Saara


No se on Saara täällä, rupesin kirjottammaan ku niin tympässee kaikki. Eikä oo oikein kettään, kelle soittas. Eikä kettään näy missään.

Se on äitimuoriki nyt pistetty maan povveen.

Oikkeen vihaksi pistää nyt kun mietin entistä elämää. Sehän ei mulla ikkään oo ollu paljo mittään. Ku minähän en oo kukkaan enkä mikkään. Tai ainaki niin luulevat. Luulevat tietävänsä.
Minähän tiijän, että olihan joskus jottain. On sitä meikäläinenki sen yhen ainoon Roodoksen reissun päässy tekemmään.

Mutta sitten. Minut niinku tavallaan jätettiin tänne salokyläle. Kaveriksi äitile. Ja lehmile. Sisarukset läksivät aikonaan, kuka Helssinkkiin ja kuka Ruotsiin, kuka minnekkiin. Miehän se nuorimpana jäin. Olinko niin saamaton ja tyhmä, etten osannu repästä ittiäni irti ja lähtee. Vaiko liian kiltti.

Lomillaan kävivät sisarukset passuuttamassa ihtiään. Ainaki osa. Joillaki saatto olla kyllä jottain evästä mukana. Jos ei muuta, niin viinapullot.
Velipoikiin eukot vielä arvelivat, että minä tässä jottain etuja nautin. Naurattas jos ei itkettäs. Se etu. Selän levynen laverisänky vintin perällä ja joku pöyvän rötiskö oli ennen ku sain ite jotaki kalustetta tähän meijän rintamamiesmökkiin hommattua.

Eilessä päivänä soitti yks velipoika, sano emäntäsä kanssa aatelleen, että minä saan ruveta järjestelemmään perukirjotuspaperiloita. Sano ite rupiavansa kuiteki selevittämmään, paljonko tästä paikasta saapi ku myyvään.

Haistattelin sille vaikka mitä. Sanoin, että voipi sitten hoijella käpäläänsä neki perukirjapaperit. Lupasin laittaa hälle kuitit hautauskuluista. Miehän ne maksoin. Siitä omasta pienestä eläkkeestä. Siitä, mitä kerkis kertyä, kun tässä niitä etuja nautin.

Vaan nyt ku oikeen innostun, näytän kohta kaikille ne kuuluisat närhen munat! Mulla on jo Tinderissä profiili. Ja kun saan sen mahottoman ison perintöossuuven meijän paikan myynnistä, pistän ranttaliksi muutenki. Lähen taas Roodokselle. Tiijä vaikka Jorgos olis vielä vappaa. Tai taas. Tai sitten se Tinderilöytö…



5 comments for “Saara

  1. Vai lähti Saaralta äiti. Mukavan tarinan siitä kuitenkin vasäsit päivän piristykseksi.
    Roodoksen matkan toivossa..

  2. Tuula, erittäin hyvä kirjoitus. Et ole ainut tuollaisessa tilanteessa oleva ihminen. Tuo kirjoitus oli viedä jalat alta, koska itse olen kokenut tuon saman. Itku tuli silmään, kun muistot lähtivät vierimään tuota kirjoitusta lukiessani. Luin tuon kirjoituksesi useampaan kertaan ja lopuksi itkin. Tuula, voimia sinulle.

  3. Tuula kirjoitti hyvän ja osuvan tarinan kuten lukijapalaute vahvistaa.

    Kuuntelin F-securen tietoturva-asiantuntijaa Mikko Hyppöstä aamulla.Hän raapaisi hiukan pintaa tulevasta tietoyhteiskunnasta sanoen mm että tulevaisuuden tietoverkot ovat ovat kaikkialla ja kaiken aikaa.Hän myös maalasi tähän liittyen että tulevaisuudessa tekoäly osaa kirjoittaa meille sellaiset kirjat ja jutut mitä haluamme lukea,myös musiikin ne säveltää meille kun ensin saavat selville mistä kukin pitää.

    En halua tätä kehitystä.Haluan että Tuula ja kumppanit jaksavat kirjoittaa jatkossakin tarinoita sydämellä eikä pelkästään älyllä.

  4. No hei vaan,
    se on Saara taas täällä, pistänpä jonku sanan.

    En olis ikinä uskonu, kuin hankalalle tolalle mennee välit sisarusten kanssa. Velipoika on puuhannu perukirjotuspaperit ja on samalla selevitellyt tämän meijän paikan hintaa. Eihän se hän, eikä varsinkaan hänen eukko, eikä muutkaan pesän osakkaat ymmärrä, että ei oo kysseessä mikkään hintava paikka.

    Pesän arvoksi tuli niin pieni summa, ettei meillä mene ees perintoverroo! Meitähän on sen verran iso sakki perimässä. Siittä olivat onnellisia. Verohallinnon päätöstä siitä ei vielä oo tullu.
    Vaan entäpä sitten. Kun pitäs tehä jako! Esittivät mulle ostettavaksi heijän ossuuvet niin isolla hinnalla, että päätä huimaa ja naurattaa. Kun minä oon täällä salolla tottunu elämmään ja olemmaan. Heijän mielestä soppii mulle ja tämmösellä summalla olisivat valamiit laittammaan nimet kauppakirjaan. Saisinhan kuulemma kiinnittämällä paikan lainaa heijän ossuuksien ostoon.

    Näin tuli todistettua, että pöljänä minua pitävät.

    Heti tein ehottoman topin. Kysyin, onko siellä porukassa joku, joka sen sillä hinnalla ottas? Eipä ollut.
    Reiluuven vuoksi voin sannoo, jotta yks sisko ilimotti, että hän ei tarvi mittään omasta ossuuvesta. En minä silti sitä salotorppaa halua itelleni. Voihan siellä joskus pistäytyä marjoja kerräämässä.

    Eikö sen nyt voi myyvä jollekki ulukopuoliselle sillä hinnalla, mitä siitä saa. Kun ei omille kelepaa kellekkään. Kaikki ollaan sen ikäsiä, ettei se tule hoijettua, jos ei kukkaan asu siellä. Ja seuraavan poloven riesaks ei kannata jättää jaettavaksi. Siinäpä nyt miettikööt kaikki tykönänsä.

    Hommasin pitäjältä pienen asunnon rivitalosta ja nyt elän niinku muutki ihmiset. Oikein herroiksi elän ja asun. Vesi tullee ja mennee! Oma saunakin on, ei ku vain napsautan päälle niin kohta on kuuma! Jos joku asia ronklaa, saa soittaa kiinteistöhuoltoon, niin jopa sieltä joku Reipas Reiska tullee hoitammaan asian kuntoon.

    Heleppoa on! Ja mukavat ovat naapurit. Eivät tunge liian tutuksi, mutta päivää sanotaan ja pienet kuulumiset vaihetaan pihalla tai postilaatikolla!

    Yks Einari kyllä kyseli, saisko tulla joskus päiväkahaville. En kehannu kieltää. Taisi höpöttää, ei ole soitellu ovikelloa. Sillä oli mukavat silimät.

    Se Tinder. Alakuun en millään meinannu osata tulukita niitä yhteyvenottoja. Vaan on nyt joitaki viestejä vaiheltu. Outoa on touhu. Vaikka mitä esityksiä on tullu. En tykkää. Annan sen nyt olla vähän aikaa. Sinne facebookkiinki on nyt profiili laitettu. Yks naapuri tästä talosta jeleppas sen tekemisessä. Ja on mulla siellä nyt muutama kaveriki, mutta niitä ei näy ulukopuolisille. Se on sillai muokattu se profiili. Olis pitäny toittaa tuo laittaa jo siellä salolla ollessa. Ajan kuluksi.

    Illat pitkät joskus sellailen ja lueskelen tuttujen ja vähän muittenki päivityksiä. Näkkyy muutamat tosi avoimesti asioitansa selostavan. Liekkö totta kaikki. Ja joillaki on satoja kavereita ja enemmänki. Outoa semmonenki. En minä ite kirjota sinne mittään. Joskus laitan tykkäyksen. Seki sitten vähän hävettää. Näkevät, että oon siellä ronkkinyt.

    Voihan olla niinkin, että kun opin tuota some-maalimmaa, rupian somettajaksi ja tienaan isot rahat ja sitten ostan sen meijän paikan. Heh! Ihan vaikka huvikseni. On siinä mettää jonku verran. Tiijä jos vaikka kunta kaavottaa sen tuulivoimapuistoksi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *