Veikko Neuvonen kertoo Lapista
Lumoava Lapin kirja
Lapinhulluille
Veikko Neuvonen (toim.): Suomen Lapin lumous, Tammi
Kirjaa lukiessa muistuivat mieleen omat ensimmäiset liftimatkat Enontekiöön ja Saanan-Mallan tuntumiin. Niinpä sitä tuli virveloitua villit tammukat ja käytyä kolmen valtakunnan pyykillä. Eniten kuitenkin vaikutti 18-vuotiaaseen Lapin kävijään tunnelma, joka oli jotenkin salaperäinen ja myyttinen. Erilaiset kasvit, erilainen eläinkanta, turistit, joiden kanssa tuli juteltua ja lauleltua Saanan retkeilymajassa toisten säestäessä kitaralla. Asko Kaikusalo, joka tunnettiin myyrätutkijana opasti etelän kalamiehen tammukkapaikoille ja ilta päättyi hiilloskalakesteihin.
Mutta asiaan. Veikko Neuvonen kertoo kirjassaan yhtä hyvin Enontekiön Lapista kuin Koilliskairan mahdollisuuksista. Käsitellyiksi tulevat yhtä hyvin revontulet ja retkeily, kuin talvinen Lappi ja kiihtyvä rakentaminen, joka tuhoaa Lapin luontoa melkoisella vauhdilla. Tietysti Lapin asujan on saatava toimeentulo ja siihen ei riitä lapasten ja poronsarvikorujen myynti.
Kirja on kertova ja valottaa Lapista monia ulottuvuuksia, tosin hivenen tunnelmoimattomalla tyylillä. Kuvissa on sen sijaan Lapin taikaa ja lumoa ja niinpä opusta lukiessa unohtuu katselemaan toisenkin kerran tekijämiesten otoksia. Valokuvien takaa löytyy Neuvosen lisäksi monta tuttua nimeä, kuten Martti Rikkonen, Antti Saraja, Jorma Luhta, jne…
Kirja herätteli lapinhulluutta taas eloon ensi kesän varalle. Mitäpä jos vielä vaikka taimenjahtiin? Kirjassa on myös englanninkielinen käännös, joten teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaan tutuille. Itselleni muistui myös mieleen, kun äiti-Klaudian kanssa nukuttiin teltassa Enontekiön tunturissa ja aamupalaksi ongin saavillisen taimenfilettä autiotuvassa paisteltavaksi.
Kuva: Jouko Varonen.
Kuva: Jouko Varonen.
Kuva: Jouko Varonen.
Värtsilässä 1900-luvun alkupuolella ilmestynyt Nuori Karjala -lehti, josta oli Värtsissä juttua taannoin, kiinnitti huomiota kirjallisuuden merkitykseen. Sama on ollut mielessä Värtsissä alusta alkaen.
Värtsiläläislähtöinen kirjailija Jouko Varonen (yli 20 julkaistua teosta) pitää kirjaa monipuolisesti esillä verkkolehdessä. Se on nykypäivinä yhtä tärkeää kuin sata vuotta sitten. Tuolloin kirjoja oli vähemmän ja kirjallisuus eli nousukauttaan. Nykyisin povataan jopa painetun kirjan katoamista, mihin en itse usko. Painetut lehdet voivat häippästä, mutta kirjat eivät, vaikka vaikeaa tulee niilläkin olemaan.
Jouko on voittanut useita erä- ym. lehtien valtakunnallisia kirjoituskilpailuja, mikä kertoo tasosta niin tekstin kuin kuvituksen osalta. Värtsissä on saatu nauttia hänen lapsuusmuisteluistaan esimerkiksi kalastuspuuhissa Jänisjoen liepeillä. Niitäkin kirjoituksia toivoisi lisää.
Maailma ilman kirjoja olisi hyvin ikävä paikka. Kirjat ovat meille portti uusiin upeisiin maailmoihin.
Tervehdys Enontekiön Hetasta entiseltä värtsiläläiseltä! Olen täällä muutaman kuukauden pappina ja olen nauttinut kovin pohjoisen luonnon vaiheista. Kevätkesä on saapunut tänne voimallisesti. Muutenkin kiehtova paikka, ja ihmisiin on helppo tutustua. Aivan kuin Värtsilässäkin… Sitä paitsi Enontekiön kirkko on saman arkkitehdin käsialaa ja monella tapaa tuo mieleen Värtsilän kauniin kirkon.
Yöttömän yön terveiset kaikille siellä idässä!
Kiitokset Lapin terveisistä Pauliina. Varo koukkuja! Eräs henkilö meni Värtsilästä sinne Enontekiölle ”vähäksi aikaa”, mutta kuuleman mukaan ”jäi koukkuun” ja viipyi siellä varsin kauan.
Olikohan se ”eräs” Värtsilän v.t. kirkkoherra (v.1962-65) Jorma Juutilainen. Hänhän oli sittemmin (v. 1968) Enontekiön v.t. kirkkoherra, (v. 1969) Pelkosennien kirkkoherra ja (v. 1969-76) Kittilän kirkkoherra ja jälleen (v. 1984-99) Enontekiön kirkkoherra. Niin että koukkuun oli jäänyt!
Ierikka
Saa nähdä kuinka Pauliinalle käy. Toivottavasti hyvin.
Kaiken varalta tässä hiukan varoituksen sanoja.
= = = = = = = ==
Älä nouse tunturille
Älä nouse tunturille
nousu hengen salpaa
Maisemien mahtavuus
jo pyörryttämhän alkaa.
Älä nouse tunturille
siell`on jäinen hanki,
silimät siinä huikaistuu
ja tunturin oot vanki.
Älä nouse tunturille
sielä aina tuulee
tuuli viepi menneshän
ken sielä liikaa luulee.
Jos sie sielä kerran käyt
niin unhottaa et saata
täyellistä hiljaisuutta
tuntureitten maata.
Kun sie tulet etelhän
ei sinua tunne kukhan,
lupsakkuus ja lapinhulluus,
net lähtenhet on mukhan.
Pikkulinnut visersi suvivirttä!
Pauliina Kainulainen on määrätty viransijaisena hoitamaan Pielisensuun seurakunnan 1 kappalaisen virkaa ajalla 29. 7. – 27. 10 2013.
Tervetuloa tuttuun seurakuntaan!
Alpo hei, kenen runo? Oliko Sinun oma? Hoot ihan oikeissa paikoissa..
Kiitoksia varoituksen sanoista 🙂 Tämän illan erityisyys: saunoin Pappilan rantasaunassa aivan tyynen Ounasjärven rannalla. Eikä yhtään inisijää – vielä. Nyt naatitaan. Vaan vahvat on siteet Pohjois-Karjalaan ja heinäkuulla olen täältä palaamassa kotia päin. Mutta lumous, se varmaan kulkee mukanani.
Älä nouse tunturille – runo on merkitty tuntemattoman tekemäksi. Löytyy netistä. Laulettiin Kiilopäällä viime syksynä, hiukan ”suomennetumpana” versiona. Sävel ”Rakkauden tuli palaa..”
Tiedotusvälineissä puhuttiin tänään, että Lappiin saattaa tulla sääsketön kesä koska siellä ei ole satanut. Hillakin siellä kuulemma jo kukkii helteen keskellä, mutta pölyttäjät ovat vielä talviunilla. Toivottavasti ei tule hillaton kesä