu, vihjeestä! Arvostan sitä! Pälkjärvisetkin ovat tervetulleita! Onhan meillä historiallisia apilanmuotoisia yhteyksiäkin.

    Ierikka

  13. Joutsenet – kaksi paria – seilaavat järvellä, ja savusauna lämpiää! Valkosipuliolutta ei ole muhimoimassa, kun juokseva osa puuttuu. Harmin paikka.

    Ierikka

  14. Lissun ehdotus kirkkopyhästä Ierikan kappelissa saa kannatusta. Olisipa siinä juhlan tuntua kun Kaustan eteläpään asukkaat voisivat veneellä soutaen tulla sanan kuuloon!

  15. Aika harvoin nykyään mökötän – nuorempana kyllä- lienenkö hakenut
    hyväksymistä siipalta.
    Kaikenkaikkiaan elämä kun on niin ihanaa – toistaiseksi.
    MirjaSisko

  16. Ierikka, voitais kehitellä tätä ajatusta Kaustan kirkkopyhästä vielä edelleen. Entä jos olisikin kolme kirkkopyhää kesässä?

    Toukokuulla kaikki kynnelle kykenevät voisvat kokoontua kappeliisi veisaamaan ylistystä keväälle ja kesälle. Heinäkuulla olisi sitten tämä kesäaukkaiden kirkkopyhä ja syyskuussa kokoontuisitte joukolla kiittämään kesästä ja kesän sadosta. Mitä tuumit ehdotuksestani?

    Sinulle itsellesi kappelista on kaiketikin paljon iloa. Olen jostain kirjannut ylös Maaria Leinosen sanonnan “Ilo on annettu jaettavaksi, valo vietäväksi eteenpäin.”

    Ja sanotaanhan vanhassa sananlaskussakin “Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.”

  17. Erkki eikös hän ole Mari Rantasila? Ei sola
    Terv. Pusaska

  18. Hesarin mielipidepalsatalla (6.9) esitetään kouluihin
    koulumummoja, joiden luokse lasten olisi helpompi mennä
    murheineen, kuin ammatti- psykologille.

    Ei huono ajatus ollenkaan.

  19. Ihmeellistä tämä elämän matematiikka;
    kun jakaa ilon jonkun kanssa niin se kaksinkertaistuu
    kun jakaa surun niin, niin se puolittuu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *