Vanhoja vartijoita

Sääperin vanhan vartiorakennuksen ajoilta on jäänyt pikkupojan mieleen monia siellä palvelleita tai useammin käyneitä rajavartijoita. Vanha vartiohan oli käytössä vuodesta 1952 vuoteen 1957. Kirjoittelen rohkeasti noita vuosilukuja, niin näyttää lukijalle hieman selkeämmältä, että missä ja varsinkin koska mennään. En tietenkään voi aina tai useinkaan olla täysin varma numeroiden tarkasta oikeellisuudesta, mutta ei niissä ilmeisesti ole yhtä vuotta enempää heittoa. Jos joku muistaa täsmällisempiä lukuja, niin kernaasti vain ulos allakasta.

Kertoilen tässä lyhyesti muutamista persoonista ikäjärjestyksessä. Iät olen kirjoittanut syntymä-kymmenluvun mukaan ja täysin omasta, silloisen pikkupojan päästä pääteltynä.

Kukko -sukunimiä esiintyy paljon Karjalan Kannaksella, myös toki muuallakin Suomessa. Ei kuitenkaan ole yleinen nimi Pohjois-Karjalassa ilman nen-päätettä. Kukko asui ja työskenteli ainakin jossain vaiheessa Kaustajärvellä. Poikkesi joskus Sääperillä. Asettui viimeistään eläkepäivilleen asumaan perheineen Kaurilaan, tanssilavan lähinaapuriksi. 00-ikäluokkaa.

Kiiski –nimi on yleinen samoilla seuduilla kuin Kukko, mutta lisäksi nimi oli varsin yleinen myös Laatokan pohjoisen puoleisessa Raja-Karjalassa, Pohjois-Karjalassakin. Sotilasparrat olivat ja ovat Suomessa harvinaisia, mutta Kiiski piti samanlaista ohutta huuliviikseä kuin Mannerheim. Muutoinkin ulkoinen olemus muistutti kovasti marsalkkaa, ainaisine suikkahattuineen ja ulkonäköineen. Muistan Kiiskin uunitulien sytyttelystä. Hyvin se näytti onnistuvan sissiltä tuohineen ja kuivine koivupuineen.

Nykyisin saa esim. kahviautomaateista kaikenlaista kahvijuomaa: Tavallista maidolla tai ilman, sokerilla tai ilman, ekspressoa, latteaa, kaputsinua, viineriä ja mitä liekin. Mutta ei saa Kiiskin erikoista. Kiiskin kahvi oli mustaa kahvia kermalla. Siis mustaa kermasta huolimatta. Toteutui siten, että vahvalla mustalla kahvilla täytettyyn termospullon korkkiin hän lisäsi puukon lappeella kunnon köntin voita. Sekoitteli puukon kärjellä ja joi nautiskellen. Ei siinä varmaan tarvinnut erikseen viiksivahoja ostella, kun voiteli tuolla rasvaliemellä päivittäin huulipartaansa. Yritin minäkin matkia samaa kahvittelutapaa perheen piirissä, mutta äkkiäkös tuollaiset erikoisuudet oli vanhempien toimesta tyrmätty.

Kerran törmäsin kesken päivän kalastaja-Alen luokse. Tuttua reittiä takaovesta tuulikaappiin, siitä pikkukeittiöön ja keittiöstä olohuoneeseen. Eipä siellä ollutkaan Alea; eikä ollut enää koskaan! Kiiski oli uunia sytyttelemässä. Huomasi varmaan yllätykseni ja alkoi neuvoa sytyttelyn saloja. Näytti kuinka päin tuohi käpristyy, kun sitä reunasta sytyttää. Näytti myös, kuinka tuohi käpristyy sisäänpäin rullalle kahdesta suunnasta, kun sen sytyttää vastakkaisista kulmista. Sen jälkeen, ennen kuin kiertyvät rullat kohtaavat, sen voi laittaa vaikka oksan ympärille. Siinä pysyi kuin pyykkipoika. Oli tehokas sytyke ja pysyi siinä, mihin oli laitettu. Isällisen Kiiskin perhesuhteista ja asumisista ei ole minulla tietoa. Kävi monesti Sääperillä. Asui ja palveli ainakin Kaustajärvellä. 00-ikäluokkaa.

Hyytiä, Kannaksen poikia, 10-ikäluokkaa. Ammattisotilas jo 30-luvulta alkaen. Asui ja työskenteli Sääperillä mm. Kaustajärven, Valkoisen talon ja Airolan huvilan jälkeen. Tarkkasilmäinen ampuja sekä armoitettu erä- ja kalamies. Salomökkiläisten ystävä. Sotamuistona ajoittain kivulias kranaatinsirpale selkärangassa.

Kokkonen, Savon poikia, 20-ikäluokkaa. Asui perheineen Sääperillä, ei kuitenkaan vartiolla, jossa työskenteli. Sitkeä sissi ja varmaan luonnon lukija parhaasta päästä.

Koskela, asui ja työskenteli vartiolla, 30-ikäluokkaa. Lempeäkasvoinen ja –hymyinen poikamies, joka tummilla silmillään ja otsakiehkurallaan sai varmaan monen paikallisen kaunottaren rinnan jos toisenkin pamppailemaan kiihkeämmin, kiihkeämmin.

Toikkanen, Keski-Suomen poikia, asui ja työskenteli vartiolla, 30-ikäluokkaa. Vapaa-ajan menoja rajoitti kuitenkin hänen Cezeta-skootterinsa, joka lähdön hetkellä teki tenät. Tanssireissu vaihtuikin öljyisiin sormiin ja tuloksettomiin käynnistyksiin pyöräkatoksen suunnalla. Parempi oli olla tuolloin menemättä leikkikaveriksi pyytämään, niin veti pyöränrakkine aina hänen mielensä mustaksi. Vaihtoi lopulta Jawaan ja taisi löytää kyytiläisen takapenkille, koskapa poistui lahkeet lepattaen ikiajoiksi.

Edellä mainituista ovat muutamat nimet olleet esillä aiemmin myös Värtsissä, ainakin Johanneksen Kaustajärven ajoilta tietäminä. Lukijoissa on varmaan myös paremminkin näitä henkilöitä ja muitakin rajahenkilöitä tunteneita, joten siitä vain laajentamaan kommentein tai uusin kirjoituksin tätäkin henkilögalleriaa. Itse otin tässä yhteydessä esille mieleeni jääneet vanhimmat tai pitempiaikaiset tuttavuudet. Osana paikallista elämänhistoriaa tämäkin.

Sakari H

Rajapartio vuosikymmeniä sitten. Kuva EJ