Etualalla on keväällä istutettua valkosipulia ja takana kahdeksan – kymmenen lehtistä syysistutusta.
Vietin torstain 20.6 valkosipulimaalla kitkemässä rikkaruohojen paljoutta vähemmäksi. On sanottava heti alkuun, ettei pieni määrä rikkakasveja haittaa mitään vaan toimivat indikaattoreina kertoen maan kasvukunnosta. Esimerkiksi juolavehnä ilmaisee maan olevan kasvukunnoltaan hyvää ja jauhosavikka rehevänä kasvaessaan kertoo typen riittämisestä. Vesiheinä ja saunakukka tiivistyneestä maasta, sen sijaan valvatit ovat vain kiusankappaleita joista on päästävä eroon.
Olimme Heinin kanssa tahoillamme poissa kasvimaan hoidosta parisen viikkoa ja se näkyi rikkakasvien paljoutena. Helteen jälkeiset sateet antoivat potkua juurikasveille mutta myöskin rikkaruohoille.
Ennen varsinaista raadannan aloittamista tarkastelin valkosipulin kasvustoa ja tein epämiellyttävän havainnon. Kynsilaukan naatistosta oli kasvanut esille itusilmuryppään varren alut. Se tarkoittaa sitä, jotta sipulit aloittivat tuleentumisen ja kuitenkin naatisto on keskenkasvuista. Niistä puuttuu kauttaaltaan pari lehteä (kuva alla).
Tällä lajikkeella on vasta kuusi lehteä, kahdeksan sijasta ja kaikki tuleentumisen merkit näkyvissä. Se itusilmurypäs kehittyy keskeltä nousevan varren punaruskeaan kohtaan.
Tämä ilmiö on tapahtunut kerran 1990 luvulla, mutta silloin hieman myöhemmin. Pakkotuleentuminen johtuu siitä, että on hyvin lämmintä ja valkosipuli ei saa juurillaan tarpeeksi vettä. Aron kasvi reagoi siihen tilanteeseen aloittamalla sipulien kasvun ja näin varmistaen lajin säilymisen. Ne teistä lukijoistani, jotka ette ole valkosipulia viljelleet kerron sen kasvamisen tavan. Ensin se kasvattaa naatiston täyteen kokoonsa ja vasta sitten alkaa maanalaisen sipuliosan muodostuminen. Sipuli kasvaa varren tyveen reilussa parissa viikossa. Se tuleentumisen alkaminen eli sipuliosan muodostumisen merkki on näillä talvivalkosipuleilla itusilmuryppään varren esille kasvaminen. Nyt toukokuun lopun helleaalto sai aikaan tämän ilmiön ja sitä edesauttoi maan tiivistyminen joka johtui lumensulamisvesien hulevesien virtaamisesta sipulimaan ylitse, maa liettyi varsin pahasti ja sipulien juurilla oli vaikeuksia kasvaa normaaliin kokoonsa.
Kuitenkin valkosipulia tulemme saamaan joskin monen lajikkeen kohdalla se on tavanomaista pienempi kokoista. Normaalisti tähän aikaan annetaan kynsilaukalle (valkosipulin vanha nimi) sellainen lisälannoitus, jonka tarkoituksena on antaa puhtia naatiston loppu osan kasvulle ja sitä kautta tuottamaan suurikokoista sipulia. Nyt ei talvivalkosipulille tarvinnut lisälannoitusta antaa sillä siitä ei ole enää mitään hyötyä. Sen sijaan keväällä istutetut saavat lisälannoituksen juhannusviikon jälkeen. Ne tulevat hyötymään siitä toivon mukaan todella paljon. Lainaan erään vanhan rouvan kateviljelyn puolestapuhujan Ruth Stout:tin kokemuksen sanaa. ” Olen huomannut sen, etteivät kaikki puutarhani kasvit kasva joka vuosi yhtä hyvästi. Vaan niillä on kasvamisen vaihtelua vuosittain.” Nyt näyttää siltä, ettei Purolan tilan valkosipuleilla ole paras mahdollinen kasvun kesä.
On myöskin hyvää kerrottavaa kynsilaukan tiimoilta. Silmämääräisesti tarkastellen sipuleissa ei ole hometauteja vaan kasvusto on tervettä. Se olisi sipulin naattihome joka tähän aikaan näkyisi lehdissä sellaisena harmaana nukkana. Samoin näyttää siltä, etteivät ötökät kiusaa valkosipulia. Kirvat jotka imevät lehdistä kasvinesteitä ja levittävät kasvien viruksia niistä ei ole havaintoja. Sipulikärpänen kiusaa harvemmin valkosipulia ja tänä kesänä valkosipuli korjataan pellolta pois niin aikaisin, ettei sipulikärpästen tuhoa tule olemaan. Keväällä istutetut valkosipulilajikkeet tuoksuvat erilaiselta kuin talvivalkosipulit. En ole tavannut niistä sipulikärpäsen toukkia, mutta joitakin syksyllä istutettavia lajikkeita se on loisinut. Loisinta ei ole ollut jokavuotista. Se sipulikärpänen löytää sipulit tuoksun perusteella ja munii sipulin tyvelle ja valkosipulissa se muninta tapahtuu naatin varteen.
