Pikkulokki on taitava lentäjä. Kuva EJ, Värtsin arkisto.
Jäälautta ajelehtii hitaasti rantaa kohti. Sillä näkyy olevan pari lokkia kipparia ja myös perämiespariskunta. Hyvin tuntuvat kyydissä viihtyvän. Ykskaks Perämies nousee siivilleen, lentää lekahuttaa Kippariparin luo. Siellä se tekee temput rouva Kipparille ja suuntaa sitten takaisin oman rouvansa luo. Kylmän rauhallisesti herra Kippari katseli tapahtumaa. Eikä rouva Perämiehelläkään ollut syrjähyppyyn nokan koputtamista.
Västäräkitkin saapuivat kohta lokkien jälkeen. Isäntä on ollut ahkerana puunpilkonnassa. ”Tätä pinoa ei pureta ennen kuin västäräkit ovat pesineet.” Eipä aikaakaan, kun kesävieraat tulivat kumartelemaan toisilleen pinon päällä. Linevätkö kuulleet isännän puheet. Sujahdeltiin sitten katteen alle milloin miltäkin kantilta. Nyt on polttopuun teko pysähdyksissä.
Ja viimein ilmestyivät ne todelliset kesäntuojat. Pääskyset ovat muutamana päivänä tutkineet joka räystään alusen. Illan tullen ne menivät yöpuulleen. Jokohan tänä hämärän hetkenä löytyy sopu pesän paikasta?
Katselen veden pintaa. Pilvet laikuttavat tyynen veden. Laikut ovat monta metriä syvällä. Hieno väre saa laikut laiskasti huojahtelemaan. Tutkin ympäristöä. Kuikkaparihan se lähellä niemenkärkeä teki sukelluksen. Saavat taas särenpojat kyytiä. Eivät kuikat, vanhat tuttavat, säikähdä edes mökin asukkaita! Mistä tietävätkin heti tulla, kun vain ”kiitoradan” verran railoa on sulana. Näkyvät nousevan pintaan lähellä naapurimökin rantaa. Jo loppui laikkujen huojahtelukin.
Tarkkasilmäiset huomasivat sunnuntaina
Pälkjärven kirkon raunioiden läheisessä
risukossa ”munakorin” jossa oli kymmenen
pienehköä vaaleaa munaa. Miesväki tunnisti
että se on pyyn pesä.
Suusta suuhun kulkeva kuiskailtu viesti
muuttui matkalla ja niinpä kuulin parin
naisen mainitsevan bussille palaillessamme
toisilleen:”Siellä oli kuulemma kivikossa
kyyn pesä!”
Loistavia kirjoittajia. Seppokin oli vähällä ajaa pikitiellämme kyyn päälle- onkohan kyitä enemmänkin. Kuulin, että on, mutta näkijä ei koskaan tapa käärmettä.
MirjaSisko
Ja karhujen kevät! Kaustajärvellä Ulriikantiellä, lähellä Turhuuventoria oli eilen karhun kakkaläjä. Oli säilynyt yön yli ja pysynee siinä kauemminkin, kun ei ole niitä autoja liikenteessä niin paljon, ettei ennättäisi kohteliaasti väistää. Siitä rajalle päin oli hirvi kulkenut tietä myöten ja loikannut ojan yli metsään.
Jäniksiä hyppii tielle ja melkein eteen. Onneksi ei ole jäänyt yhtään alle.
Ierikka
Lienee sänkipojat tekeillä, kun jänikset melkein silmille hyppii. Siellä ne istuu katselemassa, kun pyllistelen kasvimaalla.
Kyllä on Ireneltä taas kaunis kirjoitus. Isot kiitokset.
Ihan pitäisi jotain kirjoittaa, mutta tämä alkukesä on siitä kauheaa aikaa kun ei ehdi mitään tekemään kun on aina niin paljon muuta tehtävä ensin, ettei ehdi tekemään mitään.
Kirjoittaminen ja puhuminen on ehken eri asia – toisille kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen. MirjaSisko
Kävin elenpäivänä mönkijällä Värtsilän lintutornilla.
Itätuuli korvissani vinhusi, tunsin kokeneeni jotakin lapsuudestani ja muistot palasi.
Huommenna Joensuussa muistellaan 36-vuoden takaisia koulumuistoja silloin Wärtsilän-Teknillisen-Oppilaitoksen pojat kokoontuu tarinoimaan.
Avasin aamulla sisäoven kuistille. Hätääntynyt haarapääskynen survaili pitkin seiniä ja räpytteli ikkunan edessä päästäkseen pihalle. Ei löytänyt avointa ovea, vaikka yritin hänelle lentorataa näyttää.
Sitten otin pyyheliinan, hiivin ikkunan luo, vangitsin liitäjän ja kannoin ovelle. Siitä se lähti kuin nuoli kohti metsää ja visersi vimmatusti, toivon mukaan kiitoslaulua minulle, toiselle Lintuselle.
Voi, miten kaunis hän oli. Silmillään katsoi ja apua aneli. Mustaa ja punaista kuin Karjalan viirissä.
Jos on yöllä paskonut patjoille, anteeksi annan kaunottarelle. Teki aamustani autuaan. Pääskysestä ei siis päivääkään kesäaamun autuuteen!
Ierikka, lintunen mieleltään ja niin monesti virkauran vuoksi muuttolintunen ollut; lokki Jonatankin silloin kun luuli olevansa enemmän kuin osasi olla; nyt jalat enimmäkseen maassa ja katse taivaalle, missä tuhansien hanhien laumat soittelevat pohjoista kohti Kaustajärven ylitse sulassa sovussa idänkonetten kanssa.
Ihan samat tunnelmat kuin Alpoaatoksella.
Mustahaikaralle on kuoriutunut kaksi sunnuntailasta. Kolme munaa vielä kuoriutumatta.
http://www.eenet.ee/EENet/kurg.html