Puron uoma

Puro laskee vasemmalla olevaan kaislikkoon. Kuva: OP.

Mars-mönkijä Curiosity on löytänyt Mars-planeetalta merkkejä muinaisesta purosta. Nasan mukaan havainnot viittaavat siihen, että uomassa on virrannut joskus vuolaasti vettä. Näin uutisoi sanomalehti Karjalainen Mikonpäivänä 2012.

Katso kaunista puroa, kukkarannoin rientävätä

Eipä tarvitse mennä mönkimään Marsiin saakka kun omalla planeetallakin voi tehdä samansuuntaisia havaintoja. Mihin ovat kadonneet ne lapsuutemme aikaiset purot joissa varsinkin pikkupojat puljasivat keväisin ja joiden partailla rentukat kukkivat keltaisenaan?

Mökkimme pihapiiristä, navetan kiviraunioiden takaa, löytyy vielä puropahanen jossa virtaa keväisin vettäkin sen verran että on laitettava lankku puron yli päästäkseen. Entisellään sekään uoma ei enää ole, eikä minulle ole koskaan selvinnyt mistä puro saa alkunsa, mutta joka tapauksessa se laskee Kaustajärveen aivan saunarantamme tuntumassa.

Parissa kohdassa puronen muodostaa mutahaudaksi kutsutun laajemman, suomaisen vesialueen. Purossa ylempänä sijaitsevan lämpäreen ympärys kasvoi vielä minunkin muistini aikaan luonnonvaraisia kulleroita. Nyt niitä ei enää ole, sillä istutettu kuusimetsä varjostaa paikkaa niin ettei tämä harvinainen kosteikkojen niittykasvi saa tarpeeksi valoa.

Virta on samainen virta

Alempi lämpäre on sammakoiden suosiossa. Keväinen kurnutus kuuluu pihamaalle saakka ja pieniä sammankonpoikasia loikkii rinteessämme runsaasti. Kerran näin niin kummallisen otuksen, että epäilin voisiko rupiliskokin asustaa tässä mutalikossa? Ei kai nyt sentään!

Muitakin kummallisia otuksia on nähty puron suistossa, ainakin jos on uskominen Teuvo Erosen kertomusta siitä kuinka appiukkoni oli pyydystänyt aikoinaan niiltä paikkeilta ankeriaankin.

Onko siis mahdollista, että Kaustajärvessä olisi ollut joskus ankeriaita? Esitin tämän kysymyksen parille Kaustan miehelle joilla on muistissaan monia isältään kuulemiaan tarinoita.

Kyllä. Heidän isänsä oli kertonut että eräänä kesänä kun vesi Kaustajärvessä oli harvinaisen korkealla – silloin kun järvessä suoritettiin vielä puunuittoakin – havaittiin kyseisen puron suistossa ankerias. Siihen maailmanaikaan oli talon otrapelto ylettynyt aivan rantaan saakka ja kun väki oli ollut ohranleikkuussa oli nähty ankeriaan luirahtavan pienen matkaa peltoakin pitkin!

Joka pulputti purona, sinimetsän siimeksessä

Alussa mainitsemani mönkijän päätehtävänä on selvittää, onko Marsissa voinut olla kauan sitten elämää. Ehkä minun tehtäväni ei ole selvittää onko Kaustajärvessä elänyt ankeriaita. Mutta toivottavasti jollain Värtsin lukijoista on tästä asiasta tarkempaa tietoa.

Sen kuitenkin tiedän, että kun maanviljelys mieheni kotitilalla lopetettiin ja asuinpaikka jäi muutamaksi vuodeksi kylmilleen, oli joku työntänyt lippakiesit puron mutahautaan. Vuosikymmeniä kiesien istuinosa kellui hetteikön pinnalla, nyt se on uponnut kokonaan näkyvistä. Jos jokin ”Curiosity” löytää kiesien jäänteitä vuosisatojen kuluttua, on se todisteena siitä, että tässäkin on kerran virrannut puro jonka läheisyydessä on ollut jopa asutusta.

Teksti: Tellervo

Väliotsikot Eino Leinon runosta Puro.

10 comments for “Puron uoma

  1. Puron lailla teksti solisee raikkaana. Kotiranta katsoo järvenpinnasta kuvaansa.

    Purojen katoamisesta muistan jostain lukeneeni, että nykyiset
    metsänhakkuut hävittävät luonnonpuroja. Eikös hakkuualueiden läpi virtaavien purojen reunoille pidä jättää suojavyöhyke?

  2. Kaunis ja ajatuksia herättävä tarina.
    Niin, miksi purot ovat kadonneet mutta samoihin aikoihin jokakeväiset tulvat ovat lisääntyneet.

    Kun katsellaan karttoja niin nähdään kuinka purot alkavat soista ja notkelmista joskus myös lähteistä. Vanhemmissa kartoissa näkyy enemmän puroja ja pikkulampia. Uusista kartoista monet lammet ovat hävinneet ja muuttuneet kosteikoksi.

    Muutama vuosikymmen sitten oli aivan sairaalloinen soitten kuivatus villitys valloillaan. Kaikki mahdolliset suot oli ojitettava. Palkkiona olisi maanomistajalle isot tuotot kohtsillään tulevasta tukkimetsästä.

    Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin näyttää siltä, ettei ainakaan se sukupolvi niitä luvattuja tukkirahoja kuitannut. Tulevat sukupolvet kenties, tai sitten ei.

    Kyllähän puut imevät vettä, mutta eivät ne silti mitään vesikasveja ole. Mielestäni syy purojen kuivumiseen on tuo yllämainittu soitten kuivatus. Soille kertyneet lumen sulamis- ja sadevedet virtasivat hitaasti pikku puroina pitkin kesää. Nyt on niilläkin kiire.

  3. Tellervolla on sujuvan kerronnan lisäksi ihastuttava taito käyttää väliotsikoita. Lähes joka tarinaan löytyy joku sopiva laulun tai runonpätkä, josta Tellervo nappaa väliotsikot.

    Puron solina on yksi maailman kauneimmista äänistä. Pyöräilin tänään Viikkiin ja matkan varrella kahlasin purossa, kuuntelin sen solinaa, otin valokuvia ja pienen videopätkänkin.

    Kuvasin videota muka pystykuvana ja nyt minulla on ongelma sen kanssa. Puro virtaa nimittäin kuvaruudulla vasemmalta oikealle, enkä ole keksinyt konstia miten saisin muutettua virtauksen suuntaa.

  4. Puro meneekin vasemmalta oikealla tai päin vastoin.
    Jos virtaisi ylhäältä alas, se olisi putous tai alhaalta ylös suihkulähde.

  5. Suihkunraikkaita kommentteja!
    *
    Myös lähteet lienevät katoava luonnonvara
    ainakin Kaustan kulmilla. Muistissani on
    kolme lähdettä puolentoista kilometrin säteellä
    mökiltämme.

    Lähin oli edellä mainitun puron tuntumassa,
    naapurin mökin pihapiirissä. He ottivat mökkeilynsä alkuvuosina
    siitä juomaveden.

    Toinen oli hieman ennen Halkolahden- ja Ulriikantien
    risteystä oikealla, siellä oli joskus tuohilippikin janoisia
    varten.

    Kolmas oli ja lienee vieläkin Lökölammin suolla.
    Lähteen nykykunnosta en ole varma kun en enää lähde
    hyllyvälle hetteikölle rämpimään.

  6. Lapsuudenmaillani Kiihtelysvaarassa oli paljon lähteitä. Useammalla lähteellä oli isän tekemä tuohilippi, josta oli mukava ryypätä raikasta vettä ohikulkiessa.
    ***

    Yksi suosikkirunoistani on Helvi Juvosen Tuohilippi ja lähde

    Repussa leiväntähde,/ tuohilippi ja lähde,/ mätäs juurella puun./
    Kanssani etkö lähde/ metsään toukokuun./

    Polkua koukeroista/ metsä sinua vie./
    Ihmettä tuskin moista/ tarjosi tasainen tie./

    Asuu kaikissa puissa/ kauneus hiljainen./
    Viipyy lintujen suissa/ onni sen./

    Repussa leiväntähde/ Kanssani etkö lähde?/
    Siellä juurella puun/ on tuohilippi ja lähde,/
    on lähde toukokuun.//

  7. Alpo on oikeassa soiden ojitusten vaikutuksista vaikkapa luonnonpuroihin. Kiihtelysvaarasta Tohmajärvelle ulottuvalla
    Valkeasuollakin ojat ovat sitä luokkaa,ettei niistä yli hypitä.

    Kiihtelysvaaran puoleinen pääty jäi luonnontilaiseksi, mutta huomattava kuivuminen siinäkin näkyy, ei ole entisensä.

    Erittäin kirkasvetinen Kalettoman lampi tuli sentään turvatuksi.
    Lienee lähdeperäinen lampi keskellä suota.

  8. Wikipediassa on määritelmiä lähteelle. Eräs niistä on: Pohjavesi, joka yltää maanpinnalle, on lähde.

    Värtsilässä on suuri ojitettu suo. Nimikin on Suurisuo. Yksi maanomistaja ei ojittanut omistamaansa suota vaan perusti siihen luonnonsuojelualueen. En muista enää oliko hänen pakko perustaa luonnonsuojelualue välttyäkseen ojituspakolta.

    Muutama kilometri kartalla ”ylöspäin” on Veteläsuo. Sekin olisi pitänyt ojittaa, mutta Otto Rummukaisen kertoman mukaan raskaat koneet eivät yksinkertaisesti pysyneet pinnalla.

    Linkki luonnonsuojelualueelle:
    http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=40000&text=Luonnonsuojelualue+%3D+ojittamaton+suo&srs=EPSG%3A3067&y=6906577&mode=rasta&x=685019&lang=fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *