Selasin vanhoja manuaaliarkistoja ja löysin sieltä resupekkana kirjoitettuja runoja. Eli vuosiluvun perusteella olin ollut noin kahdeksanvuotias. Hämärästi muistan, että silloinen ihana ope keväällä antoi kesälomamiettimiseksi keksiä runo tai runoja ja siitä se syntyi ja jopa pari. Myöhemmin rustasin lisää, mutta niitä ei ole löytynyt. Nyt kun ajattelen äkkiä pitäiskö näihinkin tehdä ja sovittaa ne sävelmäksi, kuten Kaipuuden vanki sävellykselle.
Kesäloma lapsena
Lapsuuden aikainen runo 1955 Heino Turunen
On meillä taas kesät lämpimät
vesilinnutkin veessä rämpivät.
Ahvenet ne veessä uiskentelee
ja hauki rannassa porskahtelee.
Toiset rehkii jo heinätöissä,
muut muissa karkeloissa.
Tytöt pihalla hyppää nuoraa
mut´ laiskat ne vain auringossa kuorsaa.
Kivaa, kun koulukin loppu,
mut tulee siitä syksyllä taas hoppu.
Ukki matoja pellosta kaivelee
Ilta ongelle aikonee.
Lädettäiskö mukaan ukin,
huvin vuoksi itse kukin.
Saatais vaikka ahventa siikaa,
siitä saatais ilta ruokaa.
Mikä sen makoisampaa,
illalla vatsatäynnä nukahtaa.
Ukki on näemmä jättänyt vapansa pyyntiin ja ottanut esiin kameran. Kuva ei kuitenkaan liity runoilijan onkihetkeen. Kuva SP.
Jussi
1955 Heino Turunen
Jussi kylvi, kylvi viljan,
maahan matoisehen.
Otti vaimon kaivoi kaivon
maahan soraisehen.
Tuli lapsi
sinisilmähapsi.
Siitä Jussi hyötyi
hyvin yön yöpyi
vaimonsa vierehessä
kuin pehmeässä vehnäsessä.
Hyvin on Heinolla runosuoni sykkinyt jo lapsena.
Jussi runossa paljon asiaa lyhyessätekstissäkin ja painotukset jo
kohdallaan tuo mieleen sävelaiheen!
Ensio
Kiitos Hemppa! Tuo ekarunohan olisi ihan valmis räppibiisi!Olisi mukava kun löytyisi lisää noita lasten aikaan saannoksia. Entisten ja nykyisten.
Noissa Heino-pojan runoissa on loppusoinut niinkuin silloin runoissa oli lähes pakko olla.
Kun kuuntelee lapsia leikeissään niin usein heidän kuulee hyräilevän jotain omaa lorua tai runon tapaista. Se vain pitäisi tallettaa muistiin. Kyllä se runo on varmaankin jotenkin ihmiselle sisäänrakennettu ominaisuus. Lapsilla sitä tulee oikein ”luomuna”, kunnes se tukahdutetaan joihinkin riimitysten turhiin vaatimuksiin.
Tänä kesänä oli TV haastattelussa Vexi Salmi. Häneltä kysyttiin mielipidettä nykyisistä iskelmistä, kun niissä ei valttämättä ole enää riimitettyä sanoitusta.
Hänen mielipiteensä oli selvä. Loppusoinnut (riimitys) ovat täysin turhia. Ne on aikoinaan keksitty vain muistin helpottamiseksi kun ennen luku ja kirjoitustaitoa on tarinoita kerrottu laulaen. Laulaen -kuten Kalevala yms on ollut helpompi muistaa tarinoita.
Aikamoinen monilahjakkuus tämä meidän Hemppa!