Näkymä valkosipulimaalle oikeassa alakulmassa on keväällä istutettua kynsilaukkaa. Sipulimaata on noin neljä aaria.
Jos joku jutun alkua lukiessaan mietti sitä miksi emme kastelleet sipulimaata helteellä niin vastaus on ei ole millä kastella. Purolan tilan kaivon vesi riittää talouskäyttöön, mutta ei sitä liikene kasvimaalle. Toisaalta kylmän kaivoveden tulee lämmetä ulkoilman lämpöiseksi ennen kasvimaan kastelua. Kylmän veden ruiskuttaminen kasveille on niiden kasvulle haitallista tulee eräänlainen ”kylmäsokki.” Tosi asia on, ettei valkosipuli saa kärsiä naatiston kasvun aikana veden puutteesta. Poutajaksoilla sitä tulee kastella ja pienien muutamien rivimetrien kokoisilla sipulimailla se ei tuota ongelmia. Purolan kynsilaukat vaatisivat vettä reiluun kasteluun noin 8 kuutiota kerrallaan ja välttävään tasoon puolet siitä. Sitten kun kynsilaukan naatisto on kasvanut täyteen kokoon ei kastelua enää tarvita. Tuleentumisvaiheessa oleva valkosipulikasvusto kaipaa vain poutasäätä silloin kaikki satava vesi on kynsilaukan kannalta liikaa.
Seuraava jutun aihe onkin sipulien korjaaminen pellolta kuivumaan.
Valkosipulilta tuoksuvia terveisiä toivotellen Kalevi Tikka.
Siinäpä kunnon tietoisku. Kuinka voikin pieneen sipuliin olla pakattuna noin paljon näkökohtia.
Enpä yllättyisi, jos seuraava iso uutuus-uutinen olisi Wärtsilän valkoinen 😉
Kiitoksia Kaleville mielenkiintoisesta jutusta. Aihe kiinnostaa siksi, että harrastin parikymmentä vuotta Ruth Stoutin kateviljelyopeilla talvivalkosipulin ja muidenkin puutarhatuotteiden kasvatusta parin aarin alalla. Nyt elvytän uudelleen kasvimaata, joka on lepäillyt luonnonvaraisena vuosikymmenen. Siellä on jo pieni pläntti perunaa.
Minun piti siirtää uuteen paikkaan joukko valkosipuleita paikasta, johon istutin koemukuloita. Potaatit pukkaa vartta ja kohta tähyilen kukkien värejä. Siirretyt valkosipulitkin kasvavat komeasti uudessa paikassaan siellä jo entuudestaan olleiden seassa. Syksyllä saa savusaunan päälle valkosipuliolutta.
Ierikka
Palailin eilen illalla reissulta ja kysynkin mikä on Erkin valkosipulioluen resepti. Onko se kuorittuja kynsiä oluen sekaan ja kuinka se tölkkiolueen sekoitetaan. Moneen nautittavaan olen valkosipulia laittanut, mutta en koskaan olueeseen. Kun nyt rapujen aika on tulossa niin valkjosipulisnapsi sopii rapujen kyytipojaksi. Muistan sen liiankin hyvästi, itselläni on kolmastoista vuosi täysraittiutta menossa.
Muuten kirjoittelen valkosipulista siten, että on aika jakaa sitä osaamista toisillekin ennen kuin tulen liian vanhaksi sitä jakamaan.
Resepti on vapaasti käytettävissä:
Pullollinen tai tölkillinen keskiolutta kannuun. Sitten sekaan valkosipulimursketta sietokyvyn mitalla. Sekoitetaan. Annetaan seisoa ilman alkoholiongelmaa, siis noin 10 minuuttia jääkaapissa, ellei olut ole sitä ennen siellä jo jäähtynyt. Siivilöidään perskat pois, tai sitten pyyhitään ne vasta parrasta. Tässäkin maku ratkaisee.
On hyvä tietää, että Lutherin rakastama olut oli paljon nykyisiä miedompaa. Ehkä siis pilsnerikin sopii. En ole kylläkään kokeillut.
Ierikka
Kiitos reseptistä tuon voi kokeilla ”rapakaljalla”, joka muutenkin on parempi janon sammuttaja kuin keskiväljä olut. Kun valkosipuli murskataan siitä tulee tujakampaa kuin pelkkiä kynsiä liottamalla.