Amerikan tavi
Menneet viikot ovat olleet lintuharrastajille täällä Värtsilässä suurta juhlaa. Eri puolilla laaksoa on bongailtu melkoisia lintuharvinaisuuksia. Yksi näistä on Amerikan tavi jota ei ole koko Pohjois-Karjalassa kaikkina aikoina montakaan kertaa tavattu. Tämän kevään havainto oli kolmas Värtsilässä.
Ulkomaalainen lintuharrastajien ryhmä tavoitti myös melkoisen harvinaisuuden. Ryhmässä mukana ollut, iäkäs amerikkaisrouva oli nähnyt lintutornin parkkipaikan kupeessa hauskan- ja uneliaan näköisen, luppasilmäisen linnun jonka ryhmän oppaat olivat tunnistaneet paksujalaksi. Tämä on kautta aikain ensimmäinen havainto kyseisestä linnusta Pohjois-Karjalassa ja koko Suomessakin havaintoja on ollut historian saatossa vain parisenkymmentä.
Paksujalka
Lampivikloja koko Pohjois-Karjalassa on nähty tänä keväänä vain kuusi ja näistä peräti kolme Värtsilässä. Haarahaukka havaintoja on paljon, taivaalla on näkynyt myös kilju- ja pikkukiljukotkia, arosuo- ja punajalkahaukkoja. Kattohaikaraa saimme ihastella Niiralassa pari viikkoa sitten.
Kiljukotka
Punajalkahaukka
Kattohaikara
Ruisrääkkiä on ollut toistaiseksi vähän, yksi syy tähän on ollut se että hanhet kalusivat Sääperin ympäristön nurmet kauttaaltaan. Pykälävaaran suunnalla ruisrääkkä havaintoja sen sijaan on ollut kuusi. Lehtopöllö on huudellut Savikolla, ja myös jänkäkurppa on tavattu Värtsilässä.
Melkoinen lintumaailman pommi kuitenkin on se että yli kahteenkymmeneen vuoteen ensimmäinen Pohjois-Karjalassa pesivä heinätavi tavattiin äskettäin Sääperin laitamilta.
Heinätavi
On meillä siis melkoinen lintueldorado täällä Värtsilän laaksossa, sen tunnustaa myös kovan luokan lintuasiantuntija Jari Kontiokorpi jonka vahva veikkaus onkin että lintumatkailu tulee merkittävissä määrin kasvamaan lähitulevaisuudessa Värtsilässä. Olisiko meillä nyt pienen opintomatkan paikka esimerkiksi Liminganlahdelle? Siellähän lintumatkailu on ollut merkittävässä roolissa koko alueen matkailun veturina.
Pitäjäyhdistyksen lintukaukoputki on lainattavissa arkisin Pitäjätoimistolta.
KUVAT: Wikipedia
Hienoja havaintoja!
Ruisrääkän ääni on yksi ikuisesti säilyvä muisto lapsuusajan Värtsilästä.Lintu on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi
vaikka sen kanta vähentyi voimakkaasti 1900-luvulla.
Lintumatkailulla olisi mahdollisuus kehittyä kun paljon erilaisia lintuja laaksossa ja sen kosteikoilla todistetusti on.
Hankkeen vetäjä taitaa puuttua,vai puuttuuko?
Kottaraisten paluuta on odoteltu kovasti.
-60 luvulla oli pihakoivun pöntön yleisin lintu.
Listaan lisättäköön 7. toukokuuta Niiralassa Jänisjoen Lahukassa kalareissulla bongaamamme kuningaskalastaja.
Valitettavasti emme saaneet kuitenkaan kuvattua tätä vikkelää siivekästä, koska kalan irrottaminen verkosta oli juurikin silloin varsin hektisessä vaiheessa.
Kun sitten hieman myöhemmin pystyimme paremmin etsimään lintua rantapuista dokumentointia varten niin eipä sitä enää löytynyt.
Niin tai näin, joka tapauksessa tämä oli meillä eka havainto lajista ja ilmoitin sen jo samana päivänä valtakunnalliseen havaintopalveluun tiira.fi. jonne se onkin näköjään myös tullut kirjatuksi..
Hieno havainto Jussi! Siitä alkaa olla aikaa parikymmentä vuotta kaiketi kun sillan kupeessa kylällä oli yksi ja ylempänä jokivartta Patsolankoskelle mennessä kaksi lisää. Poikkeuksellinen vuosi!
Harvinaisuuksien etsimisen ja tarkkailun lisäksi muistaa ihan tavalliset, ”jokapäiväiset” lintututtavamme. Lintujen ”äänimaisemassakin” on bongattavaa yllin kyllin.
Silloin ”uutena ollessa” kun lapset olivat pieniä ja kyselivät vielä paljon. Asuttiin rannalla ja sen äänet tulivat tutuiksi, vaikka niiden (lintujen) nimiä ei tiedettykään. Kevään ensimmäiset linnut alkoivat saapua ja lapset kyselivät niistä. Ensimmäinen taisi olla töyhtöhyyppä, sanoin lapsille, että se on tiira ja toistaa nimeään ”tiira tiira..”. Eräänä päivänä lapsi kysyi miksi se tiira nyt laulaa ”viklo, viklo, viklo?”
Niin se äänimaailma muuttuu.
Mokinlammelle on musta joutsen. On ainakin pari päivää siellä majaillut.
Tuo musta joutsen onkin luultua harvinaisempi, nimittäin muovinen..😁
Kiitos Eero-Matille yhteenvedosta! Monenlaista on ollut ilmassa. Jalohaikara ja sitruunavästäräkki ovat myös niitä harvinaisuuksia, joita ei joka vuosi Värtsilässä esiiny. Viime vuonna”jallu” vieraili Kaustajärvellä, tänä vuonna ohi meni yksi. Elegantti!. – Ruisrääkästä: muokattu viljapelto ei lintua innosta. Nurmi kyllä.
Kaustajärven lahukassa, laiturimme vieressä, pataroi kaksi lintua,
joita en tunnista. Mahdotonta meteliä pitäen laskeutuivat rantaveteen,
mutta tepasteelivat maallakin.
Linnut olivat isokokoisia, pulleat muodot. Vatsakupu kuivan hiekan värinen.
Pitkä, suora kaula, väriltään musta. Kurkussa näytti olevan valkoista.
Mitähän lintuja mahtoivat olla?
Kuulostaa että Kaustajärvellä pataroi Kanadanhanhia.
Tämähän selvisikin äkkiä, kiitos Jorelle! Katsoin kuvaa
netistä ja samanlaisia olivat. Lienevätkö miten yleisiä
näillä main?
Hyvä havainto!
Mainittu laji ei ole mitenkään yleinen täälläkään Värtsilän laaksossa saatikka sitten metsäisemmillä seuduilla. Sääperillä ja sen rantapelloilla on silloin tällöin harvakseltaan näkynyt joitakin satunnaisia yksilöitä, mutta lähin huomattavampi populaatio löytynee todennäköisesti tänä kesänäkin Kiteen Ätäsköltä.
Jännä havainto Telle!
Nyt kiinnostaa että pesivätkö ne peräti Kaustalla?
Jos pesivät,näitä aikoja ilmestyvät untuvikot!
Kahdestaan uskenteluvat tänäänkin rannassamme.
Maihinnoususta ei olisi niin väliksi, alkaa olla
liukumiinoja rinne mustanaan. Vennäinrajalta päin
tähän laskeutuvat. Eivät tykänneet, kun sanoin, että
ehtikkeepä huussinne jostain muualta. Äkäisesti käklättivät
vastalauseita.
*
Menköön toinenkin
luontohavainto samaan syssyyn: Liiterin edessä oli eilen pitkä,
laiha käärme, keltaista pään puolella. Oiskoon ollut rantakäärme?
Kivikkoon livahti. Mutta jos kyy tulee pihamaalle, niin mihin
minä sen kiissuutan? Naapurin tontilleko heivautan kuin leppäkeihään?
Paskomisriesa ei ole uimarannan kyseessä ollen millään lailla vähäteltävä juttu.
Kuinkas sen sitten käytännössä torjut eli saat ongelman aiheuttajat karkkoamaan muualle joko vain väliaikaisesti tai jopa lopullisesti?
Mitään pikaratkaisua en osaa ehdottaa, mutta älä ainakaan jätä vahingossakaan ulos mitään sellaista jota nämä siivekkäät mahdollisesti syövät. Yksioikoinen tappaminen ei myöskään välttämättä ole kaikkein suositeltavin vaihtoehto tämänkään linnun aiheuttamien haittojen eliminoimiseksi, mutta se on tarvittaessa kuitenkin mahdollista jopa ilman erikoislupaa.
Lainsäädäntömme on nimittäin tässäkin asiassa niin kummallinen, että erittäin tiukasti suojeltua todellista vahinkolintua valkoposkihanhea huomattavasti harvalukuisempi kanadanhanhi on puolestaan normaalin vesilinnustusajan puitteissa 20.8 – 31.12 täysin vapaata riistaa. Peltomaalla tihujaan tekevän lajin edustajan saapi ampua posauttaa jo kymmentä päivää aikaisemmin.
Rantakäärmeen olet nähnyt, vaaleankeltainen niska on pomminvarma tuntomerkki. Kyy nauttii nyt jo viidettä päivää lainsuojaa, joten mikäli ei venytä omatuntoansa niin aika lailla kynnetönhän siinä ihminen sitten on. Itse en ole kyllä koskaan tappanut enkä karkottanut mitään käärmeitä edes pihapiiristä, koska nehän ovat hyötyeläimiä jotka menevät menojaan eivätkä siis todellakaan koskaan varsinaisesti hyökkää ihmisen päälle. Näiden matelijoiden surmaamisen todellisen hyödyn voinee rinnastaa lähinnä hyttysten huitomiseen!