Nakattiin kamerat autoon ja lähdettiin lintupaikoille. Oli luettu mm. Värtsistä, että hanhet ja kurjet ovat muuttopuuhissa. Ihan aurinko paisteli matkalla ja kun lähestyttiin Konnunsuota, oli jo sähköinen tunnelma. Hanhiparvet lietasivat taivaalla edestakaisin, tuhatlukuinen määrä metsähanhia ja valkoposkia. Taisipa joukossa olla jokunen tundrahanhikin.
Mitäs muuta kuin kamerat raksumaan ja toden totta, ylilentoja riitti. Tornilla oli muutakin väkeä ja tunnelma oli juuri sellainen, josta luontomies nauttii. Kerrattiin luontokokemuksia. Tuli siinä kerrottua sekin, kun Mirja Varosen mökille Patsolan koskelle erehtyi yöhaikara ja seuraavana päivänä oli Mirjalla 200 vierasta.
Tuli muistuteltua, kun Jaakko Varonen kuvasi pikkukorppikotkan Sääperillä. Tuhdisti oli velipojalla putkea ja rengasta kameran jatkeena, mutta hyvin se pysähtyi etelän vieras filmille.
Kurkien huuto keskeytti jutustelun. Tulivat pahalaiset ihan kohti matalalentoa. Ja kamerat raksuivat. Se oli sitä luontomiehen juhlaa.
On se upeaa katseltavaa.. ja hienoja kuvia tullut muistoksi. Minäkin kävin katselemassa Värtsilän hanhiesiintymiä. Tuollaistahan se parhaimmillaan on.
Tänä vuonna märät pellot ovat surkean näköiset kun leikkuupuimurit ovat yrittäneet kahlata pelloilla. Suuria alueita on jäänyt puimatta ja ne mitä on puitu ovat kuin olisi ojitettu parin metrin välein puimurin pyörillä, ja nuo ojat ovat vettä täynnä.
Jatkuvana virtana ovat linnut viime päivinä muuttaneet.
Upea näytelmä on menossa. Jäämme taas odottamaan niiden paluuta.
Lisäkuvassa n:o 10 huomioni kiinnittyi yhden metsähanhen poikkeavaan vatsapuolen kuviointiin; onko kyseessä optinen harha vaiko oikeasti noin selkeät tummat raidat?
Tundrahanhi lienee kyseessä. Kiitos kommentista. Itsekään en tullut
kuvaa katsoneeksi tarkemmin.
Jussi on tarkkana, Tundrahanhelta vaikuttaa se lintu.
Aikuinen tundrahanhi. Lajinmääritysoppaissa saisi olla juuri tällaisia kuvia, joissa pystyisi suorittamaan vertailua. Etenkin nuori tundrahanhi on suorastaan vaarallisen helppo (hanhen kannalta) sekoittaa metsähanheen.
Metsästyslainsäädäntö pitäisi etenkin hanhien osalta laittaa täysremonttiin. Täysin käsittämättömältä tuntuu, että yhä harvinaistuvan taigametsähanhen metsästystä säädellään kosmeettisesti pelkällä metsästysajalla, kun jo pesivienkin parien lukumäärällä mitaten huomattavasti runsaslukuisempi ”valkkari” nauttii täysrauhoituksen suojaa. Tiistainen havainto Kymenlaaksosta miltei kahdensadantuhannen linnun muuttoparvesta kertonee omalta osaltaan hyvin kehityksen suuntaa
Sen olen vuosien saatossa oppinut, että lainsäädäntö seuraa riistakantojen vaihtelua pahimmillaan vuosia jäljessä. Asia menee sillä tavalla, jotta ensin tehdään laki ja sitten asetus siitä miten sitä lakia on luettava. Muistelen sellaista kun edellisen kerran koko metsästyslakia ”päivitettiin” 1990 luvun alussa niin vielä eduskunnassa sitä tekstiä muutettiin ja typerämpään suuntaan. Sen jälkeen sitä on jouduttu joiltakin osin korjailemaan ja selkeyttämään.
Konnunsuolla (4.10.12) kävästiin ja siellä liikehti levottomasti
150 000 hanhea. Arveltiin petolinnun, jopa kotkan, olevan näköpiirissä, mutta selvisihän syy: Konnunsuon pakolaiskeskuksen asukki käveli polkupyörän kanssa pellolla, keskellä hanhiparvia ja tietysti nämä räpiköivät tummana pilvenä karkuun aina kun ukko
tuli kohdalle. Kohta oli ketjureaktio valmis ja kaikki linnut
ilmassa. Pian ne taas laskeutuivat. Eivät suuttuneet täysin.
http://joukolasse.kuvat.fi/kuvat/konnunsuolla+4.10.12/
Kyllä metsästys lailla pitäis pystyä, jos olis vain päättäjillä tahtoa ja osaamista, niin saattaa niin yksinkertainen yhtälö kuin hanhenmetsästys ja rauhoituslajit.
Siinäkin pitänee aika hyvin paikkansa koikkalaisen toteamus asiasta.
–Eduskunnassakin oli kuulema löytynyt yksi viisasmies, mutta kukaan ei tiedä vielä tänäpäivänäkään, kuka se on.
Kuule Hemppa ja me vielä valitsemme ne viisaat edustajamme sinne Arkadianmäelle.
Kävellessäni Värtsilän hanhipeltojen liepeillä niin mieleen tuli varsin maalliset mietteet.. Maa oli märkä ja liukas, mutta liukkautta lisäsi vielä hanhien jätökset. Vähintään puolen metrin välein oli näitä ”Hanhenmakkaroita”. Meidän pitää kerätä tarkkaan koiramme jättämät pienet torttuset, mutta jos nämä pötkylät kerättäisiin pois viheralueilta niin pitäisipä olla isot pussit
Alpon mainitsema ongelma on ollut konkreettisesti havaittavissa etenkin laidunmailla. Varsinainen koneilla suoritettava sadonkorjuu on yleensä hanhisesonkiin mennessä jo ohi, mutta karjan laiduntamista luonnollisesti pyritään jatkamaan niin kauan kun säätila sen suinkin sallii.
Pelloille jääviin hanhien ulosteisiin liittyy kuitenkin ehkä myös toinen, vielä vakavampi ongelma. Rajusti Suomessakin lisääntyneen, lakisääteisestikin vastustettavan rikkakasvin, hukkakauran, erääksi leviämiskanavaksi epäillään vahvasti valkoposkihanhea.
Mikä on minkäkin lajin elämisen ja lisääntymisen oikeutus? Todella hyvä kysymys; kuka voi vastata?
Hyvällä yhteisymmärryksellä mielestäni kyllä päästäisiin jonkinlaisiin tuloksiin. Valitettavasti kaikissa piireissä – niin suojelijoissa, metsästäjissä, viljelijöissä kuin kaikissa muissakin tahoissa on liian itsekkäitä oman edun ajajia; helposti pyritään näkemään jokin ihmeellinen ”peikko” sinänsä hyvässäkin asiassa, jonka toinen tuo esille.
Metsähanhi – valkoposkihanhi asetelmasta tulee mieleen vastaava asetelma Pohjois-Suomesta. Naali on nykyisin todennäköisesti kadonnut pesimälajistostamme; asiaan vaikuttavia seikkoja lienee useita, mutta miltei räjähdysmäisesti lisääntynyt kettukanta on selvitysten mukaan suurin syy. Vasta pakon edessä luonnonsuojelujärjestöt suostuivat lähtemään metsästäjien kanssa yhteiseen kampanjaan, joka mahdollistaa kyllin järeiden keinojen käyttämisen punaturkkien pään menoksi. Kustannuksistahan tässä on kysymys; pyyntimiehiä kyllä löytyy, mutta Lapin rannattomia erämaita ei tyhjennetä repolaisista pelkällä harrastelulla. Se on totista työtä, josta täytyy saada vähintään kulungit peittoon – mielellään vähän palkkaakin. Parempi olisi ehkä ollut tähänkin asiaan puuttua jo aikaisemmin, mutta kun yhteistä säveltä ei löydy, niin sitä ei löydy.
Ihannetila kai olisi se usein mainittu luonnon tasapaino, joka muotoutuisi ikäänkuin itsekseen , mutta tämä edellyttäisi mielestäni sen, että ihminen ei olisi alun alkaenkaan koskaan missään vaiheessa pistänyt näppejään peliin!
Tätä keskustelua sivuavia kommentteja löytyy mm. vanhoista Värtsin jutuista ”Naakat valtaavat savupiiput” ja ”Peräpeilit”.
Eilen saatiin”harviisvieraita”. Hra tai rva Valkoposkihanhi laskeutui saunarantaamme. Ei se ihmisiä säikkynyt. Viiden metrin päässä sai käydä käsiänsä pesemässä. Sitten se nousi pihamaalle laiduntamaan. Apilanlehdet näyttivät kelpaavan. Isoja mustikkaplöräyksiä jätti jälkeensä. Kun se noin yksinään oli liikenteessä, arveltiin sen olevan jotenkin viallinen. Mutta hyvin se lensi, ui ja söi koko illan. Aamulla lintu oli jo lähtenyt.
Jussin mainitsee ihannetilan eli luonnon tasapainon. Sehän on meillä Suomessa jo totaalisen järkkynyt – jo menetetty olotila. Lajistoja on kuollut ja kuolee yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Luonto yrittää parhaansa sopeutuaakseen kiihtyviin muutoksiin, kuitenkaan enää onnistumatta siinä.
Meille alkujaan vieraat eläinlajistot jotka valtaavat sijaa ovat yksi pieni mutta näkyvä tekijä myös tässä muutoksessa; supikoira ja minkki pahimpina tuholaisina vaikeuttavat laaksomme lintujen pesintää. Kettujakin näkee jo harva se päivä.
Saasteista: Me puhutaan täällä kyllä että olemme onnellisia saavamme asua vielä täällä puhtaassa ympäristössä mutta mitä vielä! Näen ilmansaasteiden vaikutuksen päivittäisissä toimissani; koirien vesikupit limoittuvat vihreään töhnään jo lyhyessä ajassa. Kukkolammessa jota aina on puhtaana vetenä pidetty, verkot limottuvat samaan ilmansaastemössötöhnään jo parissa yössä.
Kävin hiljattain Lapissa. Olimme tulleet vaelluksen taukopaikkaan eräälle kämpälle. Tuskin kerkisimme istuutua huilaamaan kun pulska kettu ilmestyi paikalle. SE tiesi, että jokaisella matkalaisella on eväät. Useimmat matkalaiset antavat sille makupaloja. Ja elleivät anna, se ottaa itse. Kämpän emäntä kehoitti meitä tuomaan reput sisälle, koska kettu vie ulosjätetyn repun. Jaksaa kuulemma kiskoa ison rinkankin metsään. Repii sitten repun auki ja vie eväät. Kyllä siperia on opettanut
Metsästäjien kannattaa lukea viimeisestä Metsästys-ja Kalastuslehdestä Kaarlo Nygrenin ehdotus hirven metsästyksen täysrauhoituksesta.Jätän ko. lehden kylätalolle viikonloppuna jossa sen voi käydä lukemassa ja samalla ryypätä vaikka kahvit(niitä en kyllä tarjoa).
Riistan (linnut/eläimet) metsästys on elämänsuojelua parhaimmillaan.
Riistakantojen puitteissa mitä kullekin vuodelle kohtuulliseksi arvioidaan, on kaikki tämä metsätyksestä saatava riistansyönti poissa teollisesta lihantuotannosta joka kasvavammassa määrin tehoviljelyineen ja metaanipäästöineen on yksi pahimmista luonnontuhoajista.
Suomalaista järvikalaa olisi pilvin-pimein suomalaisten ravinnoksi. Kotitarvepyytäjät kuolevat kuitenkin sukupuuttoon, ammattikalastajat järviltä ja meriltä lähes tapettu.
Minunkin satunnaisista kalasaaliista alkaa kohta suurempi osa mennä kettujen kitaan kuin ihmisten ravinnoksi. Syödään itse mitä tarvitaan, ylijäämä ei tunnu kelpaavan kuin kettuhaaskalle! Nykypäivän ihmiselle ei enää kelpaa rasvanen lahna ravinnoksi, haukikin alkaa olla jo siinä ja siinä!
Käsittämätöntä että kalaravinnoksi monille meille maistuu mielummin antibioteeilla ja väriaineilla täyteen tumpattu ”norjan lohi” kuin kotimainen kala!
Joitain aikoja sitten oli YLE-teemalla dokumentti norjan lohesta. Isolla prosentilla maailman kaikesta ”norjan lohesta” kasvatetaankin pusseissa Chilen rannikoilla. Tämä kalateollisuus on lisääntyneine ravinnepitoisuuksineen tappanut paikalliset, Chilen lahtien luonnonkalat ja vienyt elinkeinon tuhansilta kalastajilta!
Mikä pahinta:
Chilessä kasvatettua lohta eivät rajoita samat EU-direktiivit kuin täällä meillä Pohjolassa. Antibiottien määrä Chilessä kasvatetussa norjan lohessa on satakertainen eurooppaan nähden!
Tälläisten ”4,99€/kg norjan lohi” tarjousten perässä Värtsilästäkin saakka ajetaan kymmeniä kilometrejä sen sijaan ettei itse etsittäis ratkaisuja kuinka voisimme hyödyntää paikallista luonnonkalaa ja nauttia kalasta terveellisesti!
Vähin mitä toivoisin olisi se että suosikaa edes suomalaista kirjolohta norjan lohen sijaan vaikkei kirjolohen kaikki kasvattajatkaan enää ahneuksissaan voi allekirjoittaa kasvattamansa kalan ihmisille terveellistä ruokintaa.
Onko sinulla Eero-Matti tutkittua tietoa ”Norjan lohen” alkuperästä? Tuntuu uskomattomalle, että Suomessa myytäisiin Norjan lohena chileläistä. Muutoin olen kanssasi samaa mieltä, että kotimaista kalaa pitäisi suosia. Ahvenfileet(pienetkin) ovat kuulemma esim. Sveitsissä suurta herkkua.
Ei ole, tuossa kuitenkin yksi näkökanta http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/ulkolinja-norjalaista-lohta-chilesta
Aika hurja juttu tuo YLE:n ”Chileläinen Norjan lohi”.
Enpä ollut ennen kuullut asiasta. Kiitokset Eero-Matille
Onpa toisaalta ihan hyvä mieli kun ei tule huonoa omaatuntoa Norjalaisen lohen syönnistä. Joskus olen ostanut ja todennut sen suomalaista huonommaksi. Maun perusteella olen päätynyt suomalaisen valintaan, en hinnan. Valitettavasti vain minun lähikaupat eivät harrasta lähellä kasvatettua kalaa.
Onko se näin että pari viikkoa hanhien päämuutosta tulee ensi lumi Värtsilään? Rajantakainen naapurini Aleksej on asiaa siten tulkinnut!
Tarkistin sääseurannasta ja valokuvista, kolmena syksynä näin on ”melkein” käynyt. 2011 ensilumi 18.10 ja 2010 -14.10 ja v.2009 näytti lunta jo 3.10 se ei kuitenkaan pitkään maassa viihtynyt.
Kahden kurkiauran näkeminen tänään aamulenkillä oli upea näky!Äännekkäästi lensivät kohti etelää,harmi vaan että en omista hyvää kameraa,olispa tullut mahtavia kuvia.
Eki, Alekseij on mielestäni tulkinnut oikein hanhien lennot.Itse olen seurannut vuosia sillanpäältä- ja alta näiden elävien touhuja ja tullut samaan päätelmään.