Karhu maisemissa
Kun karhu tulee
Kaunis karhukirja
Markku Pirttimaa: Karhun hetki, Mäntykustannus
Kun karhu tulee, se on tietty hetki, tietty valo, tietty aika päivästä. Kokenut karhukuvaaja sen aavistaa. Mutta karhu voi tuottaa hänellekin yllätyksen. Piilokojussa, kirjan rivejä tavatessa, karhu pääsee muutaman metrin päähän, harmaaturkki. Mutta ei kuvaaja osaa sitä pelätä. Häntä ei ole siihen opetettu. Kamera raksuu, raksuu maisemia, raksuu karhujen tanssia hämärässä, puun syleilyä, poikasten juoksuttamista haaskalle.
Aina ei ole hyvä aika kuvaukseen, aina ei valo riitä, mutta taitava kuvaaja käyttää hyväkseen liike-epäterävyyttä, tekee karhukuvista taidetta luonnon ehdoilla.
Markku Pirttimaan luontokuvat ovat siitä kivoja, että niissä on tiettyä siloittelemattomuutta, joka kiinnostaa katselijaa. Eihän se ole luontokuva eikä mikään, jossa kaikki yksityiskohdat on millintarkasti huomioitu ja kuvakäsitelty.
Pirttimaa kertoo karhun tulosta kojun läheisyyteen, väläyttelee vaaramaisemia joissa usvahuntu tuo oman lisänsä. Kertojanääni, jota on käytelty säästeliäästi, mutta myös englanniksi, tuntuu rakastavan luonnon yksityiskohtia ja luonnosta välittämistä.
Tykkäsin kirjasta ja luulen, että turistitkin tulevat etsimään Suomen luonnosta juuri näitä ainutkertaisia efektejä. Näyttääpä siltä, että Pirttimaa tekee tästä joidenkin pelkäämästä ja kauhistelemasta pedosta luonnollisen eläjän, jolle soveltuu paniottelu petäjän tai toisen lajitoverin kanssa tai vaikkapa pulahtaminen pärskimään vesielementtiin.
On hyvä, että tällainen kirja on tehty. Tietysti mukaan olisi voinut ottaa myös ahman, susihukan ja pöllön, sekä maisemien lisäksi muitakin ikimetsän eläjiä ja luonnon yksityiskohtia, niin olisi ollut etelän turistillekin monipuolisempi matka suomalaiseen luontoon.