Aulis Kosonen
Rakennuksen 1. kerros
Kuva: Aulis Kososen albumi
Tarinaa Värtsilän Uudenkylän koulusta
Rakennuksen 1. kerros
Kuva: Aulis Kososen albumi
Rakennuksen 1. kerros
Kuva: Aulis Kososen albumi
Rakennuksen 1. kerros
Kuva: Aulis Kososen albumi
Rakennuksen 1. kerros
Kuva: Aulis Kososen albumi
Mielenkiintoista!
Kiitos, Aulis, mielenkiintoisesta kouluhistoriasta! Olet tehnyt ison työn.
En ole kuvassa, koska juuri silloin olin aloittanut Joensuun Keskikoulussa – joka muuten oli – huom! – entinen Värtsilän koulu. Siis evakossa. – Kansakoulun ekaluokan kävin Patsolan koulussa, mistä siirryin vuonna 1945 omaan kouluun.
Juttusi pitäisi julkaista jossain lehdessä!
Arvokasta historiaa, suorastaan ”sisäpiiritietoa.” Ennen sotia Värtsilä oli suurempi ja oli useita koulujakin parin kilometrin päässä tästä koulusta. Rajan siirryttyä koulupiirit nenivät uusiksi. Tuli valtava puute koulupaikoista. Alettiin rakentaa uutta koulua Niiralaan sekä joihinkin suurinpiin koteihin perustettiin tilapäisiä kouluja varsinkin alimmille luokille. Niiralassa muistetaan ainakin Turusen talo, jota Seppäläksi kutsuttiin, Uittoyhdistyksen talo ”Nostola” , Kuosmanen. Kenties muitakin.
Lisätään Alpon mainitsimiin tilapäisiin kouluihin seuraavaa: Pitkäaikainen Värtsilä asuja Esko Lötjönen kertoi ELJA-kahvilan ruokapöydässä, että hän oli käynyt jonkun luokan Mauno ja Olga Parviaisen talossa. Talo oli ollut jonkun muun niminen 50-luvun ympyröissä. Lisäksi jatko- eli kansalaiskoulu oli ollut Valkoisella talolla. Ilmassa on myös epäilyitä, että Laatokan Karjalan Uittoyhdistyksen talossa Pinomäellä olisi olllut koulu. Tämä olisi ollut heti sodan jälkeen tai jopa sitä ennen. Kertojia ei tunnu enää olevan. Tuon hienon nimen olen saanut kuulla Jorelta, jolla on muutenkin yhteyttä Pinomäkitaloon. Koulusta vaan ei ole tietoa, mutta luulisi ”kouluviraston” tmv. arkistoivan näitä tietoja. Kososen Aulis on melkein ainut henkilö, joka kirjoittelee nykyään Värtsilän historiasta niin Vanhasta Värtsilästä kuin tynkä Värtsilästä. Siitä iso kiitos Aulikselle. Ymmärsin tavatessa, että kirjoitusintoa on vielä olemassa. Aiheet ovat vielä avoinna.
Kävin Uudenkylän kansakoulua syksystä 1945 kevääseen 1949. Eli luokat 2 – 5. Sitten – siis vuoden viivyttelyn jälkeen Joensuun Keskikouluun. 5. luokka olikin tarpeellinen viivytys, koska keskikoulua käytiin tyttölyseossa kuutena päivänä viikossa iltapäivävuorossa klo 14 – 19, lauantaisin klo 13 – 17 saakka. Sitten vikkelästi junaan, jolla aluksi Kaurilaan ja sitten parin vuoden jälkeen Niiralaan. Ennenkuin juna jatkoi Kaurilasta Niiralaan, käytiin hevosella Kaurilasta asti kotiin, siis Lintulaan.
Kotona piti käydä viikonloppuisin hakemassa lanttukukko ja maitopeelari. Kouluruoka ja kortteerissa lanttukukkoa.
Mutta entä siellä Uudenkylän koulussa? Muutama muistelus. Isän serkku, opettaja Saara Eronen piti silloin tällöin täijahtia- Tiheällä kammalla tarkastettiin, oliko päässä täitä vai ei. Muista, että kerran vierustoverin päästä sellainen tipahti pulpetin kannelle. Viimeiseltä kansakouluvuodelta muistan, kuinka ennen ruokalautaselle pääsyä piti mennä jonossa naukkaamaan kalanmaksaöljyä. Jostain ulkomailta sitä oli saatu sotien jälkeiseen Suomeen.
Vahvasti on muistissa hiihtolenkki koulun pihalta Räykyn yli ja takaisin. Ylös kavuttin eteläpäästä ja alas liuttiin pohjoispuolelta. Sitä en muista, missä kohtaa koulupäivästä tämä hiihtomatka tehtiin, mutta usein se joka tapauksessa tapahtui.
Muutama koulukaverin matka oli aamulla alkanut aina Niiralasta ja sen takaa asti. Kyllä se oli varmasti tuskallista talvipakkasella. Ei ollut taksia silloin apuna. Olispa kiva, jos tätä koulutietä taivaltaneet kertoisivat kokemuksistaan.
Ja muutkin, muistelkaa!
Olin tässä vanhassa Uudenkylän koulussa jatkokoulussa Patsolan koulusta pari viikkoa keväällä ja syksyllä. Kurssit oli varmaan koottu muistakin kouluista koska Kenraalinkylästäkin oli poikia täällä Vatasen opissa. Hevosen valjastustakin piti opetella. Samoin hevosella kyntämistä, tai oikeastaan oli käveltävä vierellä ja katsottava kun kunnan hevosmies Lassi Varonen(?) kynti. Lassi muisti missä kohtaa hevonen pitää kusitauon, jolloin hän saa pitää tupakkatauon. Joskus piti odotella, sitä hevosta…
Vatanen opetti käsitöitä. Haravanvartta hioessani santapaperilla meni tikku syvälle peukalonhankaan. En uskaltanut sanoa Vataselle, olisi vielä laittanut lääkäriin, tyhjän tähen. Tikku on siellä vieläkin.
Eikö Erkille jäänyt yhtään koulukuvaa piirongin laatikkoon noilta vuosilta? Taitaa Aulis Kososen luokkakuva v 1949 olla vanhin sodan jälkeinen kuva Värtsissä.
Tapanille – yritän penkoa kuvavarastoja, mutta siihen menee aikaa. Jos muistan sitten, niin palataan asiaan.
Paljon on tämäkin rakennus saanut kokea. Sen verran lisäystä kirjoitukseen että koulun alakerraan tilat olivat esim kutojien käytössä ennen rakennuksen saneerausta. Nuoriso kokoontui yläkerrassa ja olihan siellä vielä asukkaitakin. Kirjasto siirtyi Valkoiselta talolta alakerran tienpuoleisiin neljään pieneen huoneeseen vuonna – 75. Koko talon remontti tehtiin vuosina 1987- 1988. Kirjasto sai tilat alakerrasta ja yläkerran suuri luokka saneerattiin kirjaston kerhotilojen nimissä. Se toimi kokoustiloina, kansalaisopiston käytössä ja se oli mm. valtuustosalina. Pikku huoneissa oli toimistotiloja. Kirjaston toiminta tiloissa loppui vuoden 2009 loppuun eli heti kun se ns. 5-vuotissopimus kuntaliitoksessa umpeutui.
Erittäin mielenkiintoista historiaa Värtsilän Uudenkylän koulusta.
Miunnii täti kävi tuota kyseistä koulua omien sanojensa mukaan ennen sotia.
Värtsilässä syntynyt ja tuotakin koulua käynyt sodan jälkeinen oppilas.
Tuossa escoolassa miunki maamo on perusoppinsa hankkinu 20-luvulla.opettajia prouvat mäenpää rouhiainen juhiainen.oliko värtsilässä .oliko värtsilässä talouskoulu?syrrälläin on valokuva tallessa.