Värtsilään tuli sittenkin valkoinen joulu. Yöllä oli pyryttänyt ja lunta tulee yhä. Terveisiä vain sinne kehäkolmosen sisälle, ilmeisesti siellä saadaan vielä talvea odotella.
Tähän tunnelmaan sopii hyvin Tellervon lähettämä, hänen miehensä näppäämä kuva Kaustan lumiukosta sekä saatesanat: ”Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan, sen tiet ja talot, puut on lumipuvussaan…”
… ja hyvä lämmin hellä
olkoon mieli vaikka kellä.
Metsät ja tienoot saivat ylleen talven tunnun, valkoisen lumihunnun. Järvikin näyttää vetävän kantta kasvoilleen…
Olin juuri lumitöissä. Nuoskainen lumi on painavaa, joten oli
pakko jättää osa huomiseksi.
Joulupukkikaan ei tule tänä jouluna. Vanhemmiten ilmeisesti viisastuin ja annoin pukille ”lähestymiskiellon” jo hyvissä ajoin. Ainokaisen lahjani avasin malttamattomana jo eilen.
Päivä sinne tai tänne, ei kai maalta merelle viskaa. Kirja paketista kuoritui. Ehdin eilen illalla lukemaan sitä sivukaupalla.
Jo lumiukko tontillaan
katsoo maahan valkeaan,
on harja hällä harteillaan
ja nappirivi palttoossaan.
On hattu hieman kallellaan
myös ajatukset tallellaan,
kun Kaustan Joulua muistellen,
hän katsoo jo Vuoteen Uutehen.
Voi miten mukavalta tuntuu katsoa tuota hyväntuulista lumiukkoa!
Täällä kehäykkösen sisäpuolella on sataa losottanut vettä koko päivän. Rapa lentää, ruoho vihertää ja mittari näyttää +5.
Vaan eipähän ole pelkoa liukastumisista.
Joulutervehdys täältä sateisesta Varsinais-Suomesta.Vettä on kaikkialla enemmän kun tulvakeväänä.Kuvat Jouluisesta Värtsilästä lohduttavat.Hyvää Joulua kaikille värtsiläisille!
Näyttäisi siltä, että ainakin tänne Itä-Suomeen saadaan
valkoinen joulu, jo nyt ovat puut ja pellot juhla-asussaan.
Mitä lähemmäs Värtsilää tulimme, sitä jouluisammalta alkoi
tuntua. Kuinka jylhinä seisoivatkaan lumipukuiset korpikuuset
tien molemmin puolin reitillä Miljoonakallio-Kaustajärvi.
Vakiauraajamme oli aurannut mökkitien sileäksi ja jopa polkenut
polun portaille saakka. Siitä kiitokset auraajalle, ei tarvinnut
ump’hangessa kahlata.
Halkolahden päässä seisova postilattikkoteline jökötti kuin
lumiukko. Aura-autot ja lumituiskut olivat kuorruttaneet
sen päältä ja sisältä. On siinä ollut posteljoonilla ihmettelyä
aamusella, mihin laittaa sanomalehtemme. Kapoinen rako
oli lumikasan ja katon välillä, sieltähän ne pilkistivät. Nyt on
katos putsattu, joten huomenissa on helpompaa – jos ei uutta
lunta satele.
Nyt laskeutuu sininen hämärä järven ylle. Oli ihmeen hyvä
tänne tulla taas!