Valkoinen joulu

Värtsilään tuli sittenkin valkoinen joulu. Yöllä oli pyryttänyt ja lunta tulee yhä. Terveisiä vain sinne kehäkolmosen sisälle, ilmeisesti siellä saadaan vielä talvea odotella.

Tähän tunnelmaan sopii hyvin Tellervon lähettämä, hänen miehensä näppäämä kuva Kaustan lumiukosta sekä saatesanat: ”Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan, sen tiet ja talot, puut on lumipuvussaan…”

Share

6 comments for “Valkoinen joulu

  1. … ja hyvä lämmin hellä
    olkoon mieli vaikka kellä.

  2. Metsät ja tienoot saivat ylleen talven tunnun, valkoisen lumihunnun. Järvikin näyttää vetävän kantta kasvoilleen…

    Olin juuri lumitöissä. Nuoskainen lumi on painavaa, joten oli
    pakko jättää osa huomiseksi.

    Joulupukkikaan ei tule tänä jouluna. Vanhemmiten ilmeisesti viisastuin ja annoin pukille ”lähestymiskiellon” jo hyvissä ajoin. Ainokaisen lahjani avasin malttamattomana jo eilen.
    Päivä sinne tai tänne, ei kai maalta merelle viskaa. Kirja paketista kuoritui. Ehdin eilen illalla lukemaan sitä sivukaupalla.

  3. Jo lumiukko tontillaan
    katsoo maahan valkeaan,
    on harja hällä harteillaan
    ja nappirivi palttoossaan.

    On hattu hieman kallellaan
    myös ajatukset tallellaan,
    kun Kaustan Joulua muistellen,
    hän katsoo jo Vuoteen Uutehen.

  4. Voi miten mukavalta tuntuu katsoa tuota hyväntuulista lumiukkoa!

    Täällä kehäykkösen sisäpuolella on sataa losottanut vettä koko päivän. Rapa lentää, ruoho vihertää ja mittari näyttää +5.
    Vaan eipähän ole pelkoa liukastumisista.

  5. Joulutervehdys täältä sateisesta Varsinais-Suomesta.Vettä on kaikkialla enemmän kun tulvakeväänä.Kuvat Jouluisesta Värtsilästä lohduttavat.Hyvää Joulua kaikille värtsiläisille!

  6. Näyttäisi siltä, että ainakin tänne Itä-Suomeen saadaan
    valkoinen joulu, jo nyt ovat puut ja pellot juhla-asussaan.

    Mitä lähemmäs Värtsilää tulimme, sitä jouluisammalta alkoi
    tuntua. Kuinka jylhinä seisoivatkaan lumipukuiset korpikuuset
    tien molemmin puolin reitillä Miljoonakallio-Kaustajärvi.

    Vakiauraajamme oli aurannut mökkitien sileäksi ja jopa polkenut
    polun portaille saakka. Siitä kiitokset auraajalle, ei tarvinnut
    ump’hangessa kahlata.

    Halkolahden päässä seisova postilattikkoteline jökötti kuin
    lumiukko. Aura-autot ja lumituiskut olivat kuorruttaneet
    sen päältä ja sisältä. On siinä ollut posteljoonilla ihmettelyä
    aamusella, mihin laittaa sanomalehtemme. Kapoinen rako
    oli lumikasan ja katon välillä, sieltähän ne pilkistivät. Nyt on
    katos putsattu, joten huomenissa on helpompaa – jos ei uutta
    lunta satele.

    Nyt laskeutuu sininen hämärä järven ylle. Oli ihmeen hyvä
    tänne tulla taas!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *