Riisin ostossa, uusinta

Alkuperäinen 21.12.2011

Joulukortti

Elettiin joulunalusviikkoa jossain Itä-Suomen pikkukylässä 1950 – luvulla. Isäntiä oli kokoontunut maitolaiturille tuomaan maitojaan.

Siinä oli mukava vaihtaa kuulumisia ja poltella muutama piipullinen maitoautoa odotellessa. Useimmilla oli vain pari tonkallista maitoa reessä. Kaikki olivat pientilallisia, muutaman lehmänkantturan omistajia. Iita-leskikin tuli tuomaan maitojaan. Ei hänellä paljon tuotavaa ollut. Vain pieni tonkka vesikelkassa, eikä joka päivä sitäkään. Iita oli jäänyt yksineläjäksi jo vuosia sitten, kun mies oli jäänyt jonnekin savottareissuilleen. Ei se liene kuollut, mutta leskeksi kuitenkin Iitaa ainakin takanapäin puhuteltiin.
Maitoauto tuntui olevan taas myöhässä. Se ei ollut mitenkään harvinaista. Jotkut lähellä asuvat jättivät maidot laiturille ja läksivät pois, arvelivat hakea tyhjät tonkat eri reissulla. Valehtelija-Ierikkakin teki poislähtöä, mutta jotkut sanoivat, että älähän Ierikka pidä kiirettä, jää valehtelemaan niin aika kuluu paremmin autoa odotellessa. Ierikka oli tunnettu jutunkertoja. Saattoi joskus värittää tarinoitaan, niin että oli saanut ”valehtelijan” lisänimen.

”Nyt ei kerkiä valehtelemaan”, sanoi Ierikka. ”Kirkonkylän kauppaan on kuulemma tullut jouluksi säkki riisiä ja sitä pitää lähteä itsekin ostamaan ennen kuin loppuu.”

Iita odotteli toisten kanssa maitoauton ja sai tyhjän tonkkansa ja vei sen kelkalla kotiinsa. Kuitenkin Ierikan mainitsema riisi kummitteli mielessä. ”Olisi se mukava saada riisipuuro jouluksi, tässä on pitänytkin tyytyä ohrapuuroon”, ajatteli Iita. Päivä ei ole ihan puolessakaan, joten hän ehtisi vielä hyvin käydä kirkolla. Eihän sinne ollut kuin vajaa viisi kilometriä, parissa tunnissahan sinne kävelisi.

”Teille on kuulemma tullut säkki riisiä”, sanoi Iita kaupalla. Toiset ihmettelivät kovasti, ettei täällä mitään semmoisia herkkuja ole. Mistä olet moista kuullut, kyselivät. ”Ierikkahan se tiesi, sanoi itsekin kiirehtivänsä ostamaan.”

Oli jo iltahämärä, kun Iita käveli vihoissaan kotiin. Voi että sappi kiehui. ”Kunhan tapaan sen Ierikan ketaleen, niin kyllä väännän siltä niskat nurin”, puhisi Iita vihoissaan.

Seuraavana päivänä tavattiin taas maitolaiturilla. Yön kostoa miettiessään Iita oli vähän lauhtunut. Olihan se oikeastaan hänen oma vikansa, kun oli taas kerran uskonut Ierikan tarinoita. Otti kuitenkin puheeksi turhan kauppareissun: Että kehtasitkin valehella tuolla tavalla…sietäsit selekääs !”

Ierikka sovitteli, että eihän meidän naapurien kannata pitää vihaa. Lupasi lämmittää savusaunan illaksi ja pyyteli kauniisti Iitaa kylpemään. Iita lauhtui päivän mittaan ja meni illalla Ierikan kotiin. Oli paistanut lämpimät ohrarieskat ja vei niitä viemisinään emännälle. Siinä emännät tarinoivat, mutta Ierikkaa ei näkynyt missään. Lopulta Iita kysyi, että missä mahtaa isäntä olla kun ei näy.

”Tuonne Horttanaisen Tahvon luo se sanoi menevänsä kylpemään. Eikö tuo kohta tulle pois, kun on ollut jo monta tuntia.”

Jk.
Tuo kuvan maitolaiturin muoto sopisi hyvin Patsolan laituriksi, eli siihen Ilomantsin tiehaaraan Sahlstenin kohdalle. Ja kaupaksi välimatkan puolesta Kostamon kauppa Niiralassa. Ja eihän sitä tiedä vaikka näin olisi ollutkin.

Patsolan maitolaituri 60 -luvulla
Kuva: Alpo R

6 comments for “Riisin ostossa, uusinta

  1. Tämä on niin kiva tarina kuvineen että lämmittää
    etelänvetelän mieltä vesisateessa 👍🎅🏻

  2. On se hauska, vaikka itse sanonkin. Olen sen kauan sitten lukenut jostain lehdestä ja nyt muistellut verkkolehden papeille,, vai lieneekö tullut omasta päästä koko juttu

  3. Täällä Keski-Suomessa tarina on muokattu hieman toiseen muotoon. Isäntä ja renki olivat ulkotöissä, kun huomaivat mestarivalehtelijan tarpovan tiellä. Isäntä huikkasi:”Tule juttusille.” Valehtelija:”En ehi, kun kirkonkylällä ovat saaneet ihan mahottomasti muikkuja. Pittää kiiretä osinkoille.” Isäntä sanoi renkille:”Laita hevonen puikkoihin ja hae meillekin pari saavillista muikkuja.” Illalla renki palasi kotiin kalareissulta ilman sintin sinttiä. Isäntä alkoi noitumaan,että mitä peliä tämä on. Renki: “Itsehän yllytit valehtelemaan.”

  4. Vierailija, joku lukija oli sitä mieltä, että neito on Anja Holopaonen, he asuivat Surinkivessä.

  5. Tänään on talvipäivän seisaus, eli vuoden pimein aika. Kaikenlisäksi on Tuomaksen päivä. Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.

    Joulu on taas, joulu on taas,
    kattilat täynnä puuroo.
    Nyt sitä saa, nyt sitä saa,
    vatsansa täyteen puuroo.
    🎅🤶🎄☃️❄🕯🇫🇮

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *