Kulkukauppaa

50-luvun Värtsilässä ei kauppamiehiä näkynyt rajavartioston ovella ollenkaan. Liekö johtunut rajavyöhykkeen liikkumista rajoittavasta vaikutuksesta vai myös ujostelusta ”viranomaisia” kohtaan. Patsolan mummolassa kauppaväkeä kuitenkin kävi, varsinkin kesäisin.

Jostakin matkan takaa tuli toistuvasti savusilakkakauppias. Hyvinhän ne silakat kauppansa tekivät. Kalalaatikot olivat pinossa hevoskärryn lavalla ja siitä niitä herkkuja sai ostaa kilo- tai laatikkokaupalla. Yleisemmin kuitenkin kiloittain. Vanhempi, sama mieshenkilö tätä myyntityötä harjoitti. Nimi on unohtunut, vaikka nimellä tämän kaupustelijan saapumisesta ensimmäinen havainnut siitä kuuluttikin. Tänä päivänä saattaisi moista kaupankäyntiä rajoittaa vaikkapa kysymys kylmäketjun katkeamattomuudesta. Tosin melko vahvat olivat puheet siitä, miten kauppias saa kaloihinsa taiottua tuoreen kosteuden kauppareissuillaan. No, jos olisi oikeasti tähän kyseenalaiseen luonnonmenetelmään uskottu, niin tuskinpa olisi kalojakaan ostettu.

Hevospelillä liikkuivat myös valkoisia pitsiliinoja kauppaavat kulkijat. Liinakauppoja ei kuitenkaan juuri syntynyt. Mutta aina tahtoivat jotain saadakseen, vaikkapa lasillisen vettä. Saivat aina. Kerran olin tuvassa enon kanssa kahdestaan, kun sinne tuli pari pitsikauppiatarta, jotka pyysivät leipäpalasta. Make nousi ja sanoi, että yhdet palaset saatte. Meni niitä ruokakomerolle tekemään. Kysyi kummaltakin erikseen, haluatko yhden vai kahden käden palasen. Toiselle tuntui riittävän yhden käden, toinen tahtoi välttämättä kahden. Ensin valmistui yhden käden, läpi leivän leikattu parin sentin paksuinen viipale ja voita päälle. Seuraavaksi kahden käden palanen. Voita ensin leivän pinnalle ja sitten taitavasti leikaten enintään puolen sentin paksuinen viipale. Monesti tuntui olevan tarvetta myös heinistä hevoselle.

Leirinuotiolla

Erään kerran muistan, kun nämä pitsi- ja hevoskauppiaat, ehkä neljä – viisi seuruetta, kokoontuivat leiriksi läheisen Seurantalon pihaan. Hevoset laidunsivat pihalla ja tien pientareilla. Kärryt olivat laajassa ringissä kuin Lännen kuvissa. Hämärtyvässä illassa loimusi suuri nuotio, melkeinpä rovio. Ympärillä oli myöhälle saakka iloista ja kuuluvaa illan viettoa. Laulu raikui kaiken aikaa, nähtävästi mandoliinin säestämänä.

Ei nuokaan ajat enää palaa, eikä lasten tarvitse pelätä mukaan kaappaamista.

Sakari H

 

 

4 comments for “Kulkukauppaa

  1. Muistan nuo leirinuotiot hyvin kotikylästäni. Ja rattaitten alla kuuliaisesti kulkeneen koiran. Ja ihmisten paljaat varpaat keväthölseellä. Ja kahvipannun tinauksen.

  2. Kuulin tämän tarinan pari
    vuotta sitten:

    Järventauksessa, Huotilanvaarassa
    olivat lapset keskenään kotona, naapurista oli nuori
    lapsenlikka heitä kaitsemassa. Elettiin 40 – 50 luvun
    taitetta.

    Joku lapsista huomasi että pihaan ajoivat lippakiesit.
    Huomaaja teki hälytyksen: ”Mustilaiset tulloo!” ja ulko-ovi
    väännettiin kiireesti lukkoon.

    Sitten huomattiin että tulijat olivatkin sukulaismiehiä
    Kaustajärveltä. Kun vanhempi väki ei ollut kotona eivät
    kylättelijätkään viipyneet kauan, liekö malttaneet haukata
    edes kahdenkäden leipäpalasta.

    Lapsia tosiaan peloiteltiin näillä hevoskieseillä
    kiertävillä kulkijoilla joista käytin senaikaista
    nimitystäkin,anteeksi vain.

  3. Pohjois-Karjalassa – ainakin Kiihtelysvaarassa ja Tohmajärvellä – kierteli 50- ja 60- luvuilla polkupyörällä kulkukauppias Raatikainen. Tavarat olivat kolmessa suuressa matkalaukussa. Niistä löytyivät perheille kerrastot ja raappahousut, sekä emännille esiliinat. Napit, neulat, kammat ym. sekalaiset pienet tarvekalut löytyivät puisesta matkalaukun kokoisesta ”laatikostosta”.

    Liikematkoillaan kauppias sai yösijan illan tullen kohdalle osuneesta talosta. Eväidensä täydennykseksi hän osti talojen emänniltä mm. leipää.

  4. Minäkin muistan tämän kulkukauppias Raatikaisen.Olin yhtenä kesänä kummitätini luona Kiihtelysvaaran Viesimon kylässä viettämässä kesää.Kulkukauppias tuli pyörällä pihaan ja hänellä oli matkalaukuissa vaikka mitä kaupusteltavaa.Oli siinä pikkutytöllä ihmettelmistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *