Teksti ja kuvat: Alpo Rummukainen
Harkkolammen reitti, Harkontie
Juhannuksen seutuun tehtiin Värtsissä kamerakierros alkaen Värtsilän keskustasta Kaurilaan vievää tietä kirkon ja hautausmaan ohitse. Ennen Patsolan koskea käännyttiin Selkäkylän tielle, päätyen Murtokoskella Pykälävaaran tiehen. Kartan kuvassa reittiä on selvennetty leveällä harmaalla katkoviivalla. Pykälävaaran tieltä käännytään Harkkolammen ohi menevälle pikkutielle, jolle on annettu nimeksi Harkontie. Tietä on tehostettu mustilla pisteillä. Tämä pikkutie oli ennen Pykälävaaran tien rakentamista ainut kulkuväylä Patsolanmäen ”tämänpuolisiin” asumuksiin.
Kartassa on kapealla harmaalla tehostettu polkua Vornalan ja Murtovaaran kautta Murtokoskelle. Tämä polku oli yleinen ”tie” Pykälävaaralaisille Värtsilään. Polku johti Murtokoskessa olleelle myllylle.
Karttakuvina on käytetty tarkoituksella vanhoja peruskarttoja, joissa olevia paikannimiä lukija voi vertailla omiin muistikuviinsa.
Karttakooste. Reittejä selvennetty
Tässä käännytään Pykälävaarantieltä Harkontielle
Tästä se Harkontie alkaa. Kapeana ja vaatimattomana. Kuitenkin se oli ennen Pykälävaarantietä ainoa tie näihin taloihin. Pykälävaaran tietyön aikaan ajettiin tätä tietä lukemattomat kerrat pyörällä, mopolla tai kuka milläkin.
Ensimmäinen talon nimi kartassa on Alapiha. Onkohan yläpiha myös jossain? Tässä asui 60-luvulla Matikainen. Hänellä oli lähitienoon ainoa auto. Varmaan siksi häntä pidettiin ökyrikkaana, saattoi ollakin.
Talon takaa näkyy Hepoharjun pää. Harju on kaunis, Punkaharjun kaltainen. Leveys harjun päällä pari metriä ja korkeus Harkkolammen pinnasta noin 40 metriä. Sieltä olisi hieno näkymä alas Harkkolammelle
Pienen matkan jälkeen seuraava asumus. Kartassa nimi Simola. Talo on aivan lammen rannassa. Tässä asui sota-aikaan Simoset. Tämä oli meidän perheen evakkopaikka kolmannella evakkoreissulla. Tässä minäkin olin jo mukana.
Heti tämän talon jälkeen kapea soratie haarautuu vasempaan uimarannalle. Muistaakseni siinä on tienviittakin. Murtokattoinen talo kuului aikoinaan Ripu (Ripof) nimiselle miehelle. Nyt ilmeisesti jonkun kesäpaikkana. Simolan ja tämän talon välissä oli kolmaskin talo, mutta sitä ei näy. Nykyisessä kartassa sitä taloa ei ole. Tarkkasilmäinen saattaa nähdä allaolevassa kartassa nämä silloiset talot. Tämän alueen kartta on koottu neljästä eri karttalehdestä. Pahoitteluni, kun pala lampeakin puuttuu.
Entinen Ripun Yrjon talo
Harkkolampi yläkuvassa keskikesällä ja alempi keväällä, kun on vielä hiukan lunta maassa. Lammen takana Hepoharjun rinteessä erottuu paikoitellen kaksi vaaleaa juovaa. Ne ovat polkuja, vanhoja kärryteitä, joissa nyt on hiukan lunta. Ne olivat hevospelillä ajokelpoisia kärrypolkuja näiden talojen eläjille, mutta miksi piti lapioida toinen tie, eikö yksi tie riittänyt. Tiedätkö Sinä?
Teen tarinani reitiltä pienen mutkan lammen toiselle puolelle Hepoharjulle siinä toivossa, että joskus Värtsilän matkailuesitteissä mainittaisiin luonnonkaunis Harkkolammen ja Hepoharjun luontopolku. Nuo kuvassa häämöttävät poluiksi metsittyneet entiset tiet olisivat mainioita luontopolkuja.
63
Karttasana ”SYVÄKAIVO” Vänskänrinteen ja Urheilutalon välillä oleva talo. Tässä asuivat Turuset. Muistaakseni Väiski oli muurari ja toinen velje raudoittaja. Ikäisiäni poikia Esa, Usko ja Reijo
Tässä jätän Harkkolammen taakse ja jatkan Harkontietä Selkäkylälle päin. Tässä oli kaksi taloa, mutta vasemmalta puolen on talo purettu. Siinä asui Malisia, Pekka oli minun luokalla. Oikealla puolella asuivat Stenbergit
Tämän autiotalon jälkeen tie haarautuu oikealle Vornalan suuntaan. Se kärrytie tuli meille Pykälävaarantien tekijöille hyvin tutuksi tien rakentamisen aikaan, olihan se ainut ajokelpoinen reitti Murtokoskelle, työmaan tukikohtaan.
Nyt pellot täällä on metsitetty, joten taloja Vornala, Rapeikko ja Juhola ei näy tielle. Niissä taloissa asuivat suksimestari Teuvo (Teppo) Vornanen ja veljensä Tauno Vornanen, sekä Juho (Jussi) Muranen. Alla oleva kuva on todennäköisesti kartan ”Mikkola” -talosta. En tiedä ketä on tässä asunut. Talo näkyy myös Selkäkylän mäelle.
Tämä talo näkyy Selkäkylältä katsottuna. Kartassa nimi Mikkola
Patsolantietä Selkäkylälle
Vänskänrinteen puolivälissä Harkontie yhtyy Patsolantiehen. Mäen alla oikealla asui muurari Leinosen perheensä kanssa. Kartassa nimi on Saimila.
Vaikka Vänskänrinteen tietä on loivennettu, niin nousua edelleenkin on noin 20 senttiä metrille. Siihen aikaan tie oli niin jyrkkä, että en päässyt mopollakaan ylös, vaikka polkimilla avustin. Eikä mopoa jaksanut työntääkään.
Vänskänrinne kuvgattu ylhäältä päin. Harkontie haarautuu edessä näkyvästä mutkasta oikealle. Vasemmalla tien vierellä näkyy penkkaa mistä nousua on loivennettu
Eipä ihme, kun täältä päin tulevat silloiset koululaiset olivat ihan mahottomia hiihtämään ja laskemaan suksella mäkeä kun jokainen talvinen koulupäivä tarjosi tai vaati tällaiset treenit.
Murtokattoinen talo puiden siimeksessä. Tässä asui muistaakseni taksimies ? Piiroinen sekä kouluajan vierustoveri Valto
Sama murtokattoinen talo kuvattuna Selkäkylän suunnasta
Tässä laskeudutaan SelkäkylältäKaurilantielle päin
Talon edessä on joku masto pitkällään. Onkohan paikalla ollut joku puhelinmasto
Kaurilan tiellä
Selkäkylä on jossain kylien ”kauneuskilpailussa” keulapaikoilla. Toinen merkittävä nähtävyys tässä lähiössä on on Patsolankosken alue. Juuri ennen Patsolankoskea oikealla on kaksi metsäsaareketta. Perimätiedon mukaan toisessa olisi ortodoksinen kalmismaa ja toisessa tsasouna. Tälla alueella on museoviraston tutkima ”kalmanloso”
Kun lähestyy Värtsilän suunnasta Patsolankosken siltaa, niin tulee mieleen, että saa nähdä, osuuko auto sillalle. On se niin jyrkkä kaarre. Joka kerran on kyllä osunut, vaikka hiukan jännittääkin.
Vaikka paikka on kaunis niin sillalle ei kannata jäädä filmaamaan. Pysäköintialue ja infotaulu on sitä varten heti sillan jälkeeen vasemmalla. Paikalla on myös kuivakäymälät. Paikalta lähtee polku rantaan, jossa on nuotiopaikka sekä viehekalastuksesta lisää tiedotetta.
Osuukohan sillalle ?
Patsolankoski
Pysäköintipaikan lähellä on tämä nuotiopaikka ja sateen suoja. Laavussa on laveri vaikka päiväunien katseluun.
Selkäkylän kamerakierrokset päättyvät tähän.
Kiitokset seuraajille
Siinä taas hyvää, katoavaa kansanperinnettä kerrakseen. Kotiseutuhistoriaa parhaimmillaan.
Hepoharjulta laskeutuva kärrytie oli ainakin omassa käytössäni 1950/1960 aikoihin. Mitään tienhaaraa eli kahta tietä en muista. Muistamaani tietä pääsi uimapaikalle, joka sijaitsi silloin nykyisen uimapaikan vastakkaisella rannalla. Samaista jyrkkää tietä myöten haettiin rekipelillä Karvilaan jäähdytysjäät.
Jäähdytysjäitä nostettiin aikoinaan jääharkkoina. Voineeko siinä olla viitettä myös Harkkolammen nimeen? Linkitän tähän myös asiaa sivuavan vanhan juttuni jäähdytysjäistä:
https://vartsi.net/2011/05/29/jaahdytysjaata/
Tämä oli mielenkiintoinen matka Alpon kanssa👍
Niiralan kulmasta katsottuna aivan uusi maailma.
Harkkolammella sitten isompana on uimassa käyty ja ihasteltu kristallin kirkasta vettä.
Sakarin linkitys kirsikkana kakun päällä.
Oikein hyvä lisäys Sakarilta. Minäkin ajattelin myös jään nostoa tästä lammesta, koska tämä lienee ollut Värtsilän taajaman kirkkain vesi. Jänisjoen vesi on aika tummaa, ja sulaa nopeammin.
Jos tämä jyrkempi tie oli ensin, niin loivemman tien tekemistä olisi saattanut vauhdittaa autojen ilmestyminen hevoskärryjen maailmaan. Samanlainen kärrypolku on Pykälävaarantien toisella puolellakin ja siellä olen ollut työntämässä ylös Hassisen Rasun ”kantti kertaa kantti plus lippa” autoa
Alpon matkareitti päättyi Patsolankoskeen,mutta kun mennään muutama satametriä Kaurilaan päin,tulee oikealla autiotalo.Autiotalon vastapuolella erittäin jyrkässä rinteessä on vanha ,ehkä myös unohdettu kesämökki,jonka sijaintia aina ihailen kun menen siitä ohi.Onhan joku paikan valinnut,mutta on ainakin minun mieleen.Kesällä mökkiä ei huomaa mutta kun syksy saa ,mutta minä en ( Jaakko Teppo ) niin mökin kyllä huomaa.
Johonkinhan matka on lopetettava.. Kyllä olen kuvannut Kattelukset ja Konoset ym, mutta tuota en taida tietää. Saattaa mennä jo joen toiselle puolen ?
Heti Patsolankosken alapuolen kohdalla rinteessä oleva mökki on todennäköisemmin ns. Postihelmin kesämökki. Oli aikoinaan värtsilän postin hoitaja ja asusteli vielä eläkepäivinään Auralanrannassa.
Ollessamme uimakoulussa -74 opettajamme Rauni Kunnaksen johdolla tehtiin eväsretki Hepoharjun laelle.
Alkoi kiinnostamaan tuo Vänskän rinteen jyrkkyys siinä määrin, että jos pääsen Selänteen kävelykierrokselle ensi lauantaina, niin käyn katsomassa näkyykö missä se jyrkkä nousu on ollut. Selänteen polkuhan tulee juuri Vänskän rinteen yläpäänhän.
Erkkii Koski (entinen värtsiläläinen) soitti ja pyysi kommentoimaan hänen nimellään seuraavaa:
Isäni on ostanut vuonna 1947 pienjen tontin Harkkolammen rannalta Simosen viereltä ja rakensi sinne asuin- ja ulkorakennukset. Myyjän kuoltua, hänen perillinen otti yhteyttä 1970 luvulla ja kehoitti purkamaan rakennukset, koska ne ovat luvattomasti heidän maallaan. Ilmeni, ettei maakaupasta löydy kauppakirjaa, eikä lainhuutoa ole näinollen tehty. Nämä ovat näitä ”kättä päälle” -sopimuksia. Kosken perhe purki ja poltti itse kotinsa jäännökset.
Erkin pyynnöstä Alpo Rummukainen
Osanotot sinulle Erkki kotisi menetyksestä. Tosi ikäviä tuollaiset tapaukset. Nuo ”kättä päälle” -sopimukset eivät olleet mitenkään harvinaisia enne vanhaan. Ne vain tahtoivat päättyä viimeistään sukupolven vaihdokseen.
Harkkolammen nimestä perimätietoa..
Lammen eteläpäässä olisi asunut HARKKO – niminen mies, josta lammen nimi saattaa periytyä. Rakennuksen perustuksia saattaisi olla havaittavissa
Minua on vaivannut kysymys; miksi Hepoharjun rinteeseen on lapioitu kaksi tietä. Eikö yksi olisi riittänyt. Nyt luulen selvittäneeni asian. Ajattelen liian nykyaikaisesti, että tässä tapauksessa yksi tie riittäisi ja sitä saisivat kulkea kaikki. Mutta eihän asia niin ole, vaan kysymys on yksityis teistä. Kun katsoo noita karttoja niin näkee kuinka ISOJAKO on jakanut maan HJarkkolammen ympärillä olevien talojen kesken. Rajat kulkevat vinottain Hepoharjun rinteessä jatkuen lammen toisella puolella samansuuntaisina ja saman numeroisina. Esimerkiksi talo ”Harjunpää” numero 12.32 jatkuu lammen toisella puolen numero 32 (etuliitettä 12 ei merkitä). Tällä talolla on se OMA ALEMPI tie.
Se toinen tie näyttäisi kuuluvan joko Simolan tiluksiin (12.26) tai sitten yhteinen Patsolan mäellä olleiden talojen kanssa (Niiraset, Karviset, Pitkäset jne)
Olisi kiinnostavaa tietää kuinka asia on oikeasti.
kuva 76 ja 76a paikassa asui ainakin 60 ja 70 luvulla pentti ja sirkka piiroinen.
leinosilla oli 60 luvun lopulla kanala
Isäni sukua tutkimassa ja löysin tänne, kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Isäni Reijo Turusen synnyinseutuja ja omien lapsuuden kesien paikkoja. Tuolla vilahti tuttu talokin, Syväkaivona tässä, mutta perheen piirissä paikasta puhuttiin muistaakseni ”Patsolan mäkenä”.
Vanhoja kuvia selatessa löytyi mm. kuva nuorten poikien pyöräretkestä…kuvan takana lukee alpo aa Alpo Rummukainen ja Reijo T. Mahdoitteko olla tuttuja vai sattumalta samanniminen kuvassa. 🙂
Mukavaa kevään odotusta!
Anne T
Kiitos kun otit yhteyttä !
Ei ole sattumaa. Reijo “Reksa” on parhaita kavereitani. Lähes joka retkellä oltiin yhdessä, joten ei ole ihme jos on muutamaan kuvaankin satuttu. Juttuun oli valittava sellaisia kiintopisteitä, joiden nimet näkyvät kartassa. Siitä se ”Syväkaivo” nimi tulee. Talojen kuvatkin on pyritty ottamaan sellaisina, miten ne näkyvät tielle.
Olen sattumoisin tämän Verkkovärtsin toimitusharjoittelijana.
Hyvää kevättä sinunkin perheellesi
Alpo R
Olipa mielenkintoista katseltavaa ja luettavaa.Nuo aikasemmat kuvat ja kirjoitukset . Olin lpsena tuolla Vornasilla mummoni luona .Äiti veljet Tauno ja Teuvo sekä Ville Vornanen tekivät suksia ja möivät niitä ihmisille .Käyn vieläkin joka kesä siellä patsolankylällä ja vien isovanhempien ja enojeni haudoille kukat leminmäkeen . Samoin jo edesmennyt serkkuni Teemu Lihavainen ja nyt hänen perillisensä omistavat sen entisen Simosen paikan siinä harkkolammin rannalla . Kaunista seutua , vielä mainitakseni hepoharjun päällä on ollut tasainen paikka siellä on kylän nuoriso viettänyt aikaa .Myös keinu on ollut ja piirileikkiäjä on pyöritty ja laulettu piirilauluja . Onkohan ollut jotani 20 -30 luvun välistä aikaa tai myöhemmin . Äitini on kertonut niin ..
Muurari Turunen on muurannu meiän tuvan leivinuunin.