Heijastuksia

Vesi virtaa hiljalleen. Kuvat EJ

Terve, Karvinen!

Jänisjoen rannat peilaavat veteen kuten ovat kaiketi vuosituhansia tehneet. Ensimmäiset asukkaat lienevät ihastelleet syksyn ruskaa tullessaan jokea pitkin seudulle. Heijastuksia ovat katselleet kauppamiehet, joitten nyyttien mukaan paikkakunnan arvellaan saaneen nimensä. Monenlaista liikennettä on tällä kulkuväylällä ollut. Suuret laineet eivät siellä keikuta venettä, vaikka vähän myrskyäisi.

Joki on kaivanut uomansa syvälle maaperään. Rannat ovat enimmäkseen jyrkkiä ja luonnontilaisia. Hakkuut on ulotettu rantaan vain harvoissa paikoissa.

Nykyisin joki on perin hiljainen. Muutama kalanpyytäjä saattaa käydä kokemassa onneaan, joku soutelee kesäiltana, turisti ehkä meloskelee kanootillaan. Suurempaa käyttöä joella lienee ollut viimeksi uittoaikoina, olettaisin. Olisipa mielenkiintoista lukea, mikä oli joen merkitys esimerkiksi 1950-luvulla.

Jänisjoen käytöstä matkailuväylänä Venäjän puolelle on puhuttu vuosikymmeniä, mutta ei se ole toistaiseksi ottanut tulta. Tällaisilla hankkeilla on taipumus putkahtaa esille ja toteutua yhtäkkiä, sitten kun aika on kypsä. Siksi ajatuksia ei kannata päästää unohtumaan.

Kyläkeskuksen sillan kupeelta Patsolankoskelle verkkaisesti soudellessa kului runsaat kaksi tuntia,  takaisin myötävirtaan rivakammin aironliikkein puoli tuntia vähemmän. Joessa asustelee ainakin majavia. Merkkejä niiden läsnäolosta on varsinkin lähempänä koskea. Kalaa Jänisjoessa on tiettävästi monenlaista, silloin tällöin näkyi pulahduksia pinnassa.

Kanootilla lienee vielä mukavampi liikkua kuin veneellä. Sillä pääsee vähän veden aikaan helpommin kosken partaalla olevalle laavulle, jossa voi levähtää ja syödä eväitä. Toinen yleiseen käyttöön tarkoitettu laavu on hieman alempana.

Sadekuuro yllätti.

Share

7 comments for “Heijastuksia

  1. 26.9.2010 at 14:02

    Hienosti rakennettu juttu ja upeat värikuvat

  2. 26.9.2010 at 20:48

    Aili,

    Karvinen kiittää.

  3. 27.9.2010 at 3:22

    Ilo seurata, Erkki, joen juoksuja ja tapahtumia, tapahtumattomuuttakin. Tosin miun mielestäni majava ei ole Karvinen, Karvinen on kissa, mutta olkoon nyt kun et parempaakaan keksinyt, majavaista ja jotenkin rajamaista-nimeä. Verkkolehti Värtsi on monen päivän, moneen päivään, pelastus: kuka enää kiireessään havaitsee? Kerro, miten ruotsinsuomalainen tähän pääsee: ystävätär Tukholmassa on kuullut kehuni sivuista, mutta ei löydä reittiä? Miten Ruotsista Värtsin sivuille?
    Annukka
    Kiteeltä

  4. Erkki Jormanainen
    27.9.2010 at 8:32

    Annukka,

    en osaa neuvoa erityistä reittiä Tukholmasta Värtsiin. Luulisin, että ihan samalla tavalla kuin Kiteeltä pääsee kuuklettamalla. Ruotsissa on ulkomaista eniten Värtsin lukijoita. Itärajan eksotiikka taitaa viehättää maailmalla, viimeisen kuukauden aikana Värtsiä on silmäilty 14 maassa.

    Majaviin ja kissoihin lienee tilaisuus palata joskus.

  5. Sääperin Erakko
    5.9.2013 at 21:02

    Ikävä Värtsissä on Erkkiä, hänen soljuvaa tarinankerrontaa ja ennenkaikkea upeita kuvia!

    Mistä hienon kuvasarjan juttujen kera saisi, olisivat ne kaikki upeat puut Jänisjokivarressa, joilla monilla olisi kerrottavaa vuosikymmenien ja jopa satojen vuosien historiasta.

    On paksua petäjää, valtaisia koivua, haapaa… Osa puoliksi kaatuneena jokeen, osa ylväänä edelleen kohti sinitaivasta!

  6. Lissu
    5.9.2013 at 23:15

    Pyöräilin tänään Vantaanjoen rantoja pitkin ja ihastelin heijastuksia lähes tyynessä joen pinnassa. Monta “akvarellia” sieltä tallentuikin kameran muistikortille.

    Vantaanjoen heijastuksia katsellessani tuli mieleeni Jänisjoki. Ajattelin, että kulkisipa joku Jänisjoen rannoilla kuvaamassa sen heijastuksia ja laittaisi niitä iloksemme tänne Värtsiin.

    Ja mitä minä näenkään, kun kotiin tultuani avaan Värtsin! Kolmen vuoden takainen EJ:n hieno juttu Jänisjoelta upeine kuvineen on kommentin avulla nostettu esille!

    Kiitos Sääperin Erakko! Olen kanssasi samaa mieltä.

  7. Erkki Jormanainen
    6.9.2013 at 7:59

    No kiitoksia vaan. Täytyy tunnustaa, että tunnesiteet Värtsiin taisivat jäädä pysyviksi. Jos päivän tai pari joutuu olemaan sitä vilkaisematta, on jo mahoton kiire selaamaan, mitä erinomaista palstoille on ilmestynyt. Enkä taida olla ainoa kiinnostunut. Otan satojen mielenkiintoisten juttujen joukosta esiin yhden, Hoitokalastusta Sääperillä. Se on kerännyt jo 1200 lukukertaa.

    https://www.vartsi.net/2013/08/28/hoitokalastusta-saaperilla/

    Värtsi tarvitsee monenlaisia juttuja ja mielipiteitä. Erityisen ilahtunut olen joka kerran, kun huomaan uuden kirjoittajan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *