Värtsilän luonnossa elellään jonkinlaista luppoaikaa, kun kevään kiihkeys on takana ja varsinaiset yöjuoksut edessä. Viileät päivät ovat tainneet kangistaa myös bongareita, joita kyläkuvassa on näkynyt takaviikkoja vähemmän.
Tämä ei kuitenkaan merkitse, etteikö elämää löytyisi. Ei tarvitse muuta kuin vilkaista oraspelloille, joilla sadat lokit lepäilevät. Autot joutuvat Ilomantsintiellä pujottelemaan ruuhka-aikoina lokkien ja töyhtöhyyppien välitse.
Vesille ei välttämättä tarvitse mennä erilaisia lintuja löytääkseen. Tietä pitkin kävellessä kuulee kyyhkysten ennustelevan kylmiä päiviä myös jatkossa. Ruisrääkän ääntä voi jo kuulla, ja kuhankeittäjät tuntuvat viihtyvän Sääperin itäpäässä Venäjän puolen vanhoissa koivikoissa. Näkösälle kumpikaan näistä ei hevillä tule, mutta omaperäistä laulantaa on mukava kuunnella.
Värtsilä on maalaismaisemaa, josta löytyy avoimia niittyjä ja pusikoita. Niillä kuuluu ja näkyy tähänkin aikaan kesästä kuikutus, sirkutus ja räksätys.
Niin, ne yöjuoksut. Se aika voi kohtapuoliin olla käsillä, jos alan kirjoja on uskominen. Eiköhän viimeistään juhannuksen tienoilla kannattaisi yrittää. Silloin luultavasti bongaritkin virkoavat.
”Kesä-heinäkuun sumuisina öinä voi kokea herkkiä hetkiä yön ääntelijöiden parissa”, hehkuttaa Luontoretkelle Karjalan kunnaille -kirja.
Parhaita paikkoja yöretkille on ilmeisesti Uudenkylänlampi Värtsilän keskustan eteläpuolella. Siellä voi olla kerttusia, luhtakanoja, pöllöjä, metsäkauriita, haikaroita, pensas- ja viitasirkkalintuja, pikkukultarintoja ja vaikka mitä ihanuuksia.
I told my grndmaother how you helped. She said, bake them a cake!