28 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 30/2021

  1. Pitäähän tänne jonkun postia laittaa.
    Vaikka eipä miun juttuja kukaan
    uskalla kommentoida ja voi herrajumala
    jos joku erhtyy kehaisemaan. No
    kirja-/taideblogillani lukijoita riittää
    ja kirjapakkeja tulee verovapaina
    kriitikkokappaleina joka päivä isoja
    laatikoita.
    Viime vuonna blogillani oli 45000
    vierailijaa, joten ei ole onnistumisen
    paineita Värtsin suhteen. Paremmin
    virnuiluttaa tämä kissa ja hiiri – leikki.

    Jos joku Värtsin lukijoista yrittää
    oman kirjan tekoa, niin antaisin
    tosi jäykän alun käsikirjoitukseen:

    “Suolla oli kaksi kurkea
    ja sää oli surkea.”…

    Kanttorilan kumma vieras, Haamu Kustannus

    Mistä se outo tyttö tänne tupsahti

    Positiivista kummitusviihdettä

    Tiina Hautala&Marjo Nygård: Kanttorilan kumma vieras, Haamu Kustannus 2021

    No jopas nyt jotakin ja voi hyvänen aika. Kesäkahvilaksi muutettuun kanttorilaan tupsahtaa pikkuinen tyttö valkoisissaan. Ihan on eläväinen pikkuneiti. Juttelee niitä näitä, mutta ilmassa häivähtää outu tuntu, epätavallinen etten sanoisi.

    No tämä kyseinen kanttorila on todella olemassa. Juuret johtavat aina 1700-luvulle. Onpa vankka rakennus kestänyt aikaa. Joskus se oli kirjasto, joskus kulkutautisairaala, kanttorien kotina ja kesäasuntona.

    Tarinasta puheenollen, on kuultu että wanha kanttori asuu vieläkin yläkerrassa ja järjestää kolinoita ja kylmiä tuulenviuhahduksia asukkaille, niinkuin kummituksilla on tapana.

    Mutta tämä tyttö se vaikuttaa ihan normaalilta, ei miltään haamumaiselta häivähdykseltä. Neuvoo emännälle senkin, että missä limulaatikkoa säilytetään.

    Kivojahan tämmöiset kesäkahvilat ovatten. Lapin reissullani käväisin kesäkahvila-koulumuseossa, jossa lapsuuden muistumat häivähtivät eloon. Kahdenistuttavat pulpetit, varrellinen ja suuri helmitaulu, aapiskukkokirjoja, kuvatauluja, jotka nykyisin maksavat antiikkimessuilla satosen. Oli suuri liitutaulukin, johon lapset saivat taiteilla vaikka kukkia tai menninkäisiä.

    Tämä kanttorila on semmoinen kiva miljöö. Lampaitakin siellä on lapsille rapsutettavaksi. Mutta ne tarinat. Vanhat ihmiset tulevat hyvin tietävän tuntuisiksi, kun kolistelijoista ja muista kummitushäivähdyksistä puhutaan. Heillä kun on tietoa kummitushistorioista.

    Että mitä. Kirja on kiva ja hauska kummitusjuttu, joka päättyy vielä ihan mallikkaasti, mutta jää kuitenkin kutkuttava tuntu, että jospa sittenkin siinä oli jotakin…

    Tykkäsin kirjan tyylistä ja kuvallisestakin annista. Tekstikin osoittautuu ihan pieteetillä ja huumorilla tehdyksi. Näin sitä pitää lapsille kummitusviihdettä tehdä, ei millään hirvityksillä ja painajaisia lietsovilla virityksillä.

    Kertakaikkiaan ja voi suutarin pieksut lohivaapussa.

    Jouko Varonen

    SARV:n jäsen

  2. Vihdoinkin kauan kaivatut vesisateet. Sienisadon osalta taitaa olla jo myöhäistä. Pohjois-karjalan alueellakin varoittelivat autoilijoitakin kuuroista.
    Pitänee siis ajella varoen, ettei ajele kuurojen päälle.

  3. Rasistista virnuilua kuuroista. Keksi potiivisempia huulia.

  4. Lappeenrannan tienoilta värtsiin kirjoitteleville on tarjolla tasokasta, kulttuurista luetavaa Lemin verkkolehdessä, Lemin kirjavassa. Lemin musiikkijuhlat ovat menossa.

  5. Korona se vaan lisääntyy kaikkialla Suomessa! Puhuvat neljännestä aallosta.
    Ei hyvä!

  6. USA:n tautivirasto CDC on ilmoittanut, että rokotteet eivät estä rokotettuja levittämästä tautia. Tämä oli jo tiedossa, mutta nyt se on virallista. Siinä meni siis väite “ottamalla rokotteen suojelet läheisiäsi tartunnalta” vessanpöntöstä alas.
    Tämä tieto tekee myös koronapassista täysin turhan virityksen, eli taiten kannattaa niitä maskeja käyttää vaikka olis ramofonin neulalla rokoteltu:-)

  7. Riitta A
    Kyselit Alpo kyllä Hempalta mutta vastaan kuitenkin että meidän pihassa sanoi eilen 40 mm .

  8. Kävin Värtsilän Leminrinteen hautausmaalla isäni siskon, minun kummitäti, Hilja, omaa sukua Mertanen haudalla, mutta ikävä kyllä hautaa emme löytäneet.
    Kivi poistettu!!
    Kuinka tämä on mahdollista. Ei ole Hiljan veljen sukulaislle ilmoitettu mitään. Olemme pettyneitä.
    Hilja asui Komoniemellä ja oli naimisissa Tauno Niirasen kanssa. Heille siunautui kolme lasta 2 poikaa (toinen poika Lauri kuoli nuorena) toinen poika Erkki kuollut 4 vuotta taaksepäin. Erkillä ja “miniä” Maijalla on 3 aikuista lasta, 2 poikaa ja tyttö.
    Taunon ja Hiljan tytär Seija asuu Kajaanissa leskenä, hänellä on 1 poika, pojalla on kuulema paljon lapsia.
    On se kumma kun lähisukulaisen haudalta poistetaan kivi ja tuhotaan ko. hauta.
    Ennenkuulumatonta suorastaan rikollista toimintaa. Emme anna ikinä anteeksi!
    Kivet voi puhdistaa ja kultaukset uusia. Se ei ole mikään peruste että kivi on vanha.

  9. TOIVOTTAVASTI joku seurakunnan edustaja kertoo SAMille, mistä on kysymys!

    Luin taas Lemin Kirjavaa ja hämmästelin, millainen kulttuuripitäjä Lemi on. Musiikkia laidasta laitaan ja historiatietoa tallennettuna ja tarjolla runsaasti.

  10. Olen laittanut Tohmajärven seurakuntaan sähköpostia ja kysellyt ko. asiasta. – Vastausta ei ole kuulunut, eikä näkynyt. Täytyy ottaa uudelleen yhteyttä.

  11. Kävin kesällä Tohmajärven hautausmaalla ja näin monella haudalla valkoisen pystyyn laitetun lapun, jossa on teksti “Hautamuistomerkki siirrettävä pois” Syytä ei ole mainittu, mutta ylläoleva puhelinnumero on.
    Eivät nämä haudat olleet hoitamattoman näköisiä eikä kovin vanhojakaan.

  12. Näkyi olevan Tohmajärven seurakunnan sivulla että hautaoikeus vanhenee 25- tai 50-vuodessa. Ellei sitä uusita hautapaikka palautuu seurakunnalle.

  13. Hautapaikka vanhenee

    Ilmeisesti näin on päässyt käymään.
    Tätini Hilja on s. 2.5.1912 k.30.1.1969.
    Hiljan tyttärellä ei ole haluja jatkaa äitinsä jä isänsä hautojen hoitoa. Miniä Hiljan (pojan vaimo) ei jaksa. Kivikin on kuulema vanha.

    On se kumma kun hylätään hauta!!
    Ei se ole oikeuden mukaista toimintaa.
    Luulis Suomessa olevan korpea ja hautapaikkoja tarpeeksi. Sekä sukulaisia hoitamaan niitä. Monivuotisia kukkia voi laittaa, tai antaa haudan/haudat hoitoon. Onhan niitä ulkopuolisia hautojen hoitajia.

  14. Entisenä lehtialan ammattilaisena minua hirvittää toisinaan lukea tätä Värtsiä. Nimimerkin takaa kommentoidaan nimeltä mainittujen ihmisten yksityisasioita, vaikkapa haluja jatkaa hautojen hoitoa.

    Seurakuntia saa toki kritisoida siinä missä kuntia tai vastaavia, mutta ehkä olisi aiheellista ottaa ensin selvää, onko jokin toiminta rikollista vai ei.

    Värtsin toimituksella on oikeus poistaa kommentteja ja kokonaisia juttujakin, mutta sitä toteutetaan näköjään kovin valikoivasti.

  15. Ei ole mukavaa mennä käymään isän siskon haudalla kun kiveä ei enää ole eikä hautaa löydy mistään.
    Värtsilän hautausmaa on pieni.
    Ei siellä ole kovin paljon hautoja.
    Olen kuulunut luterilaiseen seurakuntaan koko ikäni ja maksanut kirkollisveroja, samoin tekevät lapseni 4 kpl. Emme ole eronneet kirkosta.
    Sitä paitsi Suomessa on sananvapaus!
    Onhan niitä puskasta huutelijoita.
    Värtsi lehti on Värtsilän lehti

  16. Aika turhauttavaa minusta on Värtsissä nimimerkkien jatkuva vaihtuminen. Eikö joskus voisi esiintyä ihan omalla nimellään, ei kai siinä mitään häpeämistä ole.

    Nimimerkin kanssa jaan saman tunteen, jos läheisen kiveä tai hautaa ei löydy. En ole kovinkaan kummoinen laintuntija, mutta eikö tässä kajota yksityiseen omistusoikeuteen, jos ei ole otettu yhteyttä asianosaisiin?

    Sananvapaus vaatii aina vastuuta, myös netissä.

    “Pitäkää tunkkinne!”

  17. Erkki mielestäni noissa kommenteissa ei ole mitään ihmeellistä jos selvitellään hautapaikan katoamista joten olkoon. Ja olen töissä vain viikolla arkisin en viikonloppuna enkä iltaisin, joten jos työajan ulkopuolella tulee jotain törkykommentteja niin niitä poistan sitten tarpeen mukaan työajan puitteissa

  18. HYVÄ SAULI. KIITOS! ❤❤

    Silja Anita Mertanen-Martiskainen

  19. Netissä on luettavissa poistetuista hautakivistä. Poimin ajatuksia eräistä artikkeleista.
    Artikkeleista käy ilmi, että haudan omistusoikeus palautuu seurakunnalle suoja-ajan 25v ? päätyttyä ja ellei yhteyttä haudatun omaisiin saada niin kivet poistetaan. Kiviä säilytetään arvokkaasti kaksi vuotta seurakunnan varastossa. Kiviä voi kysellä sieltä. Kiviä voi myös ottaa uusiokäyttöön ja jotkut seurakunnat tarjoavat niitä ilmaiseksi.

  20. Hylätyt haudat. Onko sellaisia? Hoitamattomat on asia erikseen. Mitä tarkoittaa “hoitamaton hauta”? Moni ei ole saanut eläessään kukkia. Haudalla sitten pitäisi olla jatkuvasti tuoreita kukkia. Eikö hautamuistomerkki riittäisi todentamaan paikan, ja jos joku haluaa pitää kukkia niin pitäkööt. Kauniitahan ne kukat on kesällä.

  21. Jos Hiljan tytär ei halua uusia hautapaikkaa, mitäpä siihen ulkopuolisilla on sanomista. Ehkäpä se uusimismaksu ei ole se suurin este, vaan haudan hoitamiseen ei riitä voimia tai varoja. Kyse ei ole haudan hylkäämisestä vaan sen palauttamisesta seurakunnalle uudelleen käytettäväksi. Löytyykö lahisukulaisiakaan maksamaan em. kuluja? Tuskinpa vain.

  22. Näinhän se menee. Hallintaoikeus hauta paikkaan päättyy aikanaan. 50 vuoden maksimi aika päättyy 60-70 luvuvulla haudattujen osalta näinä vuosina. Luulen, että seurakunnat pyrkivät ilmoittamaan ajan päättymisestä sille, jonka yhteystieto hautapaikkaan liittyy. Onkohan kymmeniä vuosia vanha yhteystieto ajan tasalla, epäilen.

    Edesmenneitten sukulaisten hautoja katsellessa on tottunut siihen, että se on siellä aina. Ei ole tullut mieleenkään, että tuttua hautamuistomerkkiä ei olisi vaan se olisi poistettu. Onneksi Tohmajärven kalmismailla ei olla kovin hätäisiä, vaan huomautuksia pidetään useita vuosia.

    Tohmajärven seurakunnalla hautapaikan hinta on 25e / 25 vuotta ja 50e / 50 vuotta.

  23. Sen kummemmin sekaantumatta hautapaikka keskusteluun kerron seuraavaa:

    Ukkini kuoli Maaningalla ensimmäisen evakkoreissun aikana. Hänet haudattiin sinne.
    Mummo itkeskeli jälkikäteen, kun ei minkäänlaista puuristiä ehditty laittaa epävakaiden olojen takia.

    Vuosikymmeniä myöhemmin me serkukset päätimme korjata asian. Otimme yhteyttä
    Maaningan seurakuntaan ja saimme luvan pystyttää kiven ukkimme haudalle. Seurakunnassa
    ei oltu varmoja hautapaikasta, mutta meillä oli perimätieto, että ukki (isän isä)i oli haudattu
    “pääksekkäin” äitini mummon kanssa, joka hänkin kuoli evakossa. Mummon haudalle oli ehditty
    laittaa hautakivi, joka on säilynyt siellä näihin päiviin saakka.

    Kun veimme kiven ukin haudalle, seurakuntamestari oli paikalla karttoineen. Tuolloin jo edemenneen mummon
    toive toteutui vihdoinkin. Olimme ihmeissämme, kun hautapaikka oli edelleen voimassa.

    Harvoin sinne meistä kenenkään tie johtaa. Jos haudalle joskus ilmestyy merkki., että paikka on lunastettava
    uudelleen, niin tuskinpa siitä kantautuu tieto meille saakka.

  24. Kiitos Telle. Tuopa olikin arvokas tieto. Minunkin mummo on haudattu sinne evakkoreissulla. Ehkä puuristi on laitettu. Kuluneena kesänä löytyi vanhojen papereiden joukosta kopio kuitista, jolla oli hautapaikka ostettu. Paikan numero on kuitissa

  25. Minun mummo, eli äitini äiti, Elise Juhontr. Niiranen syntynyt 9.1.1882, kuoli 5.10.1923 on haudattu silloiseen Värtsilän hautausmaahan, joka on nyt rajan takana.
    Leminrinteen hautausmaata ei siihen aikaan ollut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *