Vielä hoksottimet kohillaan

Joku aika sitten ajelutin kävelysauvoja Itärajalla. Otin ne mukkaan, ku ei ollu muuta kaveria. On kaisse hyvä muorilla olla joku tukikeppi.

Lähtiissä Hellu käski minun pittää hoksottimet kohillaan ja pysyä tien päällä. Otin ne sanat hyväämatkaa-toivotuksena. Sato koko menomatkan ja perilläolonki aika lailla. Tarppeeksi asti.

Saivat olla sauvakki koko lailla levosa terassin seinää vasten. Ja minä sain levätä kämpässä. Meni oikein mukavasti, yhtenä aamuna piti vähän juonitella ko telekkari sano että ”ei signaalia”.  En nähäny aamuuutisia enkä säätietoa. Ei kestäny kauan kuitenkkaan. Ja tiesinhän jo muutenki, että sattaa ja paistaa, ja uutiset olin lukenut IS.fi stä.  Satteitten välissä vähän ulukohommia tein.

Yks tuttu laitto viestiä, että voi voi ku on kertyny taas kaikenmaaliman tavaraa.  Että ku tullee kaikenlaista hommattua, ku ei aina  muistan että on jo.  Ja nyt pitäs päästä erroon turhista. 

Heti pasahti ahaneus. Lähin sinne auttammaan hävityksessä. Nyt mulla sitten on  lomapalatsissaki leivänpaahin ja semmonen kone millä voi litistellä pikasesti lämpimiä leipiä. Ja vielä muutaki ”uutta” tavaraa. 

En niitä konneita vielä kokkeillu ollenkaan, ei ollu tarvetta ku evästä oli jo muutenki yli tarpeen.

Pyöräilykypärä lähtiissä unohtu kottiin.  Uskalsin palatsin ympäristössä kuitenki ajella iliman kypärää sen verran, että sain nouvettua lähikuppilasta kevätkäärylleitä.  Aina pittää ostaa kylällä sitä, mitä on tarjolla. Että jatkossaki olis jottai. 

Ai niin. Tuostapa taas aasinsiltaa pitkin, hoksaan. Nehän meloko varmasti hallituksenkin herrat ja rouvat lukevat tätä minun tekstiä.  Nyt kun, jo aiemmin monenlaista menetystä kärsinyt rajaseutu on ennestäänkin kurjistunut, ainaki hiljentynyt, ehdotan että sitten kun jonakin päivänä he päättävät ruveta töihin, rupeaisivat kunta- ja aluepäättäjien kanssa hommaamaan rajaseutualueille työllistäviä yrityksiä. 

Muuten saattaa mennä ihan hänekseen assiit!  Kai sitä jotaki on, mitä vois tehä. Ihan ite, eikä ostaa jostakin kaukaisista maista.  

Ennen sanovat, jotta tehhään vaikka toisia. 

Tulin jo kottiin. Pitkä oli matka, pitempi ku nuorempana… Meinas nukuttaakki matkalla.

Ja hiton paljon muitaki tien päällä. Ahasta huoltsikoitten pihoissa. Ja moottoritie oli kuuma.

Huomasin kaks kertaa, että ku ajoin peltiloovvan parkkiin, niin ei se aivan keskellä parkkiruutua sitten ollu, eikä ainakkaan suorassa. Että, miten lie hoksottimet ajjaissa. 

Kottiin pääsin kuitenki vielä tämän kerran. 

Kävelysauvat nostin autotallin oven viereen oottammaan seuraava lähtöä.