Niiralan hovin historiaa. Osa 2

Aulis Kosonen

Niiralan hovin päärakennus. Sodan jälkeen tähän rakennettiin
Värtsilän kunnantoimisto, sekä paloasema-rakennus

Värtsi julkaisee Aulis Kososen Värtsilän Niiralan hovin historiaa. Ensimmäinen osa on julkaistu Värtsissä 19.4.2021
Jatko-osa julkaistaan useampana päivänä peräkkäin

Niiralan hovin maatilan pinta-ala oli aluksi noin 100 hehtaaria. Maatilan taloudenhoitajana toimi Vilho Mäenpää vuodesta 1925 vuoteen 1940, jolloin hän muutti pois paikkakunnalta. Sotien jälkeen maatilan hoitajaa kutsuttiin tilanhoitajaksi. Vuodesta 1945 lähtien vuoteen 1960 tapahtumat ovat lähinnä oman muistin mukaisia. Lähdin silloin pois Vārtsilāstä, enkä tieda tarkemmin vuosikymmenien tapahtumista. Tilanhoitajina toimivat Kusti Heiskanen, Reino Laukkanen , Pertti Päivinen ja Heikki Kuntsi ine.

Rautapyöräinen traktori Fordson

Rautapyörätraktori
Kuva: Maatalousmuseo Sarka

Vuonna 1945 Niiralan hovin maatilalla oli keltainen Fordson merkkinen rautapyörä traktori. Takavanteissa oli noin viisi senttiä korkeat kolmion muotoiset piikit. Traktorissa ei ollut nostolaitteita. Traktoria käytettiin kyntämiseen ja haraamiseen. Kyntämiseen käytettiin kaksisiipistä hinattavaa auraa. Aurassa oli pyörät, jotka tukivat aurausta, ettei ne menisi liian syvälle maahan. Hankmossa oli myös pyörät laitteen molemmin puolin. Myös hankmoa hinattiin traktorin perässä. Tiellä ajettaessa hankmo nostettiin pyörien varaan. Muistan isäni ajaneen tätä traktoria, Pian tämä traktori vaihdettiin siniseen Fordson Majoriin, jossa oli nostolaitteet. Tämä traktori oli huomattavan korkea edelliseen verrattuna

Värtsilän kunnan navetta semmoisena kuin se oli ennen tulipaloa 1952
Kuva: Värtsin arkisto/ Seppo Pusan albumi
Vertailun vuoksi sama navetta nykyisessä asussaan
Niiralanhovin kärry- ja rekitalli
Kuva: Värtsin albumi

Niiralan hovin tilalla oli sotien jälkeen vajaa 10 hevosta. Osa hevosista oli ollut sota-aikaan rintamalla. Vaikka tilalla oli traktori kyntö- ja haraustehtävissä, apulannan ja viljan kylvöt samoin kuin peltojen jyräys suoritettiin hevosilla. Hevosista ja niiden varusteista huolehti tallimies. Muista 1950 luvun alussa tallimiehenä oli Kaarlo ( Kalle ) Rutasalo. Hän oli kova hevosmies. Ajoi mm. kilpaa kunnan Lohja nimisellä hevosella. Ravikilpailuja järjestettiin mm. maantiellä Niiralan hovin navetan takaa Uuteenkylään päin. Hovin maatilalla oli tõissä 6 -8 miestä ympäri vuoden. Talvella oli lisämiehiä savotassa. Koivuhalkoja tarvittiin paljon polttopuiksi, koska Valkoinen talo lämmitettiin puilla ja samoin kaikki Niiralan hovin rakennukset ja koulut. Hovin navetassa oli noin 50 lehmää, jotka lypsettiin käsin. Karjakko toimi eräänlaisena työhön osallistuvana työnjohtajana. Hänellä oli 2 -3 apulaista. Lehmien hoidon lisäksi heidän tehtävänään oli sikalan hoito. Ainakin kaksi avioparia työskenteli Niiralan hovin tilalla useita vuosikymmeniä ja he olivat Eino ja Vieno Holopainen ja Lauri (Lassi) ja Lahja Varonen. Mainittakoon tässä yhteydessä, että “äitee” Siiri Rantanen, silloinen Lintunen oli töissä navetassa 1940 luvun alkupuolella. Hän asui Niiralan hovin tilalla olevissa asunnoissa.

Kuntaliitos ja rakentaminen

Värtsilän kuntakeskus jäi rauhanteon jälkeen rajan taakse. Tohmajärven kunta vaati jäljelle jäänyttä aluetta liitettäväksi Tohmajärven kuntaan. Värtsilän päättäjät halusivat kunnan säilyvän omana kuntana. Tynkä-Värtsilään alettiin perustaa uutta kuntakeskusta Niiralan hovin rakennusten yhteyteen. Aluksi kunnan asioiden hoitamiset tehtiin hovin päärakennuksessa ja siinä vieressä olevassa rakennuksessa oli mm. posti ja puhelinkeskus.

Vanhalle sillalle johtava kuusirivistö.
Kuva Otto Rummukaisen kirjasta Värtsilän vaiheilta s.51
Vanhojen kuusien rivit kuvattu v 2021.



Maantie kulki silloin vanhalta puusillalta nykyisen kylätalon ja Majatalo Rajan välitse järeän kuusikon läpi ja jatkui Arppen aitan viereltä pihan halki navetan päätyyn, josta jatkui Uudenkylän suuntaan.

Uusi postin talo rakennettiin pian Jänisjoen toiselle puolelle. Rakennukseen muutti myös kunnantoimisto. Rakennuksessa oli myös asuntoja kunnan työntekijöille. Vuonna 1947 valmistui terveystalo ja siinäkin oli asuntoja kunnan työntekijöille

Jatkuu

Share

4 comments for “Niiralan hovin historiaa. Osa 2

  1. Asuttiin vähän aikaa Hovilla ennen Valkealle talolle muuttoa. Velipoika (Veikko Harinen) oli 3-4 vuotias ja muistelee vieläkin usein Hovin hevosia. Silloin v. 1945-46 oli muistinsa mukaan kantakirjaori Raisu, Peippo, Risto, Jaana, Liinakkoveikko ja Mustaveikko. Muistissa on sekin minkä näköinen mikäkin hevonen oli.
    Kusti Heiskanen oli silloin tilanhoitajana. Meillä kerrottiin tarinaa kun oli ollut teurastuspäivä ja kotona oli puhuttu että kun saisi lihaa niin tehtäisiin kukko. Veikko pyöri pihalla ja oli mennyt Kustille asiaa toimittamaan: “Antasko Kusti lihaa niin äiti tekis kukkossii”.

  2. Kiitos, Aulis! Odotamme jatkoa. Lisäyksenä juttuusi:

    Joen yli ja – pihan läpi – kulkenut entinen maantie on pieneltä osaltaan jäljellä navetan kohdalta maantielle. Se on Arppen raitti ja otettiin käyttöön 7 vuotta sitten heinäkuussa. Tapahtuma on taltioitu värtsiin kuvineen.

  3. Mitenkähän kauniita ne hovit ja kartanot lienevät olleet, kun navettakin on noin kaunis. Puolipyöreät kattoikkunat ja pyöreät vintin ikkunat. Ovien panelointikin millintarkkaa asettelua

  4. Tässä kunnan tilalla suoritettiin myös kansakoulun jatko-osaa eli jatkokoulua. Varosen Lassi opetti minuakin kyntämään hevosauralla. Eihän siitä mitään tullut, mutta kunhan katselin vierestä ja kuuntelin Lassin tarinoita. Tilalla oli silloin jo uudenaikaisia traktoreita. Sellainen pieni Valmet, sitä Lassi sanoi “piikkilangan kiristäjäksi” se jaksoi kiristää piikkilangan, mutta ei saanut sitä poikki, kuulemma. Kuitenkin sillä kynnettiin yksisiipisellä vältillä. Se olikin hyvä opetusväline, sillä tuon tuostakin se jäi johonkin kiinni ja oli keksittävä konstit ongelman tarkaisemiseksi. Vieläkin muistan yhden opetuksen. Kun Valmetin vetopyörät kaiivoivat kapeat, mutta syvät kuopat ja se jäi mahastaan kiinni. Vänni käski käydä halkopinosta halkoja ja parimetrisen propsin. Propsi sidottiin ketjuilla takapyöriin ja sitten varovasti peruuttamalla Valmet kohosi propsin varaan. Haloilla täytettiin pyörien kaivamat kuopat. Ja päästiin eteenpäin.

    Toinen juttu. En muista oliko tilalla myös Zetor 25 vai tuotiinko se jostain vartavasten opetusvälineeksi. Zetorin moottorista oli halkileikattu opetusväline, josta näkyi molempien mäntien liikkeet.
    Opettaja puhui erittäin mieleen jäävästi.. Oltiin nykyiseen teatterin vintille vievällä jyrkällä vetosillalla; siitä opettaja puhui, että kun olet nousemassa tällaista jyrkkää mäkeä, niin saattaa olla, että traktori ei jaksakaan nousta vaan kone kääntyy pyörimään toisin päin ja traktori lähtee vauhdilla peruuttamaan. Vaikka päässäsi olisi kirkkohattu, niin ota se heti ja paiskaa pakoputken päähän. Muistan siis jatkokoulusta kirkkohatun ja Valmetin noston. Muistan kyllä miten vaikea oli peruuttaa hevosen kärry siihen kärry / rekivarastoon

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *