Minua kiinnostaisi muistelut seuraavista asioista:
1. Urheiluseurat: Uudenkylän Terä, Kaurilan Kisa ja Värtsilän Kisa
2. Pesäpallo-ottelut Kusti Löppösen pellolla sijainneella kentällä. Aarre Partanen voisi kertoa.
3. Uudenkylän Terän tanssilava
4..Kaurilan Kisan tanssilava
5..Laulukilpailut Kaurilan lavalla, kun Katri Helena voitti ne
6..Pesäpallo-ottelut Patsolan maamiesseuran edustalla sijainneella kentällä
7..Värtsilän urheilukenttä kirkon kohdalla tien toisella puolella
8..Miksi Värtsilän kunnanvirastoa, kirjastoa, kansalaisopistoa ym. palveluja ei sijoitettu Valkoiseen taloon, vaan se myytiin nuorisojoukolle, Arppen arvokas talo purettiin ja tilalle rakennettiin uusi kunnan virastotalo?
9..Kun Kaurilan aseman jälkeen juna alkoi kulkea Niiralaan
10..Löytyykö jonkun laatikosta kuvaa Kuosmasen (Sikkervaaran) sillasta
Nämä muistitiedot olisi syytä kirjoittaa muistiin ja arkistoida. Jos vaikka joskus joku kirjoittaisi Värtsilän sotien jälkeistä historiaa.
Tietoja voi myös kysellä sellaisilta, jotka eivät taida tähän verkkolehteen itse kirjoittaa. Valokuvatkin olisivat tervetulleita.
Muistellaan, muistellaan, eikä tarvitse paljon yllytellä! Aivorattaat ovat vain jo hitaat käänteissään. Katsotaan, sanoi Eemelikin.
Erkille heti yksi vastaus kohtaan 5. Kotitietokoneen muistin mukaan Katri-Helena voitti laulukilpailut Tohmajärven lavalla, jonne hän karkasi esiintymään vanhempiensa tietämättä.
Jatkoa tuohon Aarren muisteloon sen verran, että olinhan siellä minäkin. Varmaan minäkin äidistä tietämättä. Muistini mukaan Yleisön suosikki huutoäänestyksessä oli Eila Väyrynen Värtsilästä, mutta Jyryllä eli orkesterilla oli se oikea ratkaisuvalta.
Onko tuo Eila Kenraalinkylän tyttöjä?
Pusan mirja
Kyllä Eila oli ihan Värtsilän keskustasta .Oli todella hyvä ääninen laulaja.
Eila Väyrynen lienee Arto Väyrysen sisko. Äitinsä Tyyne s Holopainen, Kososen Kirstin sisko. ?!?! Senkö takia on lintutorni pystytetty Väyryselle menevän tien varrelle Hopeakalliolle? Missä tämä Väyrysen Eila on nykyisin?
Joensuussa olen nähnyt Eilaa silloin tällöin. Erkki solostikin jo tuon sukutaustan.
Uudenkylän Terän tanssilava ja urheilukenttä olivat nykyisen Nurmisen varastokentän paikalla.Lehtopirttiin menevän tien varrella.Lava oli kohtalaisen suuri katettu avolava.Se purettiin varmaan vasta -70 luvun alussa kun lumikuorma oli murskannut lavan katon.Isäni kertoi illasta joskus -50 luvulla kun Henry Tihl
oli lavalla esiintymässä.Tupa oli ollut ääriään myöden täysi.Henry oli tavattoman suosittu -50 luvulla koko Suomessa.Tähti oli lähi talossa perhemajoituksessa koska muuta majoitusta ei tuohon aikaan kylällä ollut.Tanssien jälkeen oli saunottu,otettu kuppia ja Henry oli laulellut hittejään.
Terän kenttä oli jo -60 luvulla isolta osaltaan männyntaimien valtaama.Niiralan pojat pelasivat taimista vapaalla alueella jalkapalloa ja myöhemmin lentopalloa.
Kentällä oli Terän kaiveruksella varustettu kuula vielä -60 luvulla vaikka seuraa ei enää ollutkaan.
Kaurilan lavalla poikkesin vain kerran pyöräillen. En silloinkaan sisällä asti. Ei ollut vielä noita ikävuosia kuin ehkä kymmenkunta, joten ei oikein ollut käsitystäkään koko paikan tarkoituksesta. Väkeä kuitenkin oli paikalla runsaasti ja humppa raikui.
Lava oli todella jyrkänkorkean, ilmeisesti kalliotöyrään päällä pienen lammen takana. Lavan lähinaapuriksi Uuden-Värtsilän puolelle muutti jossakin vaiheessa Kiiski, samainen rajamies, jota Johanneskin jossakin vaiheessa Kaustajärven yhteydessä muisteli.
Lavan lähistöllä Niiralan puolella muistelen elelleen Linda ja Kalle nimisen pariskunnan, joiden keskinäisestä kenkien vaihtumisesta seurasi sanonta: Kallen kengät lintallaan ja Lintan kengät kallellaan.
Taisivat olla legendaarinen pariskunta nuo Sakarin mainitsemat Kalle ja Linda, sillä juuri tänään hautausmaatalkoissa joku muisteli heitä lempeän humoristiseen sävyyn.
Isäni Sulo Varonen oli tietoni mukaan samoissa laulukisoissa Katrin kanssa. Katri voitti. Oliko näin, muistaako kukaan?
Alla linkki isäni nuoruuden aikaiseen kuvaan. Sulo soittamassa haitaria nuorisoseuran talolla. Aluperäinen kuvakin löytyy toki, jossa näkyy koko orkesteri sekä lavan reunalla istuvia kylän nuoria.
http://www.kolumbus.fi/eira.varonen/sulo.varonen/nuorihanuristi.jpg
Läppää tok, Eira, koko kuva näkyviin! Missä nuorisoseuran talolla?
pyytelee kumarrellen Erkki L.
Erkin tiedustelu muistoista, kohta 10.
Kaksi kuvaa vanhasta Sikkervaaran sillasta: vuosilta 1925 ja 1958.
Sivulla myös muita vanhoja kuvia, mm. Uudenkylän martat vuonna 1960. Lisää kuvia tulossa samalle sivulle myöhemmin lisää.
Linkki kuvasivulle http://www.kolumbus.fi/~d602236/vanhojakuvia/
Korjaus aiempaan kirjoitukseeni ”Sulo soittamassa haitaria nuorisoseuran talolla.”
Paikka oli maamiesseurantalo. Iltamista nähtävillä kokonainen kuva ylläolevan linkin takaa (kotisivupalvelimellani).
No kylläpä tuli nostalginen olo.Täytyy käydä Hilkan albumeilla vielä paikan päällä. Sillalla taitaa olla Kuosmasen Aune jonkun tenavansa kanssa ja oisko Tietäväisen Veernin kanssa juttusilla. Marttojen kuvassa eturivissä on Lötjösen Liisa Tervavaarasta.
Eiralle lämmin kiitos, kun etsit Kuosmasen/Sikkervaaran sillasta kuvia vv. 1925 ja 1958! Kiitos myös Hilkka Kuosmaselle, joka on säilyttänyt nuo historialliset dokumentit! Nyt näyttää selvältä, että Oton kirjasessa Niiralan hovi – Värtsilän kuntakeskus sivulla 8 oleva kuva ei ole entisen kunnantoimiston kohdalta, vaan Niiralasta Sikkervaaraan lähtevän tien alkupäästä. Molemmat vanhat sillat on purettu ja uudet niiden viereen rakennettu. Tämä ei vähennä Oton kirjasen merkitystä, sillä historian tutkimuksessa tapahtuu useinkin aikaisempien tietojen korjauksia. Sellainen on normaalia ja sitä tapahtuu jopa väitöskirjatasolla. Tästä korjauksesta huolimatta hatunnosto Pykälävaaran Päätalolle, joka on pannut paperille niin paljon tietoa Värtsilästä! E.L.
Muisteluksia voisi kirjoitella lisää! – Minulle palautuu usein Kaurilasta Niiralaan ajellessa muisto siitä, kun tulimme koulukavereiden kanssa lauantai-iltaisin junalla Joensuusta kotiin. Kaurilassa meitä kehotettiin siirtymään vaunusta veturiin. Oli kyllä tosi mielenkiintoista nähdä, miten halkoja heitettiin pätsiin ja miltä maisema näytti veturista katsottuna. Niiralassa odotti tuttu polle, jolla loppumatka mentiin. Mutta usein jätin hevoskyydin väliin ja juoksin sen edellä 4 km ennättääkseni ensin saunaan. Reppu tietysti seurasi reessä tai kärryssä vuodenajan mukaan. Se oli aikaa 1950-luvulla. Ierikka
P.S. Valkoisen talon hulikaanit palauttivat mieleen, miten mekin osasimme rikkoa pelinsääntöjä. Junalla matkustaminen siihen aikaan oli hidasta – juna pysähteli vähän väliä jättäen matkustajia kotipysäkeilleen – mekin laskeuduimme monesti Tikkalan asemalaiturille, jossa oli kioski, ostimme munkin ja palasimme paikallemme. Mutta muutaman kerran nousimme vaunujen välistä junan katolle ja juoksimme siellä vaunuriviä taakse päin. Vaunujen välillä hyppäsimme seuraavan vaunun katolle. Tämä on ihan totta! Kun sitten palasimme takaisin paikoillemme, katselimme toistemme nokisia naamoja. Emme kuitenkaan töhrineet junan seiniä. Ei hakaristejä eikä pornoa. Valkoisen talon ullakon olimme siivonneet muutamaa vuotta aiemmin kiväärin patruunoista ja tuhonneet ne Lukkarisen Matin talon takana metsässä ja muuallakin. Se oli meidän siivoustalkoita. Olisikohan nyt paikallaan auttaa Näätäsen Tapania siivoustalkoilla! Pitäjäyhdistys, huomio! Porukkaa odottamassa kutsua, jos Tapani antaa luvan. Ei omalla luvalla!
Eila Törrönen, entinen Väyrynen, asuu tätä nykyä Joensuussa. Eilalle on jäänyt hauska muisto tästä laulukilpailusta.
Anssi Törrönen
Kiitos, Anssi Törrönen, tiedosta! E.L.