Värtsilän riistamiesten karhujahti

Värtsilän Riistamiehille on Tapio ollut varsin suosiollinen. Ohessa on kuvia hyvästä seurojen välisestä yhteistoiminnan tuloksista. Värtsilän Riistamiesten kanssa yhteistyötä tekivät Havukan Harppojat ja Pekkalan Eränkävijät.  Mielikki oli tällä kertaa suosiollinen Pekka Kunnakselle.

Pekka Kunnas ja kaadettu uroskarhu.

Pekka Kunnas kaatoi 235 kg painaneen uroskarhu.

Kaadoista ensimmäinen Värtsilän karhu oli iso uros, joka painoi 235 kg kaatui keskiviikkona Kenraalinkylän alueelta. Kaadossa avusti ansiokkaasti erinomaiset koirat.

Toinen karhu, vanha naaras kaatui perjantaina samojen metsästäjien  toiminnan tuloksena toimesta erinomaisen koiran työskentelyn tuloksena Aittovaarassa.

Kaadettu naaraskarhu.

Kaadettu naaraskarhu.

Ps. Alueella ei ole tavattu sellaisia karhuja, jotka olisivat aggressiivisia useista kontakteista huolimatta.

Värtsilän Riistamiehet
Pekka Kunnas

19 comments for “Värtsilän riistamiesten karhujahti

  1. Ossaathan sie Pekka kirjottaa,vaikka aikoinaan toista väitit. Kirjoita toistekin.

  2. Ihan kunnon karhun kölliköitä.
    Mistähän löytyis lisää?

  3. Kyllä tuosta voi jahtionnittelut sanoa. Se on taito kirjoittaa lyhyesti mutta asiaa.

  4. Mahtoi olla ensimmäinen karhunajo tuolle Pekan sylissä olevalle karhukoiralle. Koira näyttää aika nuorelta, joten hyviä kaatoja on luvassa vielä monena vuotena.

    Onnea Pekalle ja koko hienolle tiimille. Kyllä rajan pinnassa osataan.

  5. Lieneekö yläkuvassa sama ”nalle”, mikä nähtiin muutama vuosi sitten Siltasuon kallioilla puolukoita syömässä. Karhu nousi takajaloilleen ja katseli, että ketä siellä metsäautotiellä lenkkeilee. Sen jälkeen pyörähti rauhallisesti ympäri ja poistui takaisin metsään. Mitään vihamielisyyttä karhu ei osoittanut. Eikä me ymmärretty edes säikähtää sitä karhua, ihailla vain tämän metsän kuninkaan kokoa ja liikehdintää.

  6. Kuka lie kuvannut nämä karhuvainajat? En löytänyt mistään kuvaajan nimeä.

  7. Värtsilässä on osaamista ja tietoa niin karhuista kuin susista, tätä ammattitaitoa arvostetaan niin valtakunnallisesti kun myös rajan takana.

    Olen tähän itse törmännyt niin työssäni Suomessa kuin Karjalassa.

  8. Viikon 34 puheenaiheissa käytiin läpi mm. tätä karhuasiaa. Varoin tietoisesti kommentoimasta ”liian aikaisin”, mutta nyt muutama ajatus:

    Karhuporukka on pohtinut asiaa tietääkseni varsin perusteellisesti ja tullut siihen päätelmään, että Värtsiin kannattaa kaikesta huolimatta laittaa muutama rivi tekstiä parin valokuvan kera. Mielestäni tämä on oikea ratkaisu, vaikka
    suurpetojen metsästys on tämän päivän Suomessa varsin arka aihe. Ymmärrän hyvin sen, että kyseiset jahtimiehet eivät välttämättä kaipaa minkäänlaista nettijulkisuutta.

    On erittäin valitettavaa, että meillä on ajauduttu lähinnä erinäisistä enemmän tai vähemmän epäonnistuneista lainsäädännöllisistä syistä tähän tilanteeseen, jossa sen enempää petojen metsästäjät kuin niiden suojelijatkaan eivät aina joko omaisuuteen tai kotirauhaan kohdistuvan ilkivallanpelon vuoksi voi enää esiintyä reilusti omalla nimellään julkisuudessa.
    Elämme kuitenkin periaatteessa vapaassa maassa, jossa kenelläkään ei pitäisi olla mitään syytä hävetä harrastuksiaan tai ideologisia näkökantojaan niin kauan kun ei lähdetä laittomuuden poluille.

    En osallistu itse karhun- enkä hirvenmetsästykseen, mutta yksityishenkilönäkin ja erityisesti Värtsilän Riistamiesten puheenjohtajan ominaisuudessa olen erittäin tyytyväinen tähänastisiin jahtisuorituksiin kokonaisuudessaan. Jonninjoutavia ”turpakäräjiä” ei ole käyty, vaan on pysytty hyvässä erämieshengessä asialinjalla. Näin myös jatkukoon; muistetaan että kyseessä ei ole ikävä velvollisuus vaan täysin vapaaehtoinen harrastus!!

  9. Niin, Jussi, ja TARPEELLINEN harrastus!!! Myöskin hirvenkaato! Ajattelen taas niitä männyntaimia, jotka on istutettu Suomen talouden kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja muitakin tarpeita varten.

    Melkein viikon ihmettelin Pielisen rannalla, miksi vesi on niin alhaalla. Järven ympärillä asukkaat, lomalaiset ja satunnaiset saunavieraat ovat harmissaan. Voisiko Saimaan norppia suojella mitenkään muuten?

    Tuo kuvahössötys on mennyt liian pitkälle! Tai en sitä kerta kaikkiaan vain ymmärrä.

    Ierikka

  10. Hieno juttu! Kiitos Pekalle, koko jahtiporukalle ja paikallisille metsästäjille.

  11. Kiitos Jussi hienosta ja asiallisesta kannanotostasi. Olen kanssasi samoilla mietteillä… Onnittelut seuralle!

  12. Tuon ylimmän kuvan karhun kanssa olemme tavannet ( suurella varmuudella ) siellä kotipaikan niemellä. Kranssi karhun kaulalla on tutun näköinen.

    Kuvitelkaapa selleinen tilanne, ettei meillä metsästettäisi suurpetoja kymmenen vuoden aikana. Muuttuisiko ruskekarhun saalistustapa samanlaiseksi kuin jääkarhulla eli kaikki liikkuva on syötävää. Silloin karhu odottaisi talon rappusten vieressä koska ihminen tulee ulos. Voi muitakin mielikuvitus rakenteita laatia ja aivan vapaasti.

  13. Kyllä metsästää mielestäni voi, mutta ei sukupuuttoon.Vastuunsa tuntevat metsästäjät mieltänevät tämän nykyaikana. Aina niin ei ole ollut Suomessakaan, muusta maailmasta puhumattakaan.
    Valitettavasti on metsästäjiä, joitten mielestä kaikki liikkuva on ammuttavaa. Surulla olen seuraillut esimerkiksi kuikkien kohtaloa joka syksy Karjalan Pyhäjärvellä. Surullisina ääntelevät jäljelle jääneet.

  14. Rauhoitettujen lajien lista on pitkä. Rauhoitettujen
    lintujen hinnastossa kuikan hinnaksi on määritelty
    841 euroa. Silkkiuikku on 118 euroa. Kalleimmasta päästä
    on kiljuhanhi 6391 euron hintalapullaan.

    Itse olen ranta- asukkaana pitänyt meteliä pimeässä
    ampumisesta. Eilen illallakin kuului laukauksia järveltä
    vielä klo 23.00 aikaan. Lajimääritys ja ammutun linnun
    löytäminen on käsittääkseni noissa olosuhteissa mahdottomuus.
    Mielestäni klo 21.00 olisi viimeistään syytä lopettaa
    ammuskelu. Kyllä siinä jo ehtii iltalennolla olla.

  15. Viikon puheenaiheissa pohdiskeltiin kadonneiden lintujen ongelmaa. Katoamisen riskiä tietenkin lisää huomattavasti liian heikossa valaistuksessa, jopa ”pimeässä” ampuminen. Klo 23 kyllä kieltämättä tuntuu varsin myöhäiseltä ajankohdalta näin elokuun lopulla. Tapauksia tarkemmin tuntematta en voi kuitenkaan varmuudella sanoa, onko ampujilla ollut tilanne millään tavoin hallinnassa. Itsekin olen joskus ampunut uivan vesilinnun kuunsiltaan.

    Valaistun huoneen ikkunasta ja jopa pihamaaltakin katsottuna iltamaisema näyttää huomattavasti pimeämmältä, kuin mitä se todellisuudessa on. Jos ihminen on koko ajan ulkona luonnonvalaistuksessa, hänen silmänsä tottuvat pikku hiljaa tulevaan hämärään ja pimeään yllättävän hyvin. Eri ihmisten välillä tässä on toki huomattavia eroja.

    Silmät, tarkemmin sanoen silmän sauvasolut sisältävät ns. näköpurppuraa. Tämä osin proteiineista koostuva aine säätelee silmän sopeutumista erilaisten valaistusolosuhteiden mukaan. Täydellinen hämäränäkö eli purppuran tiivistyminen voidaan saavuttaa n. puolessa tunnissa, mutta se voidaan menettää purppuran hajoamisen seurauksena kokonaan jo 10 sekunnissa, mikäli silmä saa ulkopuolista valoa.

    Sääperillä oli vuosikymmenien ajan voimassa metsästyssääntö, joka kielsi vesilinnustuksen klo 22 – 04 välisenä aikana. Nyttemmin kyseisen metsästyksen suosion hiipumisen myötä säännöstä on luovuttu. Käytännössä tällä ei ole juuri merkitystä, koska iltakymmenen jälkeen ei joka tapauksessa pääsääntöisesti ole mahdollista ampua onnistuneita riistalaukauksia!

  16. Nyt on täydenkuun jälkeinen pienenevän kuun aika, joten valoa on yölläkin jossakin määrin. En suosittele kenellekkään ilta 22.00 jäkeistä metsästystä. Ihan vaan ihmisten yörauhan takia.

    En ole aivan pysynyt itse tässä periaatteessa. Silloin ”villin karhunmetsästyksen” aikaan olin aseen kanssa liikkeelä myöskin yöaikaan.

    Jos pyhäjärvellä kuikat ovat ammunnan kohteena, niin se on kyseisiltä ampujilta yksinomaan järjen köyhyyttä.

  17. Kaustajärven kuikka ilmoittaa minulle kesän tulon. Se on muutenkin koko kesän ajan mieluinen uiskentelija ja huikkaaja, jota terassilla suorastaan odottaa. On käsittämätöntä barbaarisuutta, jos sellaista pitää ampua.

    Ierikka

  18. MTV3 kanavalla nähdyssä 45 minuuttia ohjelmassa Värtsilä esillä. Juttu koskee haaskoja. Ko. ohjelman pätkä alkaa kohdasta 00:52:35

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *