Halkoholismi

Alla oleva ajankohtainen kolumni on Mäntyharjulla ilmestyvässä Pitäjäuutisissa 2021

Kirjoittaja: Rauno Argillander
Julkaistu kirjoittajan luvalla.

Ihmisillä on monenlaisia riippuvuuksia ja pakkomielteitä. Jotkut keräilevät tiettyyn aihepiiriin kuuluvia esineitä. Toiset hamstraavat nurkkiinsa mitä tahansa, jota saattaa joskus tarvita.

Pahinta on, kun on koukussa johonkin, esimerkiksi
alkoholiin, tupakkaan, makeisiin tai shoppailuun.

Yksi uusimpia, tunnistettuja riippuvuuksia on halkoholismi. Siihen hurahtaneella on pakonomainen tarve saada lisää polttopuita. Tämä sairauden muoto on lähes yksinomaan miesten ongelma.

Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään. Paitsi saha ja kirves. Vaiva alkaa eturauhasongelmien kanssa samoihin aikoihin ja pahenee eläkeiässä. Muita altistavia tekijöitä on, että talossa on vähintään yksi tulisija, liiteri ja metsää.

Kiikkutuolin sijaan mies alkaa viihtyä rankametsässä ja halkorantteella. Looginen syy on, että ukko aikoo asua mökissään satavuotiaaksi. Puuta pitää olla katkottuna riittävästi, jotta omaishoitaja voi lämmittää tupaa. Jos hänkään ei jaksa enää kiikuttaa halkoja sisälle, jää pinon pohjaa vielä perikunnallekin.

Niin kauan kuin jalka nousee kannon yli, rankoja voi kaataa ja kerätä. Äijä toivoo, että ehtii vielä jollakin moottoripelillä ajaa ne liiterin taakse, ennen kuin puoliso tai lapset piilottavat ajoneuvon avaimen tai takavarikoi siitä akun. Ajo-oikeudella ei ole tämän hulluuden kanssa mitään tekemistä. Surullista olisi, jos metsään jäisi valmiita kasoja mätänemään.

Sitten kun tallin takana on riittävän iso keko kahden senttimetrin minimiläpimittaan karsittua rankaa, on vielä runsaasti aikaa katkoa ne katon alle. Monella eläkeläisellä perinteinen halkoliiteri on pian kurkihirttä myöten täynnä. Sen jälkeen täyttyvät muut ulkorakennukset. Kaikki vähempiarvoinen sälä joutaa pihalle rankakasan taakse tai kuusen juurelle.

Seuraavassa vaiheessa pinoja alkaa ilmestyä räystään suojaan ja lopuksi ympäri tonttia pystypuiden välin. Aluksi ne peitetään muovilla, pressulla tai parhaassa tapauksessa vanhoilla kattopelleillä. Lopulta pinot jäävät peittämättä. Odotetaan aikaa, että liiteri alkaa tyhjentyä ja ulkopinoja alettaisiin käyttää lämmitykseen.

Puolison on syytä huolestua, jos ukko viihtyy jatkuvasti ulkosalla. Halkopinon välissä saattaa olla piilopullo, josta otetaan lämmikettä pakkaspäivinä. On syytä tarkastella ukon ulkomuotoa. Muutaman halkoholistin tuntomerkkejä ovat pihkaiset kädet, hielle haiseva karvareuhka sekä bensanhajuisista vaatteista putoileva sahanpuru.

Minulla on jo osa noista tuntomerkeistä. Tilanne saattaa ärtyä krooniseksi, jos joskus pääsen terveenä eläkkeelle.

Rauno Argillander

Alpon aatoksia omakohtaisesta ”halkoholismista”

Yllä tien varrelta sattumalta bongattuja klapi-ja oksakasoja, joihin on kerätty pieni murto-osa hakkuu-alueelle jääneestä ”roskapuusta.”

Koivu jäniksille

Koko talven on kuulunut uutisia, että kaikki kallistuu. Polttopuutkin ovat kallistuneet niin, ettei niitä kohta raaski polttaa. Jäniksille pitäisi kuitenkin kaataa jotain syötävää kun omenapuut alkaa olla kaluttu uudelle puulle. Tein kierroksen pienessä lähimetsässä, jonka olen itse istuttanut muutama vuoskymmen sitten. Ja aivan oikein, puiden kallistumista oli havaittavissa täälläkin. Heti joulunpyhistä selvittyä kaadoin koivun jäniksille. Vesurilla karsin pienet oksat pupuille sopiviin kasoihin. Niitä oksakasoja kääntelin joka aamu eri asentoihin, kun puput napsivat vain oksanpäistä näkyviä silmuja. Koivupöllit halkesivat mukavasti pikku pakkasella. Polttopuuta en juuri nyt tarvinnut, joten ajattelin jättää ne metsään ja tehdä niistä vanhanaikainen halomotti eli pieni pino. Ei niistä haloista kovin kummoista pinoa syntynyt, pieni kerros vain, joka sekin jäi hangen sisään näkymättömiin. Taisin tehdä liian suuren kehyksen sille pinolle. Lähistöltä löytyi muutama muukin koivu, joka jouti kaataa pois jostain syystä. Siitäpä halkomotti syntyi pikkuhiljaa välillä kirkkaassa pakkassäässä, välillä räntäsateessa.

Hankikerroksia

Tämän talven lumi oli siitä erikoista, että siinä oli kaksi vahvaa hankikerrosta. Ensimmäinen jäätyi vesisateen jälkeen joskus viime vuoden puolella, sitten satoi 20-30 senttiä uutta lunta päälle ja vesisateenja pakkasen ansiosta tuli toinenkin hankikerros. Vaikka lunta oli yhteensä 70-80 cm niin kulkija upposi vain siihen päällimmäiseen hankikerrokseen saakka. Eli ei aivan polveen astikaan.

Metsän takana on naapurin pelto ja metsän reunan puut ovat kallistuneet sinne päin. Nyt oli oivallinen tilaisuus kaataa ne hankikeliä hyväksi käyttäen. Eihän se aivan helppoa ole sittenkään, koska jokainen pölkky on kotiin vedettävä ahkiolla ja jokainen oksa kiskottava hangesta pois ja kannettava omalle maalle.

Ajokalustona oli pilkkiahkio ja entinen Onttolan sissien ”ähkiö,” siihen mahtui kaksi puolen metrin pölliä peräkkäin, tai lyhyitä useampi, eikä niitä enempää olisi jaksanut vetääkään pitkin loivaa ylämäkeä. Tällainen savotta on hidasta, koska ensin on oksat karsittava ja raahattava pois ennekuin pääsee itse puun rungon kimppuun. Kun se puu on viety kotiin niin sitten seuraava puu. Olisi tyhmää kaataa liikaa lumisateeseen peittymään.

Vänkärit

Harva pärjää elämässä ilman toisten apua. Minulla oli kaksikin vänkäriä eli apulaista. Tärkein oli elämäntoveri, joka hoiti kuljetuspuolen lähes yksinään. Toinen oli nimeltään Vänkäri. Sillä voi väärään suuntaan kallistuneen puun kaataa oikeaan suuntaan. Se oli muutaman vaikean puun kaatamista varten lainattu. Ja kun tämä Vänkäri, nöyrä apulainen oli käytettävissä, niin tietysti piti kaataa myös muita väärään suuntaan kallistuneita, mutta -ei pakollisia puita. Sellaisia oli koko tien varteen istutettu rivi,

Nämä tien varren Vänkärin avulla harvennetut puut olikin kuljetettava kuusikon läpi kotiin. Siitä oli hyötyä ja haittaa. Hankea kuusikossa ei ollut. Periaatteessa jäinen luistava keli, mutta kun alkoi olla jo kevät ja oli ”petäjän päristäjäiset ja kuusen karistajaiset” niin kuusen neulaset muodostivat hyvin huonosti luistavan tien. Sitten kun keksin harjata neulaset pois niin luisto oli hyvä. Alemmissa kuvissa näkyy harjattu tie sekä etureki-takareki yhdistelmä. (Takareen ohjastaja on kuvaamassa)

Summa summarum

Siinä jäniksille koivunkaatoreissulla menikin sitten koko kevättalvi Loppiaisesta Vappuun asti. Kuitenkin yritän nöyrästi miettiä menikö tämä Halkoholismin puolelelle vai eikö.
Tietysti on huono omatunto siitä, kun tyhjänkävelyyn (siis lenkille) ei savottapäivinä joutanut eikä olisi jaksanutkaan. Itse olen sitä mieltä, että (savolaisittain sanottuna) ei se ehkä männy tai suattohan se männäkkii.

Vielä loppusiivous