Mediassa on tänään kiinnitetty huomiota kyläyhdistysten aktiivisuuden lisääntymiseen. Sama koskee muutakin yhdistystoimintaa. Suomea on joskus luonnehdittu yhdistysten maaksi. Sitä se on ollut ja on edelleen. Voin palauttaa muistiin monia tapahtumia ihan lapsuuden Värtsilästä asti, esimerkiksi Lintulan tuvasta, jossa pidettiin usein kokouksia, ja äiti keitti kokouskahvit. Oli sotainvalideja, maataloustuotajia, marttoja, ompeluseuroja, maalaisliittolaisia jne.
Tänään nostan hattua erityisesti Värtsilän Pitäjäyhdistyksen aktiiveille Jaatisen Matin johdolla.
Muistoihin palatakseni, urheilu oli minulle tärkeä asia. Kirkon kohdalla, tien toisella puolella ollut urheilukenttä tarjosi mahdollisuuksia, jotka tuottivat myös tulosta. Piiroisen Lassi oli silloin aktiivinen toimija, ja Kaurilan lava tuotti toiminnalle varoja. Tänään Kisan pyörittäjät – tunnemme heidät – jatkavat arvokasta perinnettä.
Nostakaa, hyvät lukijat tämän päivän aktivistit pramille! Minä lähden sauvakävelylle – aurinkolasit päässä.
Hyvää Lainan päivää! Mutta ei liikaa velkaa. Mielivirteni nykyisin on 960. Osaan sen ulkoa – ja 1. säkeistön myös venäjänkielellä.
Hei, tässä lainaus P-KR:n tiedotteesta
Tänään 10.2.2021 alokkaat suorittavat hiihtäen 32 kilometrin valamarssin Tohmajärven alueella.
Joko Tohmajärven suunnalla on aloitettu koronarokotukset?
Huomasin toissailtana verkko Karjalaisesta, että Joensuussa alkavat
ensi viikolla ja että aikoja aletaan antaa torstai aamuna klo 9.
Vuorossa ovat 1941 syntyneet ja sitä vanhemmat, sekä alle 70 v riskiryhmäläiset.
Puoliso kuuluu tuohon eka ryhmään, itse olisin tässä vaiheessa väliin putoaja.
Laitoin puhelimeen herätyksen ja aloitin vuoron jahtaamisen heti yhdeksältä.
Soitin välillä annettuun numeroon, välillä yritin tehdä varausta netin kautta.
Koko päivän puhelimesta kuului, että palvelussamme on ruuhkaa, yrittäkää
myöhemmin uudelleen.
Nettiin tippui aikoja, mutta jokaisen perässä luki, että aika on jo varattu.
Tätä peliä kesti koko päivän. Hieman ennen kolmea sain kuin sainkin puhelun läpi.
Mutta nuolaisin ennen kuin tipahti. Kaikki rokotusajat oli jo annettu. Ei ollut tietoa,
koska uusi satsi tulee.
Kauhulla odotan uutta varausrumbaa, jos nyt satun yleensä huomaamaan, koska
sellainen on seuraavan kerran.
Sitä tässä ihmettelen, miten jotkut pääsivät läpi ja toiset taas eivät….
Kyllä ne aikanaan kutsuvat piikille. Lappeenrannassa kasikymppisiä jo soiteltu. Kyllä Putin auttelen naapuria Sputnik-hoidolla.
Diabeetikot, syöpäiset, jne varmaan ensin.
Kemiin tuleva biotuotelaitos käyttää raaka-aineenaan sellup uuta. Harvennus hakkuiden rinnalla saadaan arvokasta tukkipuuta noin miljoona kuutiometriä. Sahattava puutavara tarvitsee myös ottaa huomioon osana logistiikkaa.
Aina on Suomi selvinnut vaikeista ajoista puun avulla.
Miten media valistaa ja valmentaa? Ks. TV 1 tänään! Klo 14.15 Öllöläntie 156 – klo 14.30 Stalinin kanava –
klo 15.30 Hypnoosi – avain toipumiseen – klo 16.00 Sydänlääkärin syöksykierre – klo 16.50 Novosti Yle.
Siinä sivussa – ennen ja/tai jälkeen – sauvakävelyä ja lumisten puiden tuijottelua. Voi käyttää myös suksia tai lumikenkiä.
Ja sitten hyvää ystävänpäivää!!!
Miettikää te niin sanotut metsä asiantuntijat. Pientukit ja järeät tukit ovat sahatavaraa. Sellu on tänä päivä In. Tukkipuiden perään on hyvä katsoa.
Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on kädessä avain ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen,
niinkuin maamies pellolla lyhteen.
Ystävät ovat kuin lyhtyjä elämän poluilla.
Valaisevat tien ja tekevät helpommaksi kulkea.
Hyvää ystävänpäivää! 💌 💓
Mielenkiintoinen kirjoitus pajuista tämän päivän Karjalaisen Mielipidepalstalla!
Keskustelu metsiemme tulevaisuudesta käy liian yksipuolisesti suojelu edellä. Todellisuudessa metsänhoito olisi tehokkaampi toimenpide. Tähän aiheeseen voisi nyt – palauttaa entisiltä ajoilta – pajun merkityksen.
Metsät tarvitsevat sekä suojelua että hoitoa. Tässä tehtävässä Suomi on maailman kärkimaa.
Lisää tästä aiheesta kannattaa lukea e.m. mielipidekirjoituksesta.
Jatkan edellä kirjoittamaani. Klikkaa: veli pohjonen blogi / Suomi on johtava maa metsien hiililuvun seurannassa. Joensuun yliopiston emeritusprofessori kertoo metsien HOIDOSTA sellaista, mistä ollaan pääsääntöisesti hissukseen.
Tämän aiheen rinnalla tunnen suurta iloa, kun voin taas todeta, että Joensuuhun taisteltu korkeakoulu, sittemmin yliopisto – nykyisin Itä-Suomen yliopisto – aloitti Johannes Virolaisen opetusministerikaudella. Olin mukana puuhassa Karjalaisen Osakunnan edustajana. – Nyt jatkan eläkeukkona tarinointia Suomen metsien HOIDOSTA – osana metsien suojelutehtävää. Siis osana! Metsien hoidossa (!) on Suomen tulevaisuus sekä ilmastotekona että taloudellisena urakkana.
Lopuksi tältä pallilta: olisikohan valtavat sähkölinja-alueet sopivia pajun kasvatuspaikkoja? Eivät ne pajut yllä lankoihin asti, ja tallautuvat tarvittaessa maahan, jos pitää ajaa koneilla linjoja huoltamaan.
Mitä mieltä olet, vartsin metsikön laidalla?
Äkkiä ajatellen pajusta ei ole Suomessa mitään muuta kuin riesaa. Se on helppo saada kasvamaan, mutta ei kasvua loppumaan. Toki siitä hyödyllistäkin keksitään ja on keksittykin, koska on ollut pakko sietää.
90- luvulla vietiin pajukeppejä Afrikkaan. Ymmärtääkseni ne olivat reilun puolen metrin mittaisia tuoreita keppejä. Niitä tökittiin hiekkaan ja läksivät hyvin kasvamaan. En tiedä, kuinka nämä ”projektimetsiköt” tänä päivänä voivat. Pajua istuttamalla haluttiin hidastaa siellä maan autioitumista.
Mediassa on tänään kiinnitetty huomiota kyläyhdistysten aktiivisuuden lisääntymiseen. Sama koskee muutakin yhdistystoimintaa. Suomea on joskus luonnehdittu yhdistysten maaksi. Sitä se on ollut ja on edelleen. Voin palauttaa muistiin monia tapahtumia ihan lapsuuden Värtsilästä asti, esimerkiksi Lintulan tuvasta, jossa pidettiin usein kokouksia, ja äiti keitti kokouskahvit. Oli sotainvalideja, maataloustuotajia, marttoja, ompeluseuroja, maalaisliittolaisia jne.
Tänään nostan hattua erityisesti Värtsilän Pitäjäyhdistyksen aktiiveille Jaatisen Matin johdolla.
Muistoihin palatakseni, urheilu oli minulle tärkeä asia. Kirkon kohdalla, tien toisella puolella ollut urheilukenttä tarjosi mahdollisuuksia, jotka tuottivat myös tulosta. Piiroisen Lassi oli silloin aktiivinen toimija, ja Kaurilan lava tuotti toiminnalle varoja. Tänään Kisan pyörittäjät – tunnemme heidät – jatkavat arvokasta perinnettä.
Nostakaa, hyvät lukijat tämän päivän aktivistit pramille! Minä lähden sauvakävelylle – aurinkolasit päässä.
Hyvää Lainan päivää! Mutta ei liikaa velkaa. Mielivirteni nykyisin on 960. Osaan sen ulkoa – ja 1. säkeistön myös venäjänkielellä.
Hei, tässä lainaus P-KR:n tiedotteesta
Tänään 10.2.2021 alokkaat suorittavat hiihtäen 32 kilometrin valamarssin Tohmajärven alueella.
Joko Tohmajärven suunnalla on aloitettu koronarokotukset?
Huomasin toissailtana verkko Karjalaisesta, että Joensuussa alkavat
ensi viikolla ja että aikoja aletaan antaa torstai aamuna klo 9.
Vuorossa ovat 1941 syntyneet ja sitä vanhemmat, sekä alle 70 v riskiryhmäläiset.
Puoliso kuuluu tuohon eka ryhmään, itse olisin tässä vaiheessa väliin putoaja.
Laitoin puhelimeen herätyksen ja aloitin vuoron jahtaamisen heti yhdeksältä.
Soitin välillä annettuun numeroon, välillä yritin tehdä varausta netin kautta.
Koko päivän puhelimesta kuului, että palvelussamme on ruuhkaa, yrittäkää
myöhemmin uudelleen.
Nettiin tippui aikoja, mutta jokaisen perässä luki, että aika on jo varattu.
Tätä peliä kesti koko päivän. Hieman ennen kolmea sain kuin sainkin puhelun läpi.
Mutta nuolaisin ennen kuin tipahti. Kaikki rokotusajat oli jo annettu. Ei ollut tietoa,
koska uusi satsi tulee.
Kauhulla odotan uutta varausrumbaa, jos nyt satun yleensä huomaamaan, koska
sellainen on seuraavan kerran.
Sitä tässä ihmettelen, miten jotkut pääsivät läpi ja toiset taas eivät….
Kyllä ne aikanaan kutsuvat piikille. Lappeenrannassa kasikymppisiä jo soiteltu. Kyllä Putin auttelen naapuria Sputnik-hoidolla.
Diabeetikot, syöpäiset, jne varmaan ensin.
Kemiin tuleva biotuotelaitos käyttää raaka-aineenaan sellup uuta. Harvennus hakkuiden rinnalla saadaan arvokasta tukkipuuta noin miljoona kuutiometriä. Sahattava puutavara tarvitsee myös ottaa huomioon osana logistiikkaa.
Aina on Suomi selvinnut vaikeista ajoista puun avulla.
Miten media valistaa ja valmentaa? Ks. TV 1 tänään! Klo 14.15 Öllöläntie 156 – klo 14.30 Stalinin kanava –
klo 15.30 Hypnoosi – avain toipumiseen – klo 16.00 Sydänlääkärin syöksykierre – klo 16.50 Novosti Yle.
Siinä sivussa – ennen ja/tai jälkeen – sauvakävelyä ja lumisten puiden tuijottelua. Voi käyttää myös suksia tai lumikenkiä.
Ja sitten hyvää ystävänpäivää!!!
Miettikää te niin sanotut metsä asiantuntijat. Pientukit ja järeät tukit ovat sahatavaraa. Sellu on tänä päivä In. Tukkipuiden perään on hyvä katsoa.
Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on kädessä avain ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen,
niinkuin maamies pellolla lyhteen.
Ystävät ovat kuin lyhtyjä elämän poluilla.
Valaisevat tien ja tekevät helpommaksi kulkea.
Hyvää ystävänpäivää! 💌 💓
Mielenkiintoinen kirjoitus pajuista tämän päivän Karjalaisen Mielipidepalstalla!
Keskustelu metsiemme tulevaisuudesta käy liian yksipuolisesti suojelu edellä. Todellisuudessa metsänhoito olisi tehokkaampi toimenpide. Tähän aiheeseen voisi nyt – palauttaa entisiltä ajoilta – pajun merkityksen.
Metsät tarvitsevat sekä suojelua että hoitoa. Tässä tehtävässä Suomi on maailman kärkimaa.
Lisää tästä aiheesta kannattaa lukea e.m. mielipidekirjoituksesta.
Jatkan edellä kirjoittamaani. Klikkaa: veli pohjonen blogi / Suomi on johtava maa metsien hiililuvun seurannassa. Joensuun yliopiston emeritusprofessori kertoo metsien HOIDOSTA sellaista, mistä ollaan pääsääntöisesti hissukseen.
Tämän aiheen rinnalla tunnen suurta iloa, kun voin taas todeta, että Joensuuhun taisteltu korkeakoulu, sittemmin yliopisto – nykyisin Itä-Suomen yliopisto – aloitti Johannes Virolaisen opetusministerikaudella. Olin mukana puuhassa Karjalaisen Osakunnan edustajana. – Nyt jatkan eläkeukkona tarinointia Suomen metsien HOIDOSTA – osana metsien suojelutehtävää. Siis osana! Metsien hoidossa (!) on Suomen tulevaisuus sekä ilmastotekona että taloudellisena urakkana.
Lopuksi tältä pallilta: olisikohan valtavat sähkölinja-alueet sopivia pajun kasvatuspaikkoja? Eivät ne pajut yllä lankoihin asti, ja tallautuvat tarvittaessa maahan, jos pitää ajaa koneilla linjoja huoltamaan.
Mitä mieltä olet, vartsin metsikön laidalla?
Äkkiä ajatellen pajusta ei ole Suomessa mitään muuta kuin riesaa. Se on helppo saada kasvamaan, mutta ei kasvua loppumaan. Toki siitä hyödyllistäkin keksitään ja on keksittykin, koska on ollut pakko sietää.
90- luvulla vietiin pajukeppejä Afrikkaan. Ymmärtääkseni ne olivat reilun puolen metrin mittaisia tuoreita keppejä. Niitä tökittiin hiekkaan ja läksivät hyvin kasvamaan. En tiedä, kuinka nämä ”projektimetsiköt” tänä päivänä voivat. Pajua istuttamalla haluttiin hidastaa siellä maan autioitumista.