Värtsilän kirkkoon mahtuu reilusti yli 200 kirkkovierasta. Viime sunnuntaina suntiot laskivat messuun osallistuneiden määräksi 159. Vaikka sinällään kirkossa ei pidä tuijottaa kävijämääriin, niin tuommoinen osallistujajoukko tekee juhlavan vaikutuksen. Paikalla oli monta Värtsilän kirkon ja seurakunnan ystävää. Kun paikalla ollut väkeä silmäili, niin huomiota kiinnitti, että varsin monet olivat tulleet vartavasten tähän juhlaan, moni messuvieraasta oli myös ns. kesävärtsiläläisiä. Sen sijaan paikalliset, siis täällä vakituisesti asuvat, näyttivät olleen vähemmistönä. Liekö iskenyt Värtsilä-päivien jälkeinen väsymys vaiko helle uuvuttanut? Kyläläisten vähäisyys pisti hivenen ihmettelemään ja miettimään syytä: ei kai enää kyse ole protestista vai koetaanko kirkko niin itsestäänselväksi, että edes suuret juhlatkaan eivät kiinnosta. Juuri tällaisilla juhlilla luodaan yhteishenkeä, vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja vakuutetaan sekä vakuuttaudutaan, että kirkkoa ja seurakuntaa tarvitaan täällä tulevaisuudessakin. Onneksi juhlamessuun saapui vieraita muualta, muuten juhla olisi vietetty melko pienessä piirissä.
Jos paikallisten asukkaiden vähäisyys ihmetetti, niin myös seurakunnan työntekijöiden ja monien luottamushenkilöiden puuttuminen juhlasta ihmetytti. Työntekijöitä ei voi tietenkään velvoittaa osallistumaan työnantajan järjestämiin tilaisuuksiin kuin työajalla, ja siihen velvoittamiseen taas kustannusten säästämiseksi ei haluta mennä. Mutta kuitenkin, toisaalta voidaan kysyä, että eikö jumalanpalvelus pitäisi kuulua jokaisen seurakunnan työntekijän elämään jo luonnostaan. Työntekijöiden osallistuminen olisi viestittänyt, että tässä ollaan yhtä seurakuntaa ja yhdessä juhlitaan tasapuolisesti koko laajan seurakunnan alueella. Värtsilän puolella asuvia näkyi paikalla olleenkin. Ehkä lomat, vapaapäivät tai muut tärkeämmät menot ja syyt estivät valtaosan osallistumisen. Yllättäen nämä juhlapäivät eivät tule. Myös luottamushenkilöitä olisi toivonut olevan läsnä runsaamminkin. Ei se Jumalan sana tuhmenna sen enempää luottamushenkilöitä kuin seurakunnan työntekijöitäkään.