Keski-ikäisen Rukous

69

 Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta
liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka
tilaisuudessa.

 Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen – ei
ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli
olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman
ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.

 Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin
lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka
ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät.
Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää
heitä kärsivällisin mielin.

 Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa
on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.

Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon
hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä

Tuntematon

Share

19 comments for “Keski-ikäisen Rukous

  1. muistelija
    8.4.2013 at 8:59

    Tuohon ei ole lisäämistä.

    Kuitenkin lisäisin yhden säkeen; auta minua säilyttämään elämänilo ja kiitollisuus!

  2. 8.4.2013 at 9:05

    Näyttelijä Anja Pohjola on esittänyt tämän
    tuntemattoman nunnan rukouksen 1600-luvulta
    televisiossakin nähdyssä sarjassa Abbedissan
    rukouksia. Sen on suomentanut Anna-Maija Raittila.
    *
    Tekstiä lukiessa voi aivan kuin hiljentyä kuuntelemaan
    Anja Pohjolan ääntä – antaa tilaa omille, kuin myös
    toistenkin ajatuksille.

  3. Päivi K.
    8.4.2013 at 9:17

    Antoisa alku viikolle, niin kuva kuin tekstikin!

  4. Maija- Liisa
    8.4.2013 at 9:19

    Kauniita ovat kuvaamasi krookukset, ehkä jo tähän kevääseen
    heränneitä. Oivallinen rukous myös ikääntymisestä.

    Minkä ikäinen on vanhus? Miten se määritellään? Monet lähes
    sata- vuotiaat ovat nelikymppisiä vireämpiä.

  5. Mikko
    8.4.2013 at 9:31

    Tämän rukouksen myötä toivoisin kaikkien miettivän, voisiko itse tehdä jotain toisin?

    Monelta puuttu toisen ihmisen kuuntelemisen taito ja huomioon ottaminen. Tässä hektisessä elämän menossa moni tuo vain esille omaa monologiaan. Joskus voisi kuunnella myös mitä kaverilla on sydämellä.

  6. Pentti Pakarinen
    8.4.2013 at 9:38

    Mikä on keski-ikä,kuinka se lasketaan?
    Ennen 35 vuotiaat hiihteli ikämies sarjassa.

  7. Erkki Lintunen
    8.4.2013 at 9:43

    “Aamen – aamen – aamen!!!” – “Se on viisautta, kuulkaamme!” – “Herra, armahda meitä! Herra, armahda meitä! Herra, armahda meitä!”

    pater F.

  8. Eero Tarvainen
    8.4.2013 at 9:49

    En ymmärrä, kun näin nuoren miehen kun minä. 1. Pitää yöllä käydä vessassa useamman kerran. 2. Sanat meinaavat josku unohtua. 3. Aina ei muista mitä on tekemässä. e.t.c. Täytynee siirtyä aiakmiessarjoihin. Eero

  9. Maija- Liisa
    8.4.2013 at 9:57

    Miehillä on nuo poikamies ja aikamies- sarjat.

    Eräs mies oli poikamies, hänen isä oli poikamies ja isoisäkin
    oli ollut poikamies!

  10. Eero Tarvainen
    8.4.2013 at 10:03

    Maija-Liisa. Kysymyksessä on meidän suku jo viidennessä sukupolvessa. Eero

  11. Kalevi Tikka
    8.4.2013 at 10:20

    Sanonpa Lissulle kiitokset olen lukenut tämän joskus aikaisemmin ja aina joudun toteamaan kuinka hyvästi sen unohdan.
    Keski-ikäisenä olin korvaamaton, vähän vanhempana kaikki tietävä ja osaava ja nyt muistelee mitä kaikkea sitä ennen osasikaan ja ei muista.

  12. Pentti Pakarinen
    8.4.2013 at 10:45

    Kevät viipyy-oudoin ilmiö miesmuistiin,
    miesmuisti voi olla pitkä ja voi se olla
    melko lyhytkin.Ei aina muista,”jokos minä
    kävin siellä”.

  13. Arja-Leena
    8.4.2013 at 11:07

    Löysin äidin kuoleman jälkeen tuon rukouksen hänen laatikostaan. Näki, että äiti oli lukenut sitä usein. Kulmat olivat koirankorvilla ja hän oli alleviivannut itselleen tärkeimpiä kohtia. Muistan vieläkin vahvasti, miten hiljennyin lukemaan.

    Runo on kulkenut mukanani. Vuosi vuodelta sen sanoma on tullut lähemmäksi.

    Äitini tallentama runo on pidempi ja jo vähän vanhahtavaa kieltä, mutta juuri sellaisena se puhuttelee minua eniten.

    Tässä muutama lainaus:

    En uskalla pyytää muistini parantumista, mutta pyydän kasvavaa nöyryyttä ja pienempää varmuutta, kun muistini on ristiriidassa toisten muistin kanssa.

    Opeta minulle se läksy, että ehkä joskus olen väärässä.

    Anna minulle silmät, jotka näkevät hyvää odottamattomissakin paikoissa.

  14. Erkki Lintunen
    8.4.2013 at 11:34

    Lissu avasi viisaasti jatkoa viikon 14 puheenaiheille.

    Arja-Leenan äiti on oivaltanut oikein rukouksen merkityksen. Ja näyttää tyttö jatkavan äitinsä mukaan: “Runo on kulkenut mukanani. Vuosi vuodelta sen sanoma on tullut lähemmäksi.”

    Hyvää jokapäiväistä äitienpäivää! toivottaa Fågeli.

  15. Maija- Liisa
    8.4.2013 at 12:01

    Kannoin kerran kauppakasseja kotiini, kun tienpenkalla
    olevat pikkupojat heittelivät toisiaan lumipalloilla.
    Eräs pojista huusi toisille, että varokaa vanhuksia!
    Säpsähdin niin että kassit olivat pudota käsistä.
    Pojat tarkoittivat “vanhuksella” minua. Pohdiskelin asiaa
    pitkään, miten ikä näyttäytyy erilaisena katsojasta riippuen.

  16. Lissu
    8.4.2013 at 18:00

    Muistelija, teit tarpeellisen lisäyksen rukoukseen! Lisäisin lisäykseesi vielä yhden sanan. Eli lisätty säe voisi olla kokonaisuudessaan näin:
    Auta minua säilyttämään elämänilo, ihmettelyn taito ja kiitollisuus!

    Maija-Liisa, krookukset ovat menneiltä vuosilta. Nyt lumi peittää vielä krookusten kukintapaikat.

    Arja-Leena, minua puhutteli erikoisesti tuo viimeinen lainauksesi:
    Anna minulle silmät, jotka näkevät hyvää odottamattomissakin paikoissa.

  17. Mikko
    8.4.2013 at 18:08

    Meidän kannattaisi katsoa omaa napaa pidemmälle, eikä valittaa pienistä ja mitättömistä asioista. Meillä on loppujen lopuksi kaikki hyvin,saamme olla siitä kiitollisia. Maailmalla monilla ei ole kotia eikä ruokaa.

    Joskus puhumme, kun pitäisi olla hiljaa.
    Joskus olemme hiljaa, kun pitäisi puhua.

  18. Rami
    8.4.2013 at 19:42

    Lissun kauniiseen rukoukseen läheisesti liittyy tyyneysrukous, joka sopii mielestäni hyvin kaikenikäisille nykyajan jatkuvassa ja entistä enemmän kiihtyvämmissä kaikkien elinolosuhteiden muutospaineissa:
    Jumala
    Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
    Rohkeus muuttaa ne jotka voin
    ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan

  19. Maija- Liisa
    8.4.2013 at 19:44

    Wikipedia kertoo keski- iän olevan määrittelemätöntä aikaa,
    jolloin ihminen ei ole nuori eikä vanha. Ikä rajoittuu 36- 59
    vuoden välille.

    Keski- iän kriisi on keski- iässä ilmenevä henkinen ja tunne- elämän kriisi, johon vanhenemisen väistämättömyyden toteaminen
    kuuluu.

    Keski- ikä savolaisittain: Jos et opettele naaramaan
    vaekeoksille, niin millees sitte vanaha naarat?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *