Niiralan aseman ratapiha oli vanhan ratavartion kakaroiden satunnainen leikkipaikka.
Leikkiminen ratapihalla oli ehdottomasti kielletty. Kieltoa tehostettiin ajoittain valvojien
toimesta kotona. Tehostekeinoja olivat mm kasvimaan kitkeminen, hillitty äänen korotus tai
jopa ranstakin hakemisella uhkailu. Kaikista kielloista ja tehosteista huolimatta joskus ratapihalle mentiin. Ensin oli varmistettava ettei ratapihalla ollut vetureita ja hyvä oli vilkuilla myös aseman suuntaan
ettei sielläkään ollut suurempaa henkilökunta liikehdintää.
MIKÄ SINNE KISKOJEN VÄLIIN VETI
Ratapihalla oli oma tuoksunsa. Siellä tuoksui ameriikka. Liipettipöllien tervan tuoksu kiihotti
pikkupoikien kaukokaipuun äärimilleen. Mielleyhtymä tuoksun, kiskojen ja pois vievän
junan välillä oli selvä.
Ei tietysti ollut mitään selkeää käsitystä minne kaikkialle kiskot voisivat viedä. Joensuussa
oli käyty ja serkut olivat kesälomareissullaan käyneet kauniissa vaatteissaan kertomassa
että Neuvostoliiton lisäksi maailmassa on toinenkin ulkomaa, Ruotsi.
Se tuli selväksi että ulkomaassa kaikki oli paremmin. Kahvi oli parempaa, tuliaiseksi saatu
Gevalia kahvipurkki avattiin vasta jouluna ja niin hienoja autoja, millä ulkomaan serkut
ajoivat, ei ollut edes Kettusen Lassilla.
Nämä kokemukset kaukaisesta maasta ja ratapihalta löytyvät timantit sinne kielletylle
alueelle vetivät.
Timantit ovat kuulemma ikuisia. Eivät ole. Yhtään turkoosin väristä Niiralan ratapihalta
kerättyä timanttia ei ole enää tallessa. On tietysti mahdollisuus että nämä säihkyvät aarteet joita kiskojen reunoilta joskus löytyi,eivät olleetkaan aitoja timantteja.
Se tiedettiin että venäläisistä vaunuista niiden oli pakko olla peräisin. Lasia ne eivät
olleet, kiven näköisiä olivat. Yleensä väri oli turkoosi. Siis timantteja. Ainakin meidän
leikeissä vaihtovälineenä ylivoimaisia. Yhdellä timantilla sai kymmenen kiväärin hylsyä tai
parikymmentä vaatimattomampaa pienoiskiväärin hylsyä.
TUPAKKALAKKO
Joskus ratapihalla näki sellaista mitä ei olisi pitänyt nähdä. Kääntöpöydän vieressä oli kaksi tai kolme pitkää ja korkeaa halkopinoa. Metrisiä, kuivia koivuhalkoja odotti höyryveturin ahnaaseen uuninkitaan pääsyä. Niiralassa veturit saivat käyttövoimaansa täydennystä. Halkojen lisäksi vettä hienosta tornista joka sekin sijaitsi kääntöpöydän liki. Vesi oli kotoisin Jänisjoesta josta se pumpulla nostettiin vesitorniin. Pumppuasema Kerosen rannassa toimi myös mainiona uimakoppina.
Ratapihalla yhtä kiskoa kävellen kehitettiin tasapainoa. Nämä harjoitukset veivät taidon
kehittyessä vanhan vartion kohdalta aina kääntöpöydän halkopinoille saakka. Niin sinäkin iltana kun jouduin tahtomattani todistajaksi velipojan ja parin muun kylän
nuorentoivon mahorkan veto harjoituksiin.
Isot näkivät minut! Ottivat kiinni ja taluttivat rikospaikalle. Pienen neuvonpidon jälkeen
jatkotoimista oli helppo päättää. Pannaan natiaiselle armiro suuhun ja tulta perään. Näin
silminnäkijästä tehtiin rikostoveri ja varmistettiin että kieli ei kotona tupakoinnista laula.
Isot pojat ottivat toisenkin kerran mukaan halkopinojen väliin. Velipoika sattui onnekseen
olemaan jossain muualla silloin.
Lauantaiehtoo sujui rattoisasti siinä pinojen välissä tuprutellessa ja välillä oksentaessa. Hitto kun teki pahaa mutta muuten oli miehekäs olo. Pahanolon olisi vielä kestänyt mutta kun sattui systeri ajamaan pyörällä pinojen ohi ja näki miehekkään pikkuveljensä sätkä suussa olivat katastrofin ainekset kasassa. Systeri polki hameenhelmat hulmuten kohti kotia ja kailotti ajaessaan tupakoinnistani.
Minulla puolestaan oli mahanalus täynnä jalkoja kun yritin saada tuon huutavan ,hurjasti
polkevan terveysuhkani kiinni. En saanut. Kun pääsin pihaan, minuutin liian myöhään, tiesi koko asujamisto että tuolta se tupakoiva nuorisorikollinen tulee. Velipoika ehti vastaan ja lupasi vaitiolosta kaksi Top-askia karkkia. Vastaavasti laulamisesta seuraisi sellainen turpalöyly että isän ojennus olisi sen rinnalla lasten leikkiä. Ei auttanut kuin ottaa vastaan se mitä korkeimman kädestä tuli. Ja sitähän tuli. Isän kanssa aitassa suoritetut neuvottelut johtivat puoleltani myönnytykseen. Tein tupakkalakon. Paljon sitä 6 vuotiaan elämään mahtui. Tupakanpolton aloitus, miehistyminen ja tupakkalakko.

11 comments for “Ihan ratapihalla”