25 comments for “Viikon puheenaiheet vko 29/2012

  1. On hanhiviikkojen aikaa. Kuinka monella meistä on mahdollista seurata tätä luonnon näytelmää asuntonsa ikkunasta kuten Sääpärin ympärillä asuvat saavat tehdä. Minun on mentävä tuohon kuutostien ja savonlinnan risteyksen alueelle tarkkailemaan tätä tapahtumaa. Ei siihenkään ole kuin pari kilometriä. Eilen katselin minne valkoposkihanhet siirtyvät yöpymispelloltaan kun ne siirtyivät pienissä erissä Koivikon rakennusten taakse. Siellä olikin niille sopivaa odelmaa tarjolla syötäväksi.
    Joitakin vuosia sitten esitettiin luonto ohjelmassa kysymys siitä onko hanhien muuttoreitti muuttunut vai minkä takia niitä nyt näin runsaasti esiintyy. Ei näin ennen ollut esimerkiksi 1980 luvulla. Siihen vastattiin, että Aunuksen pellot ovat pöheiköitymässä eikä hanhet enää saa siellä ravintoa eikä väljää näkemäaluetta voidakseen yöpyä turvalliseti pellolla.
    Varmastikin olette huomanneet kuinka hanhilaumassa aina on joitakin yksilöitä jotka valvovat ja tarkkailevat ymäristön turvallisuutta. Vartijat toimivat oli päivä tai yö ja eikä rasittava lentotaival poista vartijalintujen valppautta.

  2. Sain eilen loistavan kuvan joella veneeni vieressä uivasta metsäkauriista! En saa sitä kännyköästä nyt koneelle mutta jos laittaisin vaikkapa Eiralle multimediaviestinä, hän varmaan voisi lisätä sivuille? Vaikkapa tähän artikkeliin?

  3. Kiitos, Kalevi, hyvästä jutusta. Mie käyn aina Konnunsuolla ja
    Virojoella hanhien muuttoa katsomassa. Pitääpä valpastua, ettei
    mene ”näytelmä” ohi.

  4. Ihmetykseni oli suuri, kun sain rajavyöhykelupani jatkohakemukseen kielteisen päätöksen.
    Kyselin ilmoittajalta, olemmeko rikkoneet sääntöjä vai miksi meihin ei enää luoteta.Hän perusteli käytäntöjen yhtenäistämisellä ko päätöstä.

    Minulla on ollut toistaiseksi-lupa ja viimeaikoina 5v-lupa koko täysikäisyyteni ajan.

    Nyt on jatkossa erikseen soitettava ja anottava kertalupaa, jos tulee asiaa vyöhykkeen puolelle. Eikä esim Sääperin kiertämiseen ole enää lupaa vajaan kilometrin vyöhykeosuuden takia. Hm!

  5. Muistellaan Rajavartiolaitoksella on taas menossa 1980 luvun henki. Silloin teräväpää ajatteli siten, että kun rajavyöhykkeellä ei liikku kukaan muu kuin Rajamies silloin valvonnan tarve vähenee.
    Asiasta voi tehdä kyselyn Sisäasianministerille ja kysyä onko Suomi joutumassa sotaan kun liikkumista näin voimakkaasti rajoitetaan. Voi sitä kääntyä jonkun kansanedustajan puoleenkin ja tiedustella onko lakia kiintaimistojen nautintaoikeudesta muutettu. Kaikki maa ja vesi on rajaviivaan asti Suomen aluetta ja täällä Tohmajärven alueella pääsääntöisesti yksityisomistuksessa.
    Suoraan sanottuna entinen työnantajani hourailee tässä asiassa.
    Minä luulen tämän olevan aivan poikkeuksellista EU:n alueella.

  6. Jos ketä kuta kiinnostaa kauralyhteet linnuille taikka muuten vaan koristeeksi talvea varten niin meidän pellolta saa vapaasti käydä ottamassa niin paljon kuin tarvetta on. Jäivät nyt tänä syksynä puimatta märkyyden vuoksi.

  7. Kiitos, kyllä kiinnostaa, viimeksi tänään mietin, mistähän saisi kauraa! Onko pelto siellä talonne lähellä?

  8. Jospa kehitettäisiin talkootapahtuma. Sirpit ja viikatteen esiin ja teroitukseen ja talkoolla(ehkä opastettuna) niitetään ja tehdään ihan perinteisiä joulukorttimallisia lyhteitä ja voitaisihan niitä myydä vaikka kylätalon toiminnan tukemiseksi jossain myyjäisissä, tai vaikka kylätalolla.

  9. Hempan ehdotus on todella kannatettava. Aina joku osaa niittää ja sirpilläkin oppii hetkessä. Hankaluutta tuottaa lyhteen sitominen.

    Kaikki näkemäni myynnissä olevat lyhteet ovat narulla sidottja joten kai se paalinaru välttäisi siteeksi sielläkin.

    Sitten ne pitäisi saada jonnekkin kuivumaan ja säilöön myyntiä odottelemaan etteivät katoa räklien ja hiirien suihin ennen aikojaan niinkuin minun lyhteet.

    Voi tulla alkuviikosta talkoisiin.

  10. Korjaus: Siis minä voin tulla talkoisiin

  11. Herää kysymys; onko pelto rajavyöhykkeellä?

  12. Joo, sirpillä oppii leikkaamaan helposti. Joskus -80 luvulla appiukko opetti rukiinleikkuuta kädestä pitäen. Ja juuri kun sain sanottua ”Nyt minä osaan”, pitikin jo lähteä terveyskeskukseen ompeluttamaan kolmeen sormeen tulleita haavoja.

  13. Pelto on siinä viimeisessä mutkassa mistä käännytään meille menevälle tielle ja Tarvaisen Onnin pihaan. Eikä pelto ole rajavyöhykkeellä.

  14. Milloin mennään, että tiijän teroittaa viikatteen ?

  15. Kävimme kaurapellolla ikäänkuin harjoitusleirillä. Märkää oli, mutta lyhteitä syntyi.

    Kiitoksia talon väelle mukavasta ideasta!

  16. Reissulta palattuani odotti lukematon määrä lehtiä, jotka olivat lukematta. Tähän kaurapellon laidalle levitän kommentin, jonka aiheena on kiteeläistyneen Pirjo Rinteen (s. Väänänen Värtsilästä) haastattelu (Karjalainen 26.9.12, sivu 7).

    Jutun otsikko on Luonnonyrttejä lautaselle. Kannattaa lukea, jos on jäänyt lukematta. Tulipa siitä ajatus: Voisiko Pirjo pitää kylätalolla kurssin noiden luonnonyrttien keräämisestä ja käytöstä? Samalla voitaisiin jutella myös Wärtsilän mustasta. Maaseudun Sivistysliitto voisi olla välittämässä valtionapua. Ilmoitan olevani vapaaehtoinen puuhamieheksi ja ilman palkkiota tai korvauksia. Mutta sillä edellytyksellä, että Värtsilän eri järjestöt aktivoivat jäseniään mukaan. Tietysti kaikki järjes- töihin kuulumattomatkin ovat tervetulleita. Järjestöt mainitsen erikseen siksi, että kurssilta saisi toimintaan uutta ilmettä.

    Mitäpä mieltä olette? kyselee Ierikka. Puhelimellakin voi kertoa mielipiteensä / kiinnostuksensa.

  17. Liperin leipäpäivillä oli sellainen leipä voittoisa eilen, jonka
    juuri on säilynyt Viipurista! Miesleipuri oli Heinävedeltä.

  18. ”Anna meille TÄNÄ PÄIVÄNÄ meidän JOKA PÄIVÄINEN leipämme!” Mikä sanoma onkaan leivän juurella! Tähän liittyy nuoruuden ajalta eräs kuulemani neuvo: ”Älä laita leipää alassuin leipäastiaan! Jos laitat leivän alassuin, toivot isäsi kuolemaa.” Vaikka isä on siitä huolimatta jättänyt nämä kynnöt, kylvöt, korjuut ja kaikki leipäpuuhat, en voi laittaa leipää väärinpuolin. Ei se ole taikauskoa, vaan leivän kunnioitusta, leipäkristillisyyttä tai ainakin tapakristillisyyttä. Ierikka

  19. Muistan saman ajatuksen koulukortteerini pienestä ruokakaupasta, jossa rouva kauppias saman asian ilmaisi. En todellakaan voi jättää leipää alassuin, en tosin pullaakaan;)

  20. Leivästä on rukouksen lisäksi olemassa useita sanontoja:

    – leipä miehen tiellä pitää
    – täytyy pitää perhe leivässä
    – leipää ja sirkushuveja
    – leipä suussa ei saa puhua
    – ei leikki leivässä pidä
    – leivän eteen on ponnisteltava

  21. Lisää Maija-Liisalle:
    – leipäpappihan se on!
    – heiteltiin rannalla voileipiä
    – pijä leipäläpes kiinni!!!
    – kyllä se pitää leivän syrjässä kiinni
    – on sillä levee leipä
    – Mitä sie panet leivän piälle? – Hm. en tiijä. – No, ylähuulen.
    – Virsi 59:
    – Leipää pelloilta maan…
    – Leipää taivaasta tuot…
    – Leipää alttarin myös…
    – Leipää merien taa…
    – Leipää taivaasta jaa…
    Ierikka

  22. Maija-Liisa mainitsee kommentissaan, että Liperin leipäpäivillä voittoon kirineen leivän juuri on peräisin Viipurista.

    Kerronpa tässä ihan tuoreen tarinan leivänjuuresta, joka on matkannut samassa puutiinussa yli sata vuotta Sarlundien suvun mukana. Ensimmäisen kerran leipää alusti lehdistöneuvos Seppo Sarlundin Kristiina-mummo Kontiovaaran Katajalahden kylässä joskus 1890-luvun alkupuolella. Sieltä juuri kulkeutui aikanaan perheen mukana Pälkjärvelle Pälksaareen. Kahden evakkomatkan jälkeen juuri tiinuineen on päätynyt Maaningalle Virranniemeen ja nyt siitä huolehtii Sepon sisko Inkeri.

    Hiljattain Sarlundien leivänjuuri on aloittanut maailmanvalloitusensa, kun Ranskassa vuoden kokiksi valittu algerialaissyntyinen Mauro Colagreco on vienyt pakastettua leivänjuurta Ranskaan ja aloittaa siellä hapanleivän valmistuksen.

    Asiasta kerrottiin mm. maanantain (24.9) kymppiuutisten kevennyksessä ja tiistain (25.9.) Savon sanomissa.

    Mainittakoon vielä, että tiistaina (25.9) ilmestyneessä Pälkjärveläisessä on 1940-luvulla otettu kuva Sarlundien tuvasta Pälksaaressa. Kuvassa Sepon äiti Josefiina alustaa leipätaikinaa.

  23. Minunkin, vaikka olen nuori mies (vielä alle 50 v.), tekee jotenkin häijyä nähdä ylösalaisin (väärinpäin) oleva leipä. En muista, omilta vanhemmiltaniko sen kuulin vai muualta mutta joka tapauksessa opetus on ollut seuraavanlainen: ”Ylösalaisin oleva leipä on häviävän talon merkki.”

  24. Alaspäin asetetusta leivästä sanottiin minun kodissani, että sillä haluttiin ennustaa paistajalle kuolemaa.

    Kyllä sillä sanonnalla (asenteella) on syvällinen merkitys, kun muistaa mitä katekismuksen mukaan ”jokapäiväinen leipä” tarkoittaa. Kaikkea sitä mitä elämiseen tarvitaan. Leipä on kaiken sen symbooli mitä elämiseen tarvitaan.

    Jos tai kun halutaan kääntää päälaelleen kaikki se hyvä mitä elämään tarvitaan.. Ei hyvä.. Aatteleppa ite

  25. Jokohan kaurapelto on käännetty? Joko kyläyhdistyksellä on lyhteitä tarpeeksi? Tulisin jelppimään

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *