Näin luulen, että monilla muillakin on mukavia muistoja Värtsilä-päivistä. 70-luvun alkupuoliskolla jo meidänkin perhe oli monessa mukana. Värtsiläläiset emännät ovat olleet ahkerina ja paistokset ovat olleet totta kai maukkaita.
Myllyn ja siellä olevien esineiden esittelyä myllymuseolla. Siellä se Ottokin oli aina mukana ja moni muu. Pääjuhlasta teki juhlavan kauempaa tulleet seuralaiset ja tottakai täällä kauan asuneet, kun suku on täältä nyky-Värtsilästä ja rakkaat kiinteistöt, joissa muistot elää vahvasti.
Juhlien aikaan oli myöskin Luontokerho Jänisjussien esittelyä. Luontokerhon innokas vetäjä oli silloin täällä asunut Rinteen perhe, Kalervo ja Pirjo. Asko Kaikusalo piti kiinnostuneille monta kurssia pienistä myyräeläimistä. Kerho teki matkan mm. Lofooteille ja Ahvenanmaalle.
Pusero veks ja menoks
Olin Värtsilä-päivien avajaisiin pukeutunut karjalaiseen fereesiin. Oiva Tikka tuli pyytämään siellä kentällä, että ”eiköhän myökii panna porukka pystyyn”. Vähän aikaa vaikeroin, että mulla kun on tällaiset vaatteet, niin Oiva antoi paitansa. Esiliinan ja puseron heitin veks ja eikun menoks.
Silta oli täynnä ihmisiä ja taisivat luulla, että hukumme, kun Oiva minua etukäteen varoittamatta hyppäsi kanootista jokeen ja minä ajattelin, etten sitä huonompi ole minäkään ja sinne vaan. ”Kaksi hullua uhkarohkeeta”. Liekö yleisö edes hoksannut mistä oli kyse. Eero Muikku (rajamies) lähti asiaa ihmeteltyään minua ”pelastamaan”.
Tästäkin tempauksesta on ihan pakko panna kuvia. Kivaa oli kuitenkin… Onneksi oli tuo uimataito jonniinmoinen. Mutta enää ei tarvitsekaan onnistua.
Oivalle kiitos ideasta.
Tallensi Pusan Mirja