Sanat

Kuva: Lissu Kaivolehto.

Kuva: Lissu Kaivolehto.

Sufit neuvovat puhumaan vasta, kun sanamme ovat läpäisseet kolme porttia. Ensimmäisellä portilla kysymme itseltämme: “Ovatko nämä sanat totta?” Jos ovat, jatkamme. Jos eivät, vaikenemme. Toisella portilla kysymme ovatko sanat tarpeellisia ja viimeisellä ovatko ne lempeitä.

Eknath Easwaran (1911 – 1999)

Share

8 comments for “Sanat

  1. Erkki Lintunen
    20.5.2013 at 11:38

    RAKASTAN

    Kaksi sanaa tuulesta poimin
    ja lämmitän kämmenellä:
    rakastan sinua.

    Kaksi linnun hetkeä mietin
    ja kirjeeseen pujotan:
    rakastan, rakastan.

    Jaksathan odottaa vielä.

    (Suin surusaatto, s. 11)

  2. Erkki Lintunen
    20.5.2013 at 13:05

    Näyttää siltä, että suomenkielen sanat muuttavat muotojaan. Olen kiivaillut huonoa suomea vastaan. Mutta nyt alan muuttua lempeäksi.

    On hyväksyttävä esimerkiksi seuraava: me mennään, me tullaan, me ollaan, me kirjotetaan, me hyväksytään – me rakastetaan… Siis jääkööt mme-päätteet!

    Voihan silti KIRJOITTAA: me menemme, me olemme suomalaisia ja sivistyneitä, kun KIRJOITAMME.

    Mutta jutellaan – julkisestikin – radiossa, televiossa, eduskunnassa ja varsinkin kapakassa: me jutellaan… Ja hyväksytään, kun – asiantuntijat keskustelee, tietää… Ei tarvita vat- ja vät -päätteitä. Eihän tuo vat-vät-kieli niin kaunistakaan ole.

    Lyhyestä virsi kaunis. Niin myös vitsi. Me ollaan, niinkuin Eknath Easwaran neuvoo. Mutta mitä ovat sufit? Me ei tiedetä, mitä olijoita ne on.

    Ierikka

  3. Maija- Liisa
    20.5.2013 at 13:22

    Lueskelin äskettäin jotain runokirjaa, jossa olivat sanat:
    “Ihmiset ajettiin pois paratiisistä, mutta eläimet ja
    kasvit saivat jäädä, sekin omenapuu.” Tuota kuvaa katsoessa
    on helppo uskoa kasvien paratiisiin!

    Erkillä on erinomaisia runoja, joissa on sanat kohdallaan!

  4. Lissu
    20.5.2013 at 14:07

    Ierikka, sufit ja sufilaisuus, niin kuin muutkin asiat, selviävät googlettamalla.

  5. Erkki Lintunen
    20.5.2013 at 15:10

    Kiitos Lissulle vinkistä! Vaikka olenkin teologi, en ole tuntenut tätä puolta islaminuskosta. Ehkä selitykseksi kelpaa se, minkä olen matrikkelissa harrastuksekseni kertonut: keinutuolifilosofia, mihin v. 1999 lisäsin: Pyhän Kolminaisuuden ihmettely.

    Allah on siis jäänyt sivuun, mikä on ammatillisesti arvioiden puute. Mutta siksikin, että sufilaisuus on myös mielenkiintoinen ilmiö. Tosin platonilaisuutta on kristinuskonkin piirissä.

    Uskonnonfilosofia sisältää kuitenkin kaikkien uskontojen sylissä syntynyttä ihmisen ja jumalasuhteen välistä ponnistelua. Siksi Lissun antama “jatkorippis” oli paikallaan.

    Seuraavassa minun “sufilaisuutta”:

    ALBINONI, ADAGIO G-MOLLI

    Kantoivat kirkon käytävälle
    keskelle ristiä.
    Kynttiläkruunun alle
    laittoivat leikkauspöydän.

    Niin kuin eetteri
    painoivat urut
    raskaaseen uneen.
    Kirurgin veitsinä
    viilsivät jouset,
    repivät auki arvet,
    tulehtuneet.
    Painavan unen läpi
    kulkivat veitset.

    Siirsivät alttarin eteen
    viilletyn ruumiin.
    Laittoivat leposijan siihen.

    Hitaasti lähestyivät askeleet.
    Unesta nousivat valkoiset lokit,
    leijuivat sinestä maata kohti,
    nousivat tummien puiden yli,
    löysivät rannalta aallot.

    Keinuen alkoi elämä.

    (Kuin surusaatto, s.45)

    Ierikka

  6. Mikko
    20.5.2013 at 18:19

    Minulle kirsikan kukista tuli mieleen Bubhalaisuus ja Shintolaisuus. Japanissa puistot on täydessä kukkaloistossa.
    Portteja on myös paljon, olen monesta siellä käydessäni mennyt sisään ja ulos.

    Miettikääpä heidän “Sanoja”, sekä ajatus maailmaa.

  7. Maija- Liisa
    20.5.2013 at 20:02

    Tuo Erkin runo nosti ihon kananlihalle. Adagio G- molli
    oli musiikkina mieheni hautajaisissa. Sitten oli “Oi herra
    luoksein jää jo ilta on”, jonka siunaava pappi halusi
    aloittaa vasta toisesta säkeistöstä, koska virsi on iltavirsi.
    Siitä seurasi se, että osa saattoväkeä aloitti ensimmäisestä,
    osa toisesta säkeistöstä laulamisen.

    Mikolle: Japanilaisista puutarhoista tykkään ja sanoista
    heidän haiku- ja tankarunoissaan. Noista mainitsemistasi
    uskonnoista en tiedä juuri mitään.

  8. Kalevi Tikka
    20.5.2013 at 20:18

    Saarnaajan kirja neuvoo:
    Älä ole kerkeä kieleltäsi!
    äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä,
    sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä.
    Olkoon sanasi sen vuoksi harvat.

    Sillä -paljosta työstä saa levottomia unia,
    paljosta puheesta kuuluu tyhmän ääni.

    Kun teet Jumalalle lupauksen,
    niin täytä se viivyttelemättä,
    sillä ei hän mielly tyhmiin.
    Täytä siis, minkä lupaat.

    On parempi olla lupaamatta
    kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä.

    Älä anna suusi saattaa itseäsi syylliseksi,
    älä sano Jumalan sanansaattajalle.
    “minä tein sen vahingossa.”
    Miksi ärsyttäisit puheellasi Jumalan
    tuhoamaan kättesi aikaansaannokset?

    Totisesti:paljot puheet ovat vain unta
    ja turhuutta.
    Totisesti: pelkää sinä Jumalaa!

    Henkilökohtaisesti etsin sanat ja ajatusmaailman ohjeet tuosta Kirjojen kirjasta, mutta kukuin taaplaa tyylillään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *