Vanhan ajan jouluruno, uusinta v 2017

Alkuperäinen 18.12.2017

Talvi-iltain hämärissä
tontut hiipii pihamailla
kurkistellen ikkunoissa,
onkos lapset kiltin lailla.

Aattopäivän pimeällä
pukki jutaa pakkassäässä
vanha susiturkki päällä,
paksu partakin jo jäässä.

Metsä on niin huurteinen,
pelloilla on hanki syvä.
Sen se teki pakkanen,
sankka lumipyry hyvä.

Paksun lumen syleilyssä
taas pieni pirtti piileksii.
Pukki aaton pimeässä
tietään sinne ehkä etsii.

Isä kuusta kaatamassa,
ilomielin metsään lähti.
Kuusi seisoo kammarissa,
latvassa jo loistaa tähti.

Koristellen joulukuusta
lapsilla on hauska olla.
Laulelevat joulupuusta,
pukkikin jo voisi tulla.

Valot loistaa kynttilöistä
juhlantuntu tuvan täyttää,
hellitetty arjen töistä,
jouluiselta kaikki näyttää.

Oman pirtin lämpimässä
jouluansa viettää väki.
Vaari vielä pöydän päässä
kirjaa lukeakin näki.

Äiti pöytään ruoat laittaa,
joku siinä auttaa koittaa.
Pitkä tovi herkutellaan,
antimista nautiskellaan.

Löysi pukki piilopirtin,
luokse lapsiparven kiltin.
Jakoi kääröt lahjakontin,
muisti hyvin joka piltin.

Vaari vielä ennen unta
navetassa aina käypi,
näkee että karjakunta
kaikki siellä hyvin voipi.

Vielä vanha tamma tallissa
pilttuussansa yksin torkkuu,
kirkkoreki katoksessa
jouluaamua jo varttuu.

Hiljaisuutta huokuu salo,
lumen alle luonto hukkuu.
Sammuu kynttilöiden valo,
jouluyöhön talo nukkuu.

Pussinpohjan Masa

Kuva: Poika Vesannon piirtämät joulukortit vuodelta 1952

Share

Share

1 comment for “Vanhan ajan jouluruno, uusinta v 2017

  1. Värtsi / Alpo
    18.12.2020 at 19:21

    Tätä runoa on käyty lukemassa kolmessa vuodessa 7 856 kertaa !
    Se on kunnioitettava määrä. Kiitokset Pussinpohjan Masalle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *