Tämä käteeni sattunut vanha lehtileike pitää sisällään Värtsilän rautaruukilla tapahtuneita suuronnettomuuksia. Iho meni kananlihalle lukiessani järkyttävää tekstiä. Tuohon aikaan ei liene ollut työturvallisuudesta paljon tietoakaan, niin kuin toimittaja Laurimokin toteaa. Tietokirjan mukaan Värtsilän rautatehdas on perustettu vuonna 1834. Tehtaan alkuaikoina noita palo-onnettomuuksia näyttää sattuneen useita.
Hilkka Partanen
Jokinäkymä tehtaalta. Kuva Värtsiläisten seuran arkistosta. Kuvaaja J. Ikonen
Värtsilän Ruukilla sarja suuronnettomuuksia
Tohmajärvi-Värtsilän kaikkien aikojen todennäköisesti pahin teollisuusonnettomuus sattui jo 1800-luvulla, kun kahdessa erillisessä Wärtsilän rautaruukissa sattuneessa räjähdyksessä sai surmansa ainakin seitsemän työmiestä.
”Hirmuinen ja kauhea onnettomuus tapahtui taas eilisaamuna Wärtsilän ruukin masuunihuoneessa”, kertoo sanomalehti Hämäläinen jälkimmäisestä tapahtumasta syksyllä 1870. Tuhoisa palo sai alkunsa räjähdysmäisesti, ja kaikki sammutusyritykset jäivät tehottomiksi.
”Samalla tavalla kuin kuukausi sitten, leimahti tuli taas uunista niin ankarasti, että koko huone oli yhtaikaa tulen vallassa. Kaikki sammutuspuuhat olivat turhat siksi kunnes tämä komea huone oli kiviraunioiksi muuttunut”, kuvailee lehti.
Ansa masuunin yläkerrassa
Masuunihuoneen yläkerrassa oli räjähdyshetkellä viisi työntekijää, jotka jäivät loukkuun. Hämäläinen kuvailee onnettomuutta dramaattiseen sävyyn. ”Vaan se oli surkeata kun viisi työmiestä jotka olivat sen yläkerrassa löysivät hautansa tässä hirvittävässä liekissä”. Lehden mukaan ulos selvinneet kuulivat työtovereidensa avunhuudot, mutta eivät voineet tehdä mitään näiden pelastamiseksi. Ruumiit paloivat rakennuksen mukana tunnistuskelvottomiksi. Miehistä kaksi oli naimisissa ja heistä toiselta jäi kaksi pientä poikaa. Onnettomuus oli pienessä pitäjässä kova isku. Erityisen vakavaksi sen tekee se tosiasia, että se oli jo toinen samanlainen palo lyhyen ajan sisällä.
Ensimmäinen työtapaturma sattui syyskuussa ja toinen vain kuukautta myöhemmin lokakuun 28. päivänä. Työturvallisuuden parantamiseksi ei väliajalla ilmeisesti paljonkaan pystytty tekemään. Ensimmäisessä palossa menehtyi Hämäläisen mukaan kaksi miestä ja loukkaantui vakavasti ainakin kaksi muuta.
”Vähän enemmässä kuin kuukauden osassa tuli tämän masuunin kautta seitsemän miestä hävinneeksi. sillä kaksi edellisessä palossa olleista on jo kuollut ja kaksi vielä luullaan kohta kuolevan.”4
Läheltä piti jo aikaisemmin
Wärtsilän ruukissa suurpalot eivät olleet mitenkään harvinaisia. Vain lähes päivälleen 11 vuotta aikaisemmin koko tehdas kärsi huomattavia vaurioita tulipalossa. Lokakuun 26. päivänä vuonna 1859 suurikokoisia koneenosia valettaessa syttyi räjähdysmäinen palo.
”Valaessa oli niin paljon kaasua noussut huoneeseen, että se silmänräpäyksessä sytytti tuleen kaikki mitä rakennuksessa oli puusta”, kertoo Sanomia Turusta –lehti marraskuussa 1859. Tällä kertaa ilmeisesti vältyttiin henkilövahingoilta.
”Tulen voima oli niin hirmuinen, että kaikki työväki tuskalla pääsi pakoon, eikä ennättänyt rakennuksesta pelastaa mitään”, kuvailee Sanomia Turusta.
Tapaturmat vähenemään päin
Suomen kaikkien aikojen pahin räjähdysonnettomuus on Lapuan patruunatehtaan 40 työntekijän hengen vaatinut tuho vuonna 1976. Tilastotietoa tämän päivän työtapaturmista on runsaasti tarjolla, mutta 1800-luku on tältä osin hämärän peitossa. 1870-luvulla Suomen bruttokansantuote ja teollisuustuotanto oli vain murto-osa nykyisestä, ja suurin osa kansasta työskenteli yhä maataloudessa. Teollisuus oli kehityksensä alkutaipaleella, mutta niin näyttää olleen työturvallisuuskin.
Alkuperäinen kirjoittaja Jukka Laurimo.
Huh huh… Yritysten ja monien erehdysten jälkeen on opittu paljonkin. Silloin ei varmaan vielä tiedetty, että kaasutkin palavat. Myöhemmin kaasuja ruvettiin käyttämään polttoaineena kun bensiinistä oli pula.
Kiitos Hilkka, kun jaksat meitä muistoillasi muistaa.
Artikkelin loppupuolella mainittu Lapuan räjähdys on paitsi pahin räjähdysonnettomuus niin samalla myös yleensäkin eniten kuolonuhreja vaatinut työpaikkaonnettomuus Suomessa.
Uhrit olivat melkein kaikki perheellisiä naisia. Hautajaistapahtuma televisioitiin suorana lähetyksenä. Olin itse tuolloin toisella kymmenellä oleva alakoululainen. Kokoonnuimme opettajien johdolla koulun kerhohuoneeseen seuraamaan mainittua lähetystä. Mieleeni on jäänyt valkoisten arkkujen rivi, itkevät isät ja ikään kuin elämän jatkumista symboloiva erittäin voimakkaana erottunut peipposten laulu!
Räjähdys sai alkunsa eläinten lopettamiseen käytettävien ns. pulttipyssyn patruunoiden latauspöydältä. Tapahtumaa ei ole koskaan kaikista yrityksistä huolimatta pystytty täysin selvittämään, koska laboratorio-olosuhteissa räjähdyskuvaus ei ole onnistunut.
Mainittu latauspöytä on nähtävillä Työsuojelumuseossa Tampereella. Suosittelen muutoinkin tutustumista tähän paikkaan; herättää aivan oikeasti monta ajattelemisen aihetta!
Jos kellä on kiinnostusta, niin vanhoja kuvia löytyy Värtsilästä ja miksei muualtakin sellaisesta linkistä kuin:
https://www.finna.fi/Search/Results?filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FImage%2F%22&lookfor=V%C3%A4rtsil%C3%A4+&type=AllFields
Onneksi noista ajoista on pystytty työturvallisuus saamaan aivan toiselle tolalle. Suunnittelijan vastuu laitteita suunniteltaessa ottaa huomioon työturvallisuus vaatimukset. Työpaikoilla on työsuojelu organisaatiot. Opastus, koulutus ja kaikki turvallisen työpaikan luomisen edellytykset yhdessä pyritään luomaan. Nykyään on tullut uusia työsuojelun pään vaivoja kuten työpaikan home ja uupuminen sekä nopea teknologian murros.