Uusitulla Värtsilän Urheilutalolla pidetty tanssiaisia. Siitä tuli mieleen, että onhan täällä tanssahdeltu jo kauan sitten.
Ennen tätä Juhan ”päivittämää” Urheilutaloa oli vuosikymmeniä aikaisempi versio Urheilutalosta ja sitä ennen sama rakennus oli Maamiesseuran talo.
Muistoja Maamiesseuran talon ajoilta
Muutamia hataria muistoja on säilynyt tältä Maamiesseuran talolta. Pääministeri Kekkosen vierailusta olenkin kirjoittanut aikaisemmin, samoin hypnotisoija mister Oliwer Hookista. Joskus siellä oli kiertävä teatteri, joka esitti näytelmää Genoveeva. Tarvitsivat siihen pikkupoikaa, ja löysivät minut, joten teatterissakin on tullut oltua.
1950 -luvulla olin vielä koulupoika-ikäinen kun kävin silloisella ”Urkkatalolla” eli Maamiesseuran talolla katsomassa Pekka ja Pätkä elokuvia. Tanssit eivät kiinnostaneet. Myöhemmin alkoi kiinnostaa myös muu ohjelmatarjonta. Varsinaisia tanssiaisia oli harvoin, luultavasti kalliin huviveron vuoksi. Tavallisenpia juhlia olivat ohjelmalliset iltamat, joiden jälkeen voi pitää 1,5 tunnin tanssit ymmärtääkseni ilman huviveroa. Muistan ainakin kerran olleeni näissä ohjelmailtamissa. Silloin ohjelmaa esittivät varsin musiikkipainotteisesti paikalliset Keijo Vesanen, saksofoni, Teuvo Varonen harmonikka, Pentti Huikuri, klarinetti, ?Tavi . Mieleen jäi esitys, jossa jollain oli mustat sukkahousut päässä ja lauloivat nyky mittapuun mukaan rasistista laulua ”hatisiti, hatisiti, nam nam nam”
Levyjä soittamassa
Musiikki kiinnosti jo silloin, varsinkin suosikit, mitä radion ”Lauantain toivotuissa” soitettiin.
Näyttämön nurkassa oli pieni koppi, josta soitettiin tansseissa äänilevyjä. Koppi oli salista katsoen näyttämön oikeassa nurkassa (nythän ”Urkalla ei ole näyttämöä)”
Joku tuttavani hoiti levyjen soittoa ja pääsin joskus tutustumaan siihen ”ihmeelliseen maailmaan”
Joskus ”tiskijukka” tahtoi mennä itsekin tanssailemaan ja silloin minulle jäi tämä vastuullinen, mutta mieluinen tehtävä. Tämän pienen kopin seinässä oli pieni ikkuna saliin päin. Pian siitä oppi näkemään mitkä levyt olivat yleisölle mieleen.
Osa levyistä oli raskaita ”savikiekkoja” . Niitä oli pideltävä varoen, ettei olisi pudonnut jä särkynyt. Joissakin leyissä oli itsessään kuulutus esimerkiksi:
”Matti Jurva ja Columbia orkesteri esittävät jenkan Savotan Sanni”.
Monissa vanhoissa kappaleissa oli hyvin lyhyt laulajan osuus ja pitkät musiikin osuudet. Tämä on saattanut johtua siitä, että äänitykset tehtiin jossain muualla kuin studioissa, esim hotellihuoneessa tai kotona ja käytettävissä oli vain yksi mikrofoni keskellä huonetta.
Ikivihreitä
Muistan muutamia levyjä, joita soitetaan vieläkin. Esimerkiksi
Veikko Tuomi ja hyvin tunnettu Lehdetön puu. Minä pidin myös paljon kääntöpuolen laulelmasta ”Lapsuuskodissa”
Matti Jurva Savonmuan Hilima Savotan Sanni
Matti Louhivuori Suopursu kukkii, Vanhan myllyn taru, Minä soitan sulle illalla
Kipparikvartetti lauloi korkealta ja kovaa ”Oi miksi minä tummana synnyin, miks en syntynyt vaaleana… (Muurari)
Erkki Junkkarinen Yksinäinen harmonikka
Tiikerihai, kukahan lauloi?
Ja monia muita.
Tikkuaski
Uusi aika teki kovaa vauhtia tuloaan Värtsilään. Täällä sen näki siitäkin, että kaikki uudet äänilevyt olivat pieniä ja keveitä ja niitä oli soitettava eri nopeuksilla kuin vanhoja ”savikiekkoja”. Ja luonnollisesti virheitäkin tuli nopeuksien kanssa.
Uusia levyjä varten oli hankittu uusi levysoitin ja vanha viety jonnekin syrjään.
Pöydän laatikkoon oli jäänyt pieni peltirasia sen vanhan ”rammarin” neuloja. Neulat olivat kooltaan pari senttiä pitkiä ja paksuudeltaan kuin parsinneula. Rasian kannessa koira näyttää kuuntelevan gramofoonin musiikkia. Oikeasti kuva on taulusta, jossa Nipper koira kuulee isäntänsä tuttua ääntä.
Varmaan jossain ”Nuoren keksijän ja kokeilijan” -kirjassa neuvottiin, kuinka äänilevyjä voi kuunnella omin konstein. Neula työnnetään tyhjän tikkuaskin läpi ja lasketaan kevyesti levylle. Jos saa levyn jotenkin pyörimään sopivasti niin levyn ääni kuuluu tikkuaskista.
Pitihän sitä kokeilla kun oli pelit ja vehkeet edessä. Kyllä se toimi. Äänen laatu ei tosin ollut kummkoinen. Joskus kokeilin ideaa ihan ”oikeasti” . Kun tarvitsi tietää miltä joku levy tai raita kuului niin eikun tikkuaski käyttöön.
Neularasia kateissa
En ole sen koommin nähnyt kyseistä neularasiaa, mutta on vahvat epäilyt siitä, että se on jossain Värtsilän kylällä, koska silloin tällöin kuulee mainittavan, että joku on rokotettu grammarin neulalla.
Kuva taulusta ”His master`s Voice”
Wikipedia
Urkalla on tanssien lisäksi ollut paljon muitakin tapahtumia ja ohjelmaa, esimerkiksi bingoiltoja. Ammoin 60-luvun lopulla … 70-luvun alussa sunnuntai-iltaisin sali oli täynnä bingoajia. Joku paikallinen seura, lieneekö ollut Värtsilän Kisa, järjesti illat, ja keräsi rahaa seuran toimintoihin. Hurrin Pena oli bingokoneen kammessa kiinni, pyöritti rumpua ja huusi kantavalla äänellä esiin pullahtaneen pallon numeron.
Yksi sunnuntai-ilta on jäänyt erityisesti mieleeni. Olin lähtenyt kotipihasta rääsynrinteen alta kouluun Joensuuhun, mutta stoppasin urkan pihaan ja menin sisälle. Tupa oli täynnä, innokkaimmat olivat ostaneet ”numerokuponkeja” isolla rahalla, minun varani riittivät vain yhteen. Päävoittona kisassa oli putkimallinen Hoover-pölynimuri, pienemmät voitot eivät ole jääneet mieleen, lieneekö niitä ollutkaan.
Kun Pena kuulutti numeron joka osui kupongin numerosarjaan, numero kruksattiin yli. Mitä enemmän pelaajalla oli kuponkeja, sitä isompi urakka hänellä oli merkintöjen kanssa. Minulla oli helppoa kun oli vai yksi seurattava. Jännitys salissa tiivistyi sitä mukaa kun numeroja huudettiin, pettyneitä huudahduksia kuului aika ajoin, ehkä kuponki oli yhtä vaille voittaja. Taas uusi numero, ja sitten se kuului, BINGO, se kuului minun suustani. Samassa salissa alkoi hälinä ja huokailu, porukka repi kuponkejaan, päivitteli huonoa tuuriaan ja alkoi poistua pettyneenä paikalta. Vein kuponkini Penalle tarkastettavaksi, läpi meni, ja sain Hooverin haltuuni.
Vuosi, jolloin tuo yllä kuvaamani tapahtui, ei ole tarkasti muistissani. Sen kuitenkin muistan, että kesällä -72 maksoin tuolla imurilla kesätyöpaikkani asunnon yhden kuukauden vuokran Lappeenrannan Rahulassa Kiukaan Pekalle. Imuri oli vielä silloinkin täysin käyttämätön.
Kasevan konsertti oli eilen Kiteesalissa. Kovin odotuksin menin kuuntelemaa koska muistissa oli Kaseva alkuperäis ajoilta. Kasevan musiikki oli aikoinaan rentouttavaa kuultavaa jossa eri soittimet kuuluivat selkeästi ja laulajan äänet kuuluivat etenkin laulujen sanat. Eilisessä esityksessä kaikki oli toisin. Volymit oli sietokyyn rajoilla, laulujen sanoista sai juuri ja juuri selvää, soittaminen oli suurelta osin metelin sekaista puuroa.
Huom! Tämä oli vain anonyymi ”vanhan aikainen” mielipide. Ehkäpä nykyisin musiikki pitää miksata noin ja jotkut tykkää?
Urkki tuli varsin tutuksi 70 – 90 luvuilla. Kisan puitteissa järjestelin iltamia ihan orkka vetoisina.
Kurosen Karikin aloitti keikkailut Rainer Huoson kokoamalla Sirpaleet bändillä. Samoin Tarkkosen veljekset Arto ja Mika, jotka vaikuttivat myös Värtsilän Harmonikka kerhossakin. Humppa Topi oli yksi suosituimpia keskitalven esiintyjiä. Eräs talvi tehtiin Topin kanssa diili, lipputulot puoliksi niin ei tappioiden vaaraa ole kummallakaan. Niinpä Topi sai soitella muistaakseni loppiaisesta helmikuun loppuun ja molemmat osapuolet oltiin tyytyväisiä lopputulokseen. Katri Helenakin pistäytyi muutaman kerran ihan pikakäynnillä. Katri Helenaa yritin monesti saada esiintymään mm. Värtsilä päivien iltamiin, mutta aina olin liian myöhässä, Katrin kalenterit täynnä jo.
Kisan 40 vuotis iltamiin sain kuitenkin Pekka Himangan orkestereineen. Omista vahvistimista kasasin ulos krillipaikalle Äänen toiston josta kytkennän vedin orkan vahvistimiin, niinpä ääni taisi kaikua Värtsilän laaksossakin.
Bingooo! Oli varsin suosittua sit kautta taisi kestää 80 luvun puolelle. Bingosta kiertali hauska tarina Enosta lähtösin Vallisärkän huvipaikassa pyöri kerran viikossa bingo. Eräänä lauantaina lavaesiintyjänä oli Dingo. Niinpä kertoman mukaan paikalle oli ilmestynyt mummo porukka joka oli ihmetellyt väen paljoutta ja kysellyt järkkäreiltä missä täällä sitä bingoa pelataan?
Kiitos Veijolle ja Hempalle lisäyksistä. Minä en noista ”Urkkatalon” vuosista tiedä mitään kun läksin armeijaan 62 ja sillä reissulla jäin muille paikkakunnille.
Mukava kuulla että on ollut reipasta toimintaa.
https://youtu.be/n112u7wV2qk?si=d-XCO_3K3s8eR3GR
Tässäpä urkan tansseista….
Yuo tube:sta löytyy muutama video urkan tansseista.
Rainer Bollström värtsilän urheilutalo.