Tulipalo vanhassa Värtsilässä 1933

Värtsilän paloasema 1922
Kuva: Värtsiläisten seura

Kartta vanhan Värtsilän keskustasta

Piirretty kartta vanhan Värtsilän keskustasta. Punainen alue on Wärtsilän rautatehdas. Tekstissä ei kerrota missä Kusti Partasen talo oli. Tehdaspalokunnan paloauto on kuitenkin lähtenyt tehtaalta päässyt Ilomantsin tiehaaraan asti koska siitä eteenpäin tietä ei ollut aurattu. Risteys on merkitty punaisilla risteillä. Ruutu kartalla on 200 m maastossa, joten palopaikan voi ajatella olleen noin viiden ruudun päässä tiehaarasta joko “ylös” Joensuuhun päin tai oikealle Ilomantsiin (Kaustajärvelle) päin

Tekstissä mainittu “kunnan omistama käsikäyttöinen pumppu” näyttäisi olevan kuvan palokunnallakin kärryssään.
Kuva sivustolla: Palomuseo.fi
Kuvan omistaa: Sysmän VPK

Vanhan Värtsilän palontorjuntaa ennen sotia

Värtsilässä syntynyt Martti Partanen muistelee vanhan Värtsilän palontorjuntaa Värtsiläisten seuran julkaisemissa kirjoissa. Tässä katkelmia niistä

Värtsilän palokunta oli sodan syttymisen aikoihin jo varsin moderni palokunta. Sillä oli jo kolme paloautoa. T-mallin Ford hankittiin 1927-28 ja joku vuosi myöhemmin A-mallin Ford. Viimeisenä hankittiin omilla iltamatuloilla rahoitettu käytetty Chervolet.

Miehistö oli puolivakinainen. Toiminta-alueena koko Värtsilä. (Kertojan) Isä oli arvostettu ja innokas herra kersantti siinä palokunnassa. Paloautoissa ei ollut hälytysvaloja tai -torvia, vaan kuljettajan vierellä seisoi toinen mies ja puhalsi metsästystorvea merkiksi.

Palokunta oli ennen autojen hankintaa hevosvetoinen ja sen kalusto koostui yhdestä 500 litran hiilihappokäyttöisestä säiliöruiskusta, yhdestä mäntäkäsiruiskusta ja 1920 luvulla hankitusta muhkeaäänisestä Benz- merkkisestä moottoriruiskusta. Myöhemmin hankittiin kotimainen kevyt moottorituisku Esa-2 tai Esa-5

Palokalusto oli kesällä pyörillä ja talvella jalaksien päällä valmiina. Hevosten valjaat olivat kiinni aisoissa ja nostettu ylös kattoon. Hälytyksen tullessa hevoset haettiin tallista ja peruutettiin aisojen väliin ja setolkka-ym remmit kiinni ja eikun matkaan.Letukan” päällä oli isän käyttämä hiilihapporuisku, ja se ryntäsi palopaikalle tavallisesti ensimmäisenä

Paloautot olivat pelkkiä kuorma-auton runkoja, joiden päälle tehtaan puusepät rakensivat jonkinlaiset lavat tavaroille ja istuimet muutamalle miehelle.

Värtsilän palokunnan autot.
Kuva: Värtsiläisten seuran albumi
Kuva sivustolla: Palomuseo.fi
Kuvan ja auton omistaa: Korson VPK


Kuva sivustolla: Palomuseo.fi
Kuvan mistaa:
Juuri tällaiista kalustoa oli Wärtsilän tehdaspalokunnalla. Siis aikansa huippulaatua
Kahden miehen pumpattava paloruisku. Tällainen oli myös Wärtsilän palokunnalla.
Kuva televisiosta elokuvasta Anna-a

Erittäin surullista, että jotkut menettivät kotinsa tulipalossa. Tulevaisen varalle ja vahinkojen välttämiseksi kannattaisi miettiä miten omalta kohdaltaan voisi välttää vahinkoja. Sitä sanotaan strategiaksi, tai varautumiseksi.

Veikko Huovisen roolihenkilö Konsta Pylkkänen on lausunut jossakin Huovisen kirjassa hienon määritelmän sanasta strategia

”Strategia on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseen elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa tämänkin huomioon, sille on maailman ranta kevyt kiertää.”

Share

10 comments for “Tulipalo vanhassa Värtsilässä 1933

  1. Jos palopaikka ei aivan tarkalleen selviä, niin jotain voi arvioida myös lehden tekstistä: “Palokunnan täytyi kuljettaa moottoriruiskunsa reellä kujasia pitkin n. 600 metrin päässä olevalle joelle…”
    Eli tuossa kartalla n. 3 ruudun verran palopaikalta.
    Harmi, kun vesi oli talvella niin alhaalla, että vesikin vielä loppui. Haastavaa on ollut.

  2. Ryösiöjoelle tulee arviolta se matka. Tässä palaneessa talossa on ollut aikaisemmin kauppa. Talo on ollut “nyky Värtsilään” päin vasemmalla puolen tietä. Ehkä noilla main missä kartassa lukee Tie Kylänpäähän. Piirretyssä kartassa v22 lukee “kauppa” noilla main.

    Löytäisiköhän kukaan avustaja kuvaa “Benz” moottoriruiskusta. Myös kuvat Esa2 tai Esa5 elävöittäisivät tarinaa. Voisi vaikka kuvitella millaista olisi kiskoa niitä tämänhetkisessä hangessa.

  3. Käihkölä (Atela) ja Partanen (Kusti) olivat naapureita Kylänpäässä. Matkaa taloille oli Ilomantsin tienhaarasta noin 700m. Tauno avioitui naapurin Hiljan kanssa, ja heillä oli kolme lasta. Lapset lähettiin sotaa pakoon Ruotsiin, jonne Pentti ja Anja jäivät.On kohtalon ivaa, että Anja kyseli viikko sitten tiedänkö mitään ko. tulipalosta. Lähetin hänelle otteen lehtleikkesstä ja videon vanhan Wärtsilän kylänraitista ym. materiaalia. Anja on jo 85 vuotias eikä osaa valitettavasti suomea.

  4. Tuossa tulipalossa kaikki meni pieleen. Olivat varmasti oppivuosia nykyisille palokunnille ja teiden ylläpitäjille. Nykyajan ihmiselle tuossa hienossa valokuvassa oleva palotorni on ihmetys. Istuiko ukko siellä yöt ja päivät ja tiiraili horisonttiin jos jossain sattuis palamaan. Vai oliko se vain kellotorni ennenkuin keksittiin sireeni. Vähän kuin sota-aikana lotat tiiraili taivaalle josko se viholliskone sieltä tulee. Luulen, että se oli vain kellotorni niinkuin kirkossa. Tosin Värtsilän palokunnasta kiertää se vanha huhu, jonka mukaan taivaanrannalla oli punertanut kovasti ja palokunta oli lähtenyt sammuttamaan auringon nousua tai laskua.

  5. Tuo komea torni on ymmärtääkseni letkutorni. Käytön jälkeen letkut pitää kuivata ja rullata odottamaan uutta käyttöä. Eihän niitä muuten saanut kuivaksi.
    Ennen kuin “uudenaikainen” palopilli – hälytys tuli Värtsilään, niin kylillä on ollut “palokellot”. Ne on ollut sijoitettu kylien reunoille. Kylänpäässäkin oli kellotorni. Joka talossa oli tietenkin varaututtu oman kotinsa alkusammutukseen. Keskustelin eilen Hilkka Partasen kanssa tästä asiasta. Hän muistelee kirjoittaneensa tästä Värtsiin ja kuvakin Kylänpään palokellotornista pitäisi siellä olla, kun vain löytäisi.

  6. Joo unohdin letkut kokonaan. Talvella letkun kuivatus oli ehkä ongelmallista jos ei tornissa ollut lämmitystä. Liekö sota-aikaan ollut tähystystornina mikäli oli vielä pystyssä sodan alkurynnistyksen seurauksena. Vasemmalla on T-Ford ja oikealla A-Ford. T-Ford käynnistettiin vain kammella. A-Fordissa oli jo käynnistysmoottori. T-Fordissa ei ollut kytkintä. Vaihtaminen ja kytkin oli sama poljin. Alussa naisilta kiellettiin T-Fordilla ajo koska se oli niin hankalaa.

  7. Vuosien mittaan on päässyt unohtumaan millaisia olivat talviset tiet silloin ennen lumilinkoja. Parhaimmillaan tiestöä pyrittiin avaamaan nokka-auroilla ja pikkuteillä hevosvetoisella auralla tai ei ollenkaan. Eihän hevonen tarvinnut tien aurausta. Voi vain kuvitella miten tuollainen paloauto menee hangessa kesärenkailla. Tuon Benz-moottoriruiskun tietoja ei ole löytynyt, mutta paino lienee satoja kiloja. Jos tuolloin oli mukana jo kannettava “kevyt” Esa moottoriruisku, niin senkin paino on melkein sata kiloa. Lisäksi yli puoli kilometriä letkua Ryösiöjoen varteen. On siinä tullut palomiehille hiki, vaikka on ollut kova pakkanen. Aluksi on tietenkin imetty lähitalojen kaivot tyhjiksi. Ja palkaksi on haukkumiset tiedossa kun talo kerkisi palamaan

  8. Alpoaatos viittaa kommentissaan 25.2.2021 at 8:58 Hilkka Partasen kirjoittamaan ja aihetta sivuavaan Värtsin mahdolliseen juttuun, jota ei ole satuttu löytämään ainakaan tähän hätään. Koetinpa minäkin oikein ajan kanssa löytää tuota juttua, siinä kuitenkaan onnistumatta.

    Koettakaa toisetkin ja toivottavasti paremmalla tuloksella.

    Olen kuitenkin etsinnästä hyvillä mielin, sillä tuli luettua kymmenittäin vanhoja Hilkan juttuja kommenteineen Notkon, Kylänpään, teatterin jne. tapahtumista menneiltä vanhan Värtsilän ajoilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *