Poikasena piti mennä metsään etsimään räklän pesiä. Nyt ei tarvitse. Nyt ne tuovat pesänsä pihamaalle. Helluntaihin mennessä rastailla oli jo ensimmäinen satsi lentäviä poikasia. Mansikat eivät kypsyneet näille poikasille, joutuvat tyytymään liharuokiin. Emot nyhtävät onkimatoja pihanurmikosta. Isommat poikaset tulevat jo opettelemaan matojen kaivamista.
Ainakin kahden linnunpöntön katolla on räkätin pesä. Nyt kaikki poikaset ovat lähteneet pesästä, mutta käyvät kuitenkin silloin tällöin kotipesällä katselemassa maailmaa.
Mustarastaan poikanen istuskeli kotvasen oksalla, missä talvella on kauralyhde ja muita herkuja.
Olin viikko sitten tuttavieni kesäpaikalla Liperin Kaatamossa.
Vanhassa pihlajassa roikkui talven jäljiltä pönttömallinen lintujen-ruokinta-automaatti.
Kyllä oli kuhinaa sen ympärillä, Tikka näytti hallinnoivan pönttöä, muut linnut
uskaltautuivat vasta sitten aterioimaan, kun tikka poistui hetkeksi.
Myös oravaemo toi poikueensa tuon ruokapadan äärelle. Näimme aikamoista
akrobatiaa kun kurret kurkottelivat kohti keinuvaa pönttöä.
Seuraavana päivänä ruokintapönttö otettiin pois kesäksi ja pestiin. Vielä
hetken linnut ja oravat pyörivät pihlajassa, ihmetellen ruokapaikan katoamista.
Täällä maalla, kun tieliikenteen melua ei kuulu, on ollut pari viikkoa ollut hiljaista. Suuri osa linnuista on lopettanut laulamisen ja ovat keskittyneet poikasten hoivaamiseen. Vaikuttaa siltä, että kesä olisi aikaisessa, sillä laulussa ”On kesän kirkas huomen” viitataan juhannukseen, jolloin ”on lintunenkin vait”
Linnunpöntöistä sen verran, että pihapiirissä on kymmenkunta pönttöä, joissa on talitiainen, sinitiainen, pikkuvarpunen ja kirjosieppo sekä kahden pöntön katolla räkättirastaat. Kirjosieppo tyhjensi ainakin kolme pönttöä. Ei ole tietoa onko niissä nyt pesintää. Talviruokinta täällä on päättynyt silloin kun lumet sulivat.