On lunta tullut jälleen. Pitää ihan julkisesti kiittää kaikkia teiden kunnossapitäjiä, niin pääteiden kuin oman pienen pihatienkin aurauksesta! Pääsee töihin ja asioille kulkemaan. KIITOS! Olisi itselleni kyllä tekemätön paikka käsipelissä. Ei traktoria eikä mönkijää tai vastaavaa. Vain lumilapio ja lumikola. Kevyt pakkaslumi on ok siirrellä, mutta entäs se raskaampi, vetinen suvilumi…. hikistä hommaa…
Miten ihmeessä ”ennen vanhaan” kun ei ollut konetyövoimaa asiat hoidettiin.. ja kulkuväylät pidettiin auki. Käsipelissäkö? Olisi mukava kuulla kellä tälläistä historia tietoa esim. perimätietona kerrottuna.
Eiran kommentin aihe on meillä vielä kuten ennen vanhaan ihan vaan hyvän ja terveellisen hyötyliikunnan takia.
Meillä siitä syntynyt ihan kilpailu mieltä. Jos yöllä on satanut lunta niin vaimolla on kiire jo aamu aikaisella lähteä pihalle lumitöihin ennen kuin minä kerkiän joskus varastamaan hänen lumensa.
Mutta tosin suvilumi onkin sitten asia erikseen ja joskus pitää jo penkkojen siirtelyyn pyytää raskaampaa kalustoa.
Ihan ennen vanhaan valjastettiin riuska hepo ja laitettiin reki perään. Meni kuulemma hangessakin, kertoi mummoni Luukkaisen (Kontion) Siiri, jonka vahva hevosnaiskokemus oli peräisin Vieremältä ja Kerimäeltä.
60-luvulla, jKr., meiltä Selkäkylältä lähdettiin ihan moottorikärryllä ajelemaan lumilingon perästä, jota veti Massikka. Uudenkylän koulun tietä aurasi siipiaura-auto. Aina ei lähdettykään, jos ei ollut umpipakko. Kerran illalla, tammikuussa 1963 lähdettiin kyllä Lassin amerikanraudalla lujaa Joensuuta kohti vaikkei ollut aivan puhdas tie. Jäin eloon, kiitos autoharrastuksen.
Nykyisin KIITOS ja kumarrus Värtsilän LOISTAVILLE palveluille, joihin kuuluu Varosen Juhan täydellinen palveluvalikko!! Patsolantiekin pysyy avoinna ilmeisesti Selkäkylän entisen naapurimme avulla. Tiehoitokuntahan sen tietää…
On lunta tullut jälleen. Pitää ihan julkisesti kiittää kaikkia teiden kunnossapitäjiä, niin pääteiden kuin oman pienen pihatienkin aurauksesta! Pääsee töihin ja asioille kulkemaan. KIITOS! Olisi itselleni kyllä tekemätön paikka käsipelissä. Ei traktoria eikä mönkijää tai vastaavaa. Vain lumilapio ja lumikola. Kevyt pakkaslumi on ok siirrellä, mutta entäs se raskaampi, vetinen suvilumi…. hikistä hommaa…
Miten ihmeessä ”ennen vanhaan” kun ei ollut konetyövoimaa asiat hoidettiin.. ja kulkuväylät pidettiin auki. Käsipelissäkö? Olisi mukava kuulla kellä tälläistä historia tietoa esim. perimätietona kerrottuna.
Eiran kommentin aihe on meillä vielä kuten ennen vanhaan ihan vaan hyvän ja terveellisen hyötyliikunnan takia.
Meillä siitä syntynyt ihan kilpailu mieltä. Jos yöllä on satanut lunta niin vaimolla on kiire jo aamu aikaisella lähteä pihalle lumitöihin ennen kuin minä kerkiän joskus varastamaan hänen lumensa.
Mutta tosin suvilumi onkin sitten asia erikseen ja joskus pitää jo penkkojen siirtelyyn pyytää raskaampaa kalustoa.
Ihan ennen vanhaan valjastettiin riuska hepo ja laitettiin reki perään. Meni kuulemma hangessakin, kertoi mummoni Luukkaisen (Kontion) Siiri, jonka vahva hevosnaiskokemus oli peräisin Vieremältä ja Kerimäeltä.
60-luvulla, jKr., meiltä Selkäkylältä lähdettiin ihan moottorikärryllä ajelemaan lumilingon perästä, jota veti Massikka. Uudenkylän koulun tietä aurasi siipiaura-auto. Aina ei lähdettykään, jos ei ollut umpipakko. Kerran illalla, tammikuussa 1963 lähdettiin kyllä Lassin amerikanraudalla lujaa Joensuuta kohti vaikkei ollut aivan puhdas tie. Jäin eloon, kiitos autoharrastuksen.
Nykyisin KIITOS ja kumarrus Värtsilän LOISTAVILLE palveluille, joihin kuuluu Varosen Juhan täydellinen palveluvalikko!! Patsolantiekin pysyy avoinna ilmeisesti Selkäkylän entisen naapurimme avulla. Tiehoitokuntahan sen tietää…