Vielä niitä näkee

Aiemmin arvokas turkiseläin on käynyt vähiin. Kuva EJ

Piisameja kerrotaan Sääperinjärvellä olleen aikaisemmin erittäin paljon, mutta nykyisin niistä ei merkkejä, esimerkiksi pesäkekoja, juuri näy. Aivan kokonaan ne eivät ole Värtsilää jättäneet, koskapa yksi sattui kameran eteen taannoin pengerrysojassa.

Ainakin eteläisestä Suomesta piisamit ovat viime aikoina kadonneet melkein kokonaan jostain mystisestä syystä, jota ei toistaiseksi ole pystytty selvittämään. Jotain tautia tai loisia on arvailtu syntipukeiksi, mutta todisteita ei tiettävästi ole saatu. Minkit ja ketut ovat piisamien vihollisia, mutta niiden ei uskota kannan romahdusta aiheuttaneen.

Tämä maamme suurin myyrä on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomeen tehtiin onnistuneita istutuksia 1920-luvulla. Tarkoituksena oli saada uusi turkiseläin, missä onnistuttiin. Sääperinjärvelläkin sitä on pyydetty paljon. Saaliit lienevät olleet suurimmillaan 1950-60 -luvuilla. Eläin on nykyisin rauhoitettu toukokuun loppupuolelta lokakuun alkuun, ja Sääperillä suojelualueet asettanevat omia rajoituksiaan.

Kesäisin piisamien sapuskaa ovat sarat, kaislat ja osmankäämit, joten ruoan puute ei täällä päin vähenemistä selitä. Talvella ne pyytävät jään alla simpukoita, kotiloita ja rapuja. Kaloja ne saavat kiinni harvemmin. Piisamit liikkuvat etupäässä öisin ja hämärissä. Ne voivat olla sukelluksissa jopa kymmenen minuuttia.

Ne kaivavat rantatörmiin monihaaraisia käytäväverkostoja, joihin voi syntyä vuosittain 2-3 pesuetta, tavallisimmin 4-5 poikasta kerrallaan.

Share

2 comments for “Vielä niitä näkee

  1. 13.6.2010 at 12:31

    Ettei vain niitä piisaameja ole pyydetty turkeiksi ja muiksi hienojen rouvien vaatekappaleiksi? Sota-ajan jälkeen uskon piisamien pyynnin olleen innokasta, sillä silloin turkit olivat kovasti muodissa naisväen keskuudessa. Piisamiturkki on tunnettu kestävyydestään, se säilyy varmasti hyvin isoäidiltä tyttärentyttärelle. Nuoriso tosin ei taida olla kovin ihastunutta aitoihin turkiksiin—.

  2. Erkki Jormanainen
    13.6.2010 at 14:34

    Täytyy tunnustaa, että itsellänikin oli aikoinaan piisamihattu. Sen parempaa talvihattua on vaikea löytää. Eikä tuo paljon maksanut, joten raskin lopulta heittää roskikseen. Silloin ei vielä ollut kettutyttöjä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *