Äiti Hilja, Anja ja Toini RummukainenArtikkeli on ollut Lieksan Lehdessä 2006. Kirjoittaja Toini Otajärvi os. RummukainenEvakkotalo PielavedelläEvakkotalo ja ystävällinen isäntäperhe Pielavedellä.
Vanhoja kaapin laatikoita selatessani löysin pellavaisen pyyhe liinan, jonka nurkkaan oli kirjoitettu ”Jouluna 1940 Pielavedellä emäntä Kateiselta”
Eli kyseessä on tuo evakkotalon joululahja meidän perheelle.
Onpa hienosti kuvattu tarina evakkoreissusta ja sen jatkosta. Tässä näkyy kuinka ystävällinen käytös evakkoja kohtaan saa hyvän mielen kaikille. Toisenlaisiakin muistoja oli mm. äidin ja mummon kertomana, jotka Pielisen rantamilta olivat Lapinlahdella evakossa. Mutta meitä ihmisiä kun on niin monenlaisia,toiset enemmän, ja toiset vähemmän empaattisia lähimmäistä kohtaan.
Pielavedellä oli monen pakolaisen turvapaikka. Äiti-Elinakin oli muutamia aikoja paossa Valtiollisen poliisin etsiviä Pielaveden Tommonmäen kansakoulussa, jonka opettajana oli Kajaanin seminaarin johtajan Martti Helan tytär Anneli Hela. Tommonmäki oli yksi sota-aikana luodun pakolaisverkoston suojapaikoista. Elinan huoltajalla oli pääsy etsittyjen listoihin, ja heti kun nimi ilmestyi listalle, lähti postikortti Elinalle. Kortissa luki ”kuumenevaa”, ja se oli merkki siitä, että kätyrit ovat kannoilla ja laukku taas pakattava. Melkoista oli meininki ryssän varjossa, ei voi sanoa kovinkaan rentouttavaksi.
Nuo kaksi ylintä kuvaa on todennäköisesti isäni Tauno Rummukainen ottamia. On kai ne sotilaat saaneet joskus loman ja päässeet käymään evakossa olevan perheensä luona.
Uteliaana lapsena tutkin tietysti kotitalomme jokaiusen sopukan. Ullakolta erään hirren päältä löysin kasan mustia lasilevyjä kooltaan noin 10×15 cm. Kun raaputin mustan töhnän pois toiselta sivulta niin sain kirkkaita lasilevyjä omiin majoihini. Se oli hienoa. Kun näitä mustia laseja käänteli sopivasti valoa vasten niin erottui tuttuja ihmisten kuvia. Tuokin, missä siskoni Toini pitää kanaa sylissään. Se sama kuva oli meillä lipaston laatikossa. Nämä lasilevyt olivat siis sen aikaisia valokuvaus filmejä vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Minulle oli tärkeintä saada raaputtamalla niistä kirkkaita lasilevyjä. Voi kun löytyisi vielä joku lasi, mitä en olisi raaputtanut piloille. Isä oli ottanut kuvia 1920 luvulta alkaen.
Vanhoja kaapin laatikoita selatessani löysin pellavaisen pyyhe liinan, jonka nurkkaan oli kirjoitettu ”Jouluna 1940 Pielavedellä emäntä Kateiselta”
Eli kyseessä on tuo evakkotalon joululahja meidän perheelle.
Onpa hienosti kuvattu tarina evakkoreissusta ja sen jatkosta. Tässä näkyy kuinka ystävällinen käytös evakkoja kohtaan saa hyvän mielen kaikille. Toisenlaisiakin muistoja oli mm. äidin ja mummon kertomana, jotka Pielisen rantamilta olivat Lapinlahdella evakossa. Mutta meitä ihmisiä kun on niin monenlaisia,toiset enemmän, ja toiset vähemmän empaattisia lähimmäistä kohtaan.
Pielavedellä oli monen pakolaisen turvapaikka. Äiti-Elinakin oli muutamia aikoja paossa Valtiollisen poliisin etsiviä Pielaveden Tommonmäen kansakoulussa, jonka opettajana oli Kajaanin seminaarin johtajan Martti Helan tytär Anneli Hela. Tommonmäki oli yksi sota-aikana luodun pakolaisverkoston suojapaikoista. Elinan huoltajalla oli pääsy etsittyjen listoihin, ja heti kun nimi ilmestyi listalle, lähti postikortti Elinalle. Kortissa luki ”kuumenevaa”, ja se oli merkki siitä, että kätyrit ovat kannoilla ja laukku taas pakattava. Melkoista oli meininki ryssän varjossa, ei voi sanoa kovinkaan rentouttavaksi.
Nuo kaksi ylintä kuvaa on todennäköisesti isäni Tauno Rummukainen ottamia. On kai ne sotilaat saaneet joskus loman ja päässeet käymään evakossa olevan perheensä luona.
Uteliaana lapsena tutkin tietysti kotitalomme jokaiusen sopukan. Ullakolta erään hirren päältä löysin kasan mustia lasilevyjä kooltaan noin 10×15 cm. Kun raaputin mustan töhnän pois toiselta sivulta niin sain kirkkaita lasilevyjä omiin majoihini. Se oli hienoa. Kun näitä mustia laseja käänteli sopivasti valoa vasten niin erottui tuttuja ihmisten kuvia. Tuokin, missä siskoni Toini pitää kanaa sylissään. Se sama kuva oli meillä lipaston laatikossa. Nämä lasilevyt olivat siis sen aikaisia valokuvaus filmejä vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Minulle oli tärkeintä saada raaputtamalla niistä kirkkaita lasilevyjä. Voi kun löytyisi vielä joku lasi, mitä en olisi raaputtanut piloille. Isä oli ottanut kuvia 1920 luvulta alkaen.