Linnan pukujuhlia seuratessa en voinut olla ajattelematta samana päivänä TV:ssä esitetyn Linnan Tuntemattoman sotilaan puvustusta. Sotilasasuista tuli mielleyhtymä saapas- eli pussihousuihin. Pussihousut kummittelivat mielessäni muutaman päivän, ja kun kaiken kukkuraksi kuulin radiosta Irwin Goodmanin esittämän joululaulun, jossa toivottiin ja taidettiin saadakin pukilta pussihousut, tulin tulokseen, että ehkä tuokin vaatekappale on oman tarinansa ansainnut.
Lunkkupöksyt
Kun olin viisivuotias ja kun asuimme vielä Hämeenlinnassa minulla oli punainen suojapuku , jota takaa vyötäröltä avautuvan mekanisminsa vuoksi sanottiin lunkkupöksy-haalariksi. Lapsella tämä oli kätevää, ei tarvinnut hädän hetkellä riisua koko haalaria. Leikimme samanikäisen Vullin Veikon kanssa kukkulanvalloitusta, kun minulle tuli tarve lunkkupöksyjen aukaisuun. Pyysin Veikkoa avukseni, mutta eihän Veikko ollut tarpeeksi nopea toimissaan, ja niin pöksyille sattui pieni tapaturma.
Suutuin Veikolle silmittömästi ja sanoin, että en menekään hänen kanssaan naimisiin. Veikko oli ehtinyt jo kosia, siihen innoitti varmaankin se, että hänen siskonsa Ellin häitä oli vietetty äskettäin. Toivon ettei Veikolle jäänyt elinikäisä traumoja naisten konstikkaista asusteista, sillä tein myös sen tempun, että tämän jälkeen ajelin Kanervan Pertin kanssa samalla potkurilla. Veikkoa emme ottaneet edes kyytiin.
Kanankuatiit
Teini-iässä ompelin itselleni tiukat dongarit. Santeri-ukkia ne naurattivat kovasti, ja kun hän näki ne ensimmäisen kerran, hän kysyi: ”A, miksibä kanankuatiit (kaatio = housut) lienet laittanna jalkah?” Ei ukki tietenkään tiennyt, että kukonaskel-kuvio oli sen hetken kuuminta muotia ja nämä ”kuatiit” oli ommeltu juuri sen nimisestä mustavalkoisesta kankaasta. Joten aika osuva nimitys kaiken kaikkiaan! Ehkä jalkani näyttivät tuossa asusteessa muutenkin kanankoivilta.
Golffarit
Ei ne juhlat Kaustajärvellä vuonna 1951 olleet ehkä aivan yhtä vauhdikkaat kuin laulussa Viipurin Vihtori, jossa housuista repesi se istumapuoli. Tosin näissäkin juhlissa repesivät housut, mutta kerronpa ensin hieman taustoja.
Mieheni isä oli ostanut kymmenvuotiaalle pojalleen uudet golf-housut eli golffarit Kaustajärven kierroksella olleelta vaatekauppias Armas Tuupaiselta. Heinäkuussa kylän väkeä oli kokoontunut juhlimaan pojan isosiskon 18-vuotissyntymäpäivää. Tavan mukaan nuoret källäilivät pihamaalla, kun karjopihan seutuvilla tapahtui seuraavaa.
Paikalle ajeli naapurin aikamiespoika, joka tuoksusta päätellen oli nauttinut hieman vahvempaa tuoremehua. Leikkimielellä hän tarttui tulevaa miestäni housunkauluksesta ja heivasi hänet risuaidan yli samalla kysäisten rehvakkasti: ”Mittees poika?” Kuului rusahdus ja hölmistyneen voimanostajan molempiin käsiin jäi vain tilkut housukangasta. Teko oli aivan tahaton, mutta tuon ajan kankaathan eivät kestäneet oikeastaan minkäänlaista käsittelyä. Pojan äiti pahoitti mielensä niin kovasti, että purki mielipahaansa tähän voimamieheen turhankin voimakkain sanakääntein.
Venyy ja paukkuu
Aika on parantanut nämäkin haavat, jos niitä nyt loppujen lopuksi tulikaan. Yhtä kehnosti kävi saman pojan slipoverille, jonka isot veljet toivat pikkuveljelleen yllätystuliaisiksi Joensuun markkinoilta. Kun pujoliivi osoittautui saajalle liian pieneksi, kiskoi toinen veljeksistä sitä etu- ja toinen takahelmasta. Venyttäminen ei auttanut. Tällä kertaa pahoittui saajan ja antajienkin mieli.
Vielä niistä pussihousuista, ainakin Nilsiän ukot ovat perustaneet sen nimisen yhdistyksen vaalimaan saapashousuperinnettä.
Tellervo
Kyllähän ne pussihousut olivat kieltämättä aika naurettavan näköiset. Kuitenkin lähes ainoat tarkoitukseen sopivat. Jos minäkin lähden vaikkapa joulukuusta etsimään niin pitäisi pukeutua tarkoituksen mukaisesti. Eli kengiksi varsikengät, kumiset, nahkaiset tai toppaiset. Niitten kengänvarsiin ei saa kuitenkaan tungetuksi mitään talvihousun lahkeita niin, ettei lumi menisi kenkiin tai liian tiukat kengänvarret puristaisi kinttuja.
Huomasin että Alpoaatoksen runossa 11.12.
mainittiin myös pussihousut, villapaita ja mitä
muuta taminetta Pohjolan Ukolla olikaan päällään
Turkkiin lähtiessään…
Hymyilytti, sillä olin juuri lähettänyt Värtsin
toimitukseen tämän oman tarinani.
—–
Onko asiasanalla etsiminen muuttunuta hankalammaksi
vai kuvittelenko vain. En löytänyt kysiestä runoa
yhtä helposti kuin aikaisemmin.
Eipä ole tullut pussihousuja käytetyksi sen perään kun asevelvollisuus tuli suoritetuksi. Suntisasuhan oli ihan komea, kiiltäväksi lankatut nahkasaappaat, pussihousut ja housunsivuissa punaiset raidat. Lappeenrannan aliupseerikoulussa piti saappaissa käyttää kannuksiakin. Ratsu tosin puuttui. Vaan kun oikein muistelen niin pari kertaa sain ratsastusopetustakin kruunulta, joka pojistaan huolta piti. Voi niitä aikoja.
Tellervolle..
En minäkään löytänyt runoa muuten kuin Googlen kautta
Valtaosa (pito)vaatteista hauskoine nimineen olivat ihan tarkoituksen mukaiset, mutta ikä ihmeen järki oli Golf housuilla?
No, nyt ei sotkeudu enää housunlahkeisiin.
Sekä Alpoaatoksen että EJ:n etelänseikkailut
löytyvät sarakkesta ”Runot”!
Mistä lie maailmalta tuo golf-housu -muoti rantautunut
Suomeenkin. Pohjois-Karjalassa ei tainnut 50-60 luvulla
olla edes suunnitteilla golfkenttää.
Tunnettu Joensuulais-persoona, eläinlääkäri Jurvelius,
käytti kesät talvet golffareita. Hän erottui
katukuvassa myös kokonsa puolesta, pituutta saattoi olla
parisen metriä.
Ei selvinnyt vielä tuo kuatii tai kaatio. Selitäs Tellervo vielä miten se liittyy vaatetusmuotiin.
Ehkäpä jonakin päivänä nuo pussihousut tulevat uudelleen muotiin.
Vein viime talvena kirpparille pussihousullisen sarkapuvun jostain 60- luvulta peräisin olevan. Se meni heti kaupaksi.
Taivalkoskellahan on se ”vanhan ajan” kauppa.
Alpoaatoksen pyynnöstä ”kotkottelen” vielä
noista kaatioista.
Kaatiot tarkoittivat karjalankielessä housuja, lähinnä
kai alus- sellaisia. Murteellisesti sanottuna ne olivat
kuatiit.
Ukkini ja mummoni puhuivat Karjalankieltä, silloin sanottiin
että Suojärven murretta. Niinpä ukki risti uudet dongarinit
kanankuatiiksi.
Olin ommellut ne silloisesta muotikankaasta jossa oli ns.
kukonaskelkuvio. Siksipä ukkini sanonta oli aika lailla
osuva, vaikka ei hän varmaankaan tiennyt kankaan nimeä.
Eli minulla oli jalassani kukonaskelkuvioiset kananjalka-
housut, suomeksi sanottuna. Siis housujen tiukka malli
ja kankaan kuvio olivat niitä muotiasioita, loppu oli
ukin mielikuvitusta.
Seli, seli….
I do not even know how I stopped up here, however I assumed this put up was good. I do not recognise who you are however definitely you’re going to a wellknown blogger for those who are not already bbfeedfcgkfe