Veljeni seurueineen oli eksynyt tasokkaaseen ravintolaan Porvoossa. No, onhan noita. Mutta eipä joka ravintolan menuun sisälly jälkkäriä nimeltään Värtsilä.
Uteliaisuuttaan oli tilannut kyseistä jälkiruokaa, vadelmia jäätelössä.
Eipä hän vieläkään ollut tyytyväinen, vaan vaati lisäselvitystä syntymäkuntansa nimen käyttöön.
Selityksenä oli, että kokki omistaa mökin Värtsilässä ja vadelmat olivat tämän kesän värtsiläläistä satoa.
Onko mainostamista, jos kyseisen ravintolan nimen tässä julkaisen?
SINNE, (eikä siis tänne) oli lukenut kyltissä.
Kovasti oli ollut maittavaa ruokaa, suositteli.
Muistelija
Toimittajan kommentti asiaan: No jopa jotakin. Nyt Värtsilä nimi on taas saanut uuden sisällön. Entisten tunnettujen merkitysten lisäksi Värtsilä on vadelmia, vaniljajäätelöä ja crumblea sisältävä jälkiruoka. ”Makeeta!”
Nettitiedon mukaan Porvoosta todellakin löytyy toukokuussa 2012 avattu BISTRO SINNE ja sen ruokalistalta jälkiruoka Värtsilä. Mainostamista tai ei, mutta tämä on kyllä niin erikoinen tapaus, että todisteeksi tässä bistron jälkiruokalista. SP
JÄLKIRUOAT
| Värtsilä | 9 € | Ost | 9 € |
| Marinoituja vadelmia, vaniljajäätelöä ja crumblea | Parhaita suomalaisia juustoja ja tomaattihilloketta | ||
| Crème Brûlée | 9 € | Rabarber från… | 9 € |
| Mehustettuja mansikoita ja basilika-granitéa | Raparperia, mantelikakkua ja jugurttisorbettia |
Keskiviikon Ilta-Sanomissa oli juttu kyseisestä ravintolasta ja siinä todettiin että Värtsilä on suosituin jälkiruoka. Sinne siis !
Sinne menen minäkin,heti ensi viikolla,ja kerron vielä tarjoilijalle että tulin ihan Värtsilän vuoksi.
Vie, Jore, terveisiä Ierikalta!
No onpa hauska juttu. Kotkasta ei olis pitkä matka käydä toteamassa ihan paikanpäällä jälkiruuan maistavuus. Hyvin keksitty.
Tämähän alkaa käydä mielenkiintoisexi..
Värtsilän nimi tuli tunnetuksi Värtsilän pipoista (sotilaskypärä) sitten taisi olla veneitä vai oliko peräti laivoja. Sitten on tullut värtsilän potaatteja ja nyt Värtsilä jälkiruoka. On jotain lohtua kun kunnan nimi on viety. Pitäisi ihan puoliksi piruuttaan miettiä mihin Tohmajärven nimi on liitetty. Äkkiä ei tule mieleen mitään
Alpoaatos, en ole ennen kuullut Värtsilän piposta. Mikä se on? Wärtsilän musta on tulossa brändiksi??? Ierikka
Poimin perjantaina Viikistä vattuja. Seuraavana aamuna valmistin itselleni aamupalaksi ”Viikin viettelystä” (vattuja, turkkilaista jogurthia, siemenmysliä ja Viikin hunajaa). Nam nam!
Kävin tänään Porvoossa.Nautin erinomaisen lounaan,hyvässä seurassa,ravintola Sinnessä.Lounaan kruunasi jälkiruoka Värtsilä.
Kaiken takana on nainen.Ravintolan keittiömestarin vaimo on Värtsilän tyttöjä.
Ierikan terveiset on viety ja ravintolalle on esitetty toivomus että listalta löytyisi Wärtsilän mustaa syksyn aikana.
Hienoa, hienoa!!! Kuka se ”tyttö” on? Taas yksi todistus siitä, ettei Värtsilää pidä laittaa vakan alle. Ierikka
Erkki kysyi värtsilän piposta.. Wärtsilä voi olla tuplaweellä kirjoitettu vanhoihin sotilaskypäriin valmistajaksi, en tiedä. Saattoi olla vain kansan suussa kiertävä nimitys, mutta armeijan ympyröissä puhuttiin usein tuosta ”piposta” kun tarkoitettiin kypärää.
Sinne paikasta ja värtsilä herkusta kertova iltis oli Kylätalolla nähtävänä, mutta tänään se näytti jo niin riutuneelta, että päätin pelastaa ko lehtijutun ja otin kopioita joita voi käydä lukemassa Kylätalolla.
Kuopion lähellä Rissalassa sijaitsee Karjalan Lennoston varuskunta. Olin siellä kaksi vuotta sitten Maakuntakomppanian viranomaisyhteistyöharjoituksessa. Majoituimme yöksi varuskunnan kasarmiin. Mieltäni lämmitti, kun sieltä kakkoskerroksesta löytyi Värtsilä – niminen majoitustupa. Luonnollisesti tuntui mukavalta yöpyä siellä; hyvin nukutti!
Varuskuntien majoitustuvathan on nimetty monin paikoin sodanaikaisten taistelupaikkojen nimillä, joten oikeassa joukossahan nimi sinänsä siellä on. Yllätys se kuitenkin siitä huolimatta oli. Muistoksi tästä reissusta nappasin kännykkäkameraani tuvan oven nimikyltistä kuvan.
Lisänähän se on rikka rokassakin
kun muistutan että Joensuun Niinivaaralla
on Värtsilänkatu. Näkyy muuten talvipesämme
ikkunaan.
”Värtsilää maailmalle” – aihe onkin poikinut mukavia kommentteja. Lisään oman lisukkeeni tuohon Värtsilä-jälkiruokaan
– Kukkovaaran vattuja
– ripaus hienoa sokeria tai neste-makeutus ainetta
– lähikaupasta vaniljakastiketta, jos ei osaa itse tehdä.
Vatut saavat muhia sokerin kanssa vähän aikaa (jos makean himo suinkin sallii). Sitten luraus vanijlakastiketta annoksen päälle, ja eikun nauttimaan
Tänään on julkistettu Suomen 50:n parhaan ravintolan lista. Porvoolainen Sinne-ravintola, josta tässä jutussa kerrotaan, ylsi kisassa 11.sijalle.
Kaiken kaikkiaan äänestykseen osallistui 200 ravintolaa.
http://www.ruokala.net/uutiset/iso-yllatys-meillekin-tama-ravintola-rankattiin-suomen-parhaaksi-katso-top-50-lista/1288518538187
Tämän päivän (24.11.2012) Karjalainen, sivu 15
VÄRTSILÄ ON VÄRTSILÄ
JA JAZZ ON JAZZ
”Juho Kivivuori hyvässä matkassa kohti Suomi-jazzin terävintä kärkeä”
Lähes koko sivun juttu Värtsiläisestä Juho Kivivuoresta. Harmi ettei juttua löytynyt lehden verkkoversiosta ja ei saanut linkitettyä tänne.
Suosittelen lukemaan!
Minäkin suosittelen!!! Ierikka
Meidän, Juhon vanhempien, mielestä melkein parasta hyvässä jutussa oli tuo otsikko. – Patsolan koulu oli Juholle ja sisaruksillensa paras mahdollinen musiikkiperuskoulu. Soittamista ja laulamista oli paljon ja Irene pystyi opettamaan koululaisille jopa ”äänissä” laulamista. Ihmettelin eräänä jouluna, miten tokaluokkalainen Juho osasi laulaa toista ääntä lauluun ”Maa on niin kaunis”. ”Kuulin ja opettelin seinän takaa kun Irene opetti yläluokkalaisia”, vastasi poika.
Tällaisen salakuuntelun voi hyväksyä. Tarkoitus pyhittää keinot. Poikani Petrin Jalmari-poika kuunteli korva kiinni kaiuttimessa. Sieltä kuului jotain Bethofvenin sinfoniaa. Mutta miksi painat korvat kaiuttimeen? ihmeteltiin. Minä kuuntelen noita rumpuja. Niinpä poika nyt aikoo Sibelius-akatemiaan opiskelemaan klassista lyömäsoitinmusiikkia ja siinä sivussa urkujen soittoa. Siis salakuuntelun tulostako sekin? Ierikka
Päivin kertomasta huomaa, että jos lapsi on lahjakas ja opinhaluinen, sitä ei pitele seinätkään. Menestystä edelleenkin Juholle! Ja Jalmarille myös!
Tällä viikolla julkistettiin Suomen parhaiden ravintoloiden lista.Ykköseksi rankattiin ravintola Olo Helsingistä.Ravintolan yhtenä omistajana on aikoinaan Värtsilässä asuneen Lukkarisen Matin Petri-poika.ONNEA!
Sirkka
Sirkka, tarkoitatko Matti Jannenpoika Lukkarista? Kyselee varmuuden vuoksi Ierikka Toivonpoika Lintunen.
Onnea kaikille Kivivuorille Juhon menestyksestä.
Mutta kerronpa toisestakin menestyjästä. Ala on toinen.
Peuhkuristen lastenlapsi on kirjoitellut yo-kirjoituksessa kuusi ällää
kai senkin saa sanoa. Onnea myös isoäidille isoisälle.
Ja tietenkin itse tytölle.
Vaatimattomuus kaunistaa – niinkö se on Irene?
Lenkki on tehty nyt aamulla – hyvä niin.
Terv. MirjaSisko
Onnea kaikille värtsiläläislähtöisille menestyjille!
Petri Lukkarinen on Jannenpoika Matin poika.Petrillä on tietääkseni useita ravintoloita Helsingissä.
Erkin koulukaverit Matti ja entinen Puhakan (nyk.Lempisen) Helka
Kontiolahdelta lähettivät sinulle terveisiä.
Onnittelut vielä näin Värtsin välityksellä myös Mirjalle ja Sepolle lapsenlapsen valkolakista!
Sirkka
Onnea Irenelle! Älliä ei ole koskaan liikaa (kenelläkään). Vaikka olenkin vaan Uusi-Värtsilästä kotoisin niin oli minulla sentään kunnia pelata yläaste- ja lukioikäisenä kaukalopalloa joukkueessa nimeltä Värtsilän Teräs.
Niitä ”Uutosia” ruokalistalle odotellessa:)
Janne Aaltonen
Värtsilän Teräksen jäsenmaksua minäkin maksoin, kun kävin koululla jumpassa, ja kerääjänä oli mm. äskettäin äkillisesti edesmennyt Leena Patrikainen, jonka kuolinilmoitus ja kaunis muistokirjoitus oli eilisessä Karjalaisessa. Kiinnostuksen psykiatrian opiskeluun hän toi julki jo -70-luvulla ja määrätietoisesti saavutti päämääränsä. Toivottavasti opiskelijoita ja hoitajia riittää tulevaisuudessakin hänen työnsä jatkajaksi, sillä tarvetta riittää etenkin nuorten keskuudessa.
Jannelle: Eipä ole minulla osaa ei arpaa tytön menestykseen. Ihan ite se on puurtanut.Mutta tottakai olen iloinen hänen puolestaan.
Hyvin on menestynyt jatkossakin.