Tänään kotona

Mies tulee kotiin. Nainen vähän nuilottaa, on omasta mielestään odotellut jo turhan kauan.

Mies nakkaa tiskipöydälle muovipussin.
– Matikkakeittoa saadaan tänään.
– Eikä, minähän olen sanonut, että en tykkää, että minun ruuanlaittoon puuttuvat kylän ukot, minulla on käristys uunissa.

Nainen tupisee, vaikka tietää kyllä, että kalapaketin antaja on osannut värkätä saaliin jo ruuantekokuntoon. Nainen on jo vuosia sitten antanut ohjeet, että fileinä kaikki, ahvenet ja siiatkin.

Pussissa on tavaraa sen verran, että huoletta voi puolet pakastaa.

Mies tyytyväisenä, pullakahvit juotuaan, asettuu television eteen vahtimaan Tourin hiihtoja, hetken päästä mäkiviikon mäkihyppyä.

Nainen touhuaa keittiössä. Mateen palat kattilaan, kypsyttää suolavedessä sen verran, että isommat ruodot voi kopauttaa irti. Kuorii muutaman perunan ja porkkanan, pilkkoo, panee kattilaan. Silppuaa puolikkaan sipulin joukkoon. Antaa kypsyä, kaataa kalapalat sekaan, lisää rohki määrän tilliä ja persiljaakin. Vielä kunnon voiköntti. Kypsyttelee, maistelee. Kaataa kattilaan purkillisen ruokakermaa. Antaa olla hellalla tovin. Miettii, että olihan oikeasti helppo homma! Melkein pikaruokaa. Ei muista enää nuilottaa!

– Täällä olisi nyt tätä matikkasoppaa, alahan tulla.

Syövät, hyvää on. Mies santsaa, kehuu.

– Kyllä kohta hyvin nukuttaa keiton päälle. Hyvää on matikkasoppa!
– Niin just, kyllä sinua nukuttaa aina syötyä. Rakastatko minua?
– Hmh..tietysti, mitä se siinä kyselee. Taas.

Mies asettuu taas televisionsa eteen. Antaa lausuntoja. Mainitsee, että ovat housun persuukset alhaalla monella mäkimiehellä.

Nainen tyytyväisenä laittelee astioita tiskikoneeseen. Miettii, että olipa hyvä tämä matikkasoppakeissi. Nyt on huomisenkin sapuska jo valmis, kun tuli tuplakeitokset tälle päivälle. Mielessään lähettää kiitokset kalastajalle